”Samassa ryssä hyppäsi ylös ja aloimme painiskelun” – Äyräpään verisestä vastaiskusta selvinneet pohjalaissotilaat kertovat hurjat tarinansa talvisodan eräistä traagisimmista hetkistä

"Kävin mieheen kiinni paljain käsin" . Lauri Salokorpi , kersantti, II joukkueen varajohtaja

. "Komensin pojat syöksyvalmiiksi, heitin kranaatin, ja kun se oli räjähtänyt, hyppäsin heti yksin perään. Pesäke oli juoksuhaudan tapainen mutkitteleva oja. Sen toisesta päästä nousi pari ryssää kiväärit ojennettuina minua kohti. Yritin ampua etummaista, mutta kiväärini olikin tyhjä.

. Syöksyin kohti ja iskin pistimen keskelle miestä. Pistin tarttui lujasti toppatakkiin. Kovasti riuhtaisten sain sen irti ja olin saada piston toiseen ryssään, kun tämä samassa laukaisi kiväärinsä, ja tunsin kovan jysäyksen olkapäässäni. Tartuin ryssän kivääriin, sieppasin sen pois ja kävin mieheen kiinni paljain käsin. Hyvän aikaa painiskeltuamme sain ryssän pään painettua alas. Pidin miestä siinä ja huusin poikia apuun. Alikersantti Lilli hyppäsi kuoppaan ja lopetti kamppailun pistimellä.

. Tunsin nyt oloni niin paljon heikoksi, että aloin pyrkiä taaksepäin sidontapaikalle. Kun olin kulkenut noin kaksikymmentä metriä, lensi viereeni jostain käsikranaatti. Haavoituin oikeaan käteen. Lähdin juoksemaan, mutta heti tuli vastaani ryssä kivääri kädessä heiluttaen toisessa käsikranaattia.

. Ojensin kiväärini häntä kohti, jolloin mies heittäytyi selälleen maahan tekeytyen kuolleeksi. Menin vierelle aikoen lyödä pistimen läpi, kun ryssä samassa hyppäsi ylös ja aloimme painiskelun."

. "Tunsin kaatuvani ja putoavani alaspäin" . Vilho Yli-Penttilä , alikersantti, II joukkueen 3. ryhmän pk-ampuja

. "Minusta etuoikealla noin neljänkymmenen metrin päässä oli pieni kumpu, jonka takaa oli koko ajan näkynyt liikettä. Kummun suunnasta alkoi kuulua outoa ääntä.

. Kohottauduin katsomaan kuoppani oikean reunan yli. Kummun takaa syöksyi meitä kohti parikymmentä ryssää, edellä yksi päällystakki levällään ja kivääri kädessään. Hänen takanaan tuli mies pikakiväärin kanssa. Ammuin lippaan joukkoon ja aloin vaihtaa toista. Pk-ryssä asetteli kivääriään asemaan. Olin polvillani ja laitoin etutuet penkan päälle, tartuin viritystankoon vetääkseni liikkuvat osat taakse ja tehdäkseni ensimmäiseksi selvän pk-ryssästä. Hän oli kuitenkin saanut pikakiväärinsä ampumakuntoon, ja vetäessäni liikkuvia osia taakse, rasahti ryssän pikakivääristä sarja.

. Tunsin kaatuvani ja putoavani alaspäin nykäyksittäin, ja nykäysten välillä kuului jonkinlaista surinaa. Heräsin samassa kuopassani, jonne Holma oli minut kiskaissut. Hän oli juuri sitomassa päätäni. Oikean korvan riekale riippui poskella, ja kaulassa oli aukko. Pistin siihen sormeni, joka tuli punaiseksi verestä."

. "Ryssä kiskoi minua sisälle navettaan" . Niilo Ojala , patruunankantaja, III joukkue, 3. ryhmä

. "Navetan ja raunion välillä oli pitkulainen lumikinos, kovettunutta lunta. Heitin pikakiväärin sen ylitse ja aioin mennä itse perässä. Silloin siihen tuli alikersantti Vilho Kaunismäki.

. – Kuka siinä makaa?

. – Kitinoja lähti.

. Kaunismäki jäi raunion taakse. Itse loikkasin kinoksen yli ja lähdin konttaamaan navetalle. Navetan päässä olevan lautaladon nurkalla kysyin siunne edenneeltä alikersantti Aaro Latvalalta, miltä siellä navetassa näyttää. Hän sanoi, ettei käynyt perillä asti.

. Etenin varovasti seinän suojassa navetan ovea kohti työntäen kättäni pitkin seinää. Oven kohdalla tartuttiin äkkiä vasempaan ranteeseeni, ja ryssä kiskoi minua sisälle navettaan hokien: Idi sudaa! Idi sudaa!

. Tempasin vyöstäni puukon oikeaan käteeni ja työnsin sen kaikin voimin hänen mahaansa. Mies kaatui suulleen kynnykselle. Otin nopeasti rintataskustani pienen taskuaseen, kun samassa ovesta tuli toinen ryssä pistin ojossa aivan eteeni."

. "Koettelin kehoani, mutta en löytänyt arkaa kohtaa" . Hannes Yli-Soini , II joukkueen 2. ryhmän johtaja

. "Jäin kuoppaan ja seurailin ympäristöä. Panin kiväärien tuelle ja ammuskelin pikatykin vallin takaa näkyviin nousseita ryssiä. Oikealla rautatien takaa ampui edelleen vihollisen tykistö harjanteen eteläreunaa. Näin hyvin selvästi lähtöleimahdukset. Kranaatit menivät enimmäkseen taaksemme.

. Erään lähtöleimahduksen jälkeen näin kranaatin iskevän edessä olevan vihollisen pikatykkiaseman taakse. Räjähdys pölläytti pilven pölyä ilmaan, eikä siitä asemasta sen jälkeen näkynyt eikä kuulunut mitään. Vihollinen oli varmaankin nähnyt etenemisemme ja yritti ampua meitä, mutta koska olimme niin lähellä vihollista, sattui kranaatti omiin miehiin.

. Jalkaani alkoi paleltaa. Käännyin selälleni ja kiinnitin puukolla leikkaamani aukon hakaneulalla. Silloin tuli kuopan reunan lähelle kranaatti, joka peitti minut hiekalla. Istuin ja ihmettelin. Nenästä ja suusta tuli verta. Koettelin kehoani, mutta en löytänyt arkaa kohtaa. Pian tuli kuoppani kautta III joukkueen miehiä kysellen etenemistietä. Neuvoin suunnan heille. Jäin itse vieläkin odottelemaan lähtemättä taaksepäin. Kuopan lähelle tuli etuoikealta pikatykin ammus, josta iso sirpale iski kypärääni. Päässä humahti ilkeästi, ja huomasin sirpaleen kihisevän vieressäni likaisessa lumessa."

. Nurmon eskadroonan joukkueenjohtajana toiminut opettaja Paavo Saari keräsi Äyräpään taisteluun osallistuneiden muistot talteen kesällä 1940. Tämän jutun tarinat ovat tuota ainutlaatuista haastattelumateriaalia lyhenneltyinä. Saaren keräämät tarinat ja haastattelut julkaistiin kirjana 2009. Nurmon Eskadroonan vastaisku Äyräpäässä 5.3.1940 -teoksen kustansi Nurmoo Seura.

. Sotahistorioitsija Eeva Tammi: "Vastaisku ei ollut myöhässä" . Antti Tuurin romaaniin pohjaavassa Talvisota-elokuvassa on Äyräpään kirkonmäen taistelua kuvaava kohtaus. Siinä Vesa Vierikon esittämä vänrikki Jussi Kantola huutaa taisteluun säntääville nurmolaisille, etteivät nämä lähtisi, sillä hyökkäys on pahasti myöhässä.

. Äyräpään kirkonmäen vastaiskua tutkineen Eeva Tammen mukaan kyseessä on talvisodan eräs väärin kerrotuin tapahtuma. Hän sanoo, että myös sotahistorian suuret yleisteokset kertovat nurmolaisista jalkaväkimiehistä ja ylistarolaisista konekiväärimiehistä koostuneen eskadroonan lähteneen hyökkäykseen myöhässä.

. Myöhästymistä on pidetty syynä siihen, että hyökkäys päättyi katastrofiin. Aamu oli ehtinyt jo valjeta, ja miehet olivat kuin tarjottimella vihollisen edessä. Eeva Tammen mukaan sama tarina myöhästyneestä hyökkäyksestä toistuu vuosikymmeniä myöhemmin tehdyissä Äyräpään veteraanien haastatteluissa.

. Ainutlaatuinen aineisto . Runsas kymmenen vuotta sitten Tammi tutustui Nurmon eskadroonan joukkueenjohtajana toimineen Paavo Saaren tekemiin aikalaishaastatteluihin. Saari haastatteli taistelutovereitaan muutama kuukausi Äyräpään vastaiskun jälkeen. Syntyi ainutlaatuinen aineisto tapahtumista, joista ei ollut säilynyt juurikaan esimerkiksi sotapäiväkirjoja.

. Saaren haastattelut olivat Nurmon kirjaston kotiseutukokoelman uumenissa ja unohtuneet sotahistorian tutkijoilta. Eeva Tammi nosti ne esiin. Hän äkkäsi ristiriidan. Vastaiskuun osallistuneiden aikalaishaastatteluista välittyy erilainen kuva kuin sotahistorian yleisteoksista ja veteraanien myöhemmistä haastatteluista. Kertomuksista käy ilmi, että eskadroona oli ylittänyt Vuoksen kolmen, neljän välillä yöllä. Joukot olivat jo varhain hyvissä hyökkäysasemissa. He odottivat tykistön tuli-iskua ja liikkeellelähtökäskyä hangessa.

. Mikä meni pieleen?

. – Talvisodan taktiikkana oli, että menetetyt maa-alueet otetaan takaisin. Äyräpään kirkonmäki oli tärkeä, sillä se sijaitsi korkealla harjulla. Se haluttiin pitää, Tammi pohjustaa.

. Kirkonmäki oli menetetty myöhään edellisenä iltana viholliselle. JR 23:n komentaja everstiluutnantti Matti Laurila sai käskyn ottaa se takaisin. Tammen mukaan tilanne oli vaikea.

. – Rykmentti oli useiden päivien taisteluiden jälkeen uupunut. Tappioita oli tullut ja ammuksista oli puute. Jostain piti ottaa joukko vastaiskuun.

. Eeva Tammen mukaan 120 miestä oli "hirvittävän pieni määrä" lähettää sellaiseen taisteluun, jossa vastapuolella oli runsaasti tykistöäkin. Hyökättiin alivoimalla liian suurta ylivoimaa vastaan.

. – Myös vastaiskun tulivalmistelu meni pieleen. Se jäi pieneksi. Sillä ehkä vain herätettiin vihollinen.

. Miksi alettiin kertoa tarinaa hyökkäyksen myöhästymisestä syynä tuhoisaan tappioon?

. Eeva Tammen mukaan historiallinen muisti vääristyi vähitellen. Syntyi kertomisen tapa, jota alettiin toistaa.

. – Äyräpään taistelu oli muutama tunti siihen osallistuneiden miesten elämästä. Kaikki oli nopeasti ohi, turpiin tuli, sitten sota pian loppui, palattiin kotiin ja piti alkaa normaalielämä. Ja sitten alkoi jatkosota. Kai miehet unohtivat ajan saatossa mitä oikeasti oli tapahtunut ja alkoivat itsekin uskoa väärään legendaan myöhästymisestä.

. Tammen artikkeli Äyräpää 5.3.1940 – vastaisku taistelijoiden kertomana ilmestyi Sotahistoriallisessa aikakauskirjassa numerossa 28 vuonna 2009.

. Fakta: Äyräpään vastaisku . Äyräpään vastaiskuun tasan 80 vuotta sitten 5.3.1940 osallistui 120 Kevyt osasto 8:n miestä, noin puolet nurmolaisesta eskadroonasta, 90 miestä ja ylistarolainen konekiväärijoukkue, 30 miestä.

. Tehtävänä oli vallata takaisin Äyräpään kirkonmäki. Vihollinen torjui vastahyökkäyksen.

. Taistelussa kaatui 44 miestä, heistä 39 Nurmosta. Noin 30 haavoittui. Kyse on talvisodan toiseksi suurimmasta yhden päivän aikana yhteen pitäjään kohdistuneesta tappiosta.

. Valtaosa kaatuneista jäi kentälle.

. Talvisodan taistelut Äyräpäässä päättyivät rauhan tuloon 13.3. Alueella taisteltiin myös jatkosodassa.

. Äyräpään päivänä 5.3. Nurmoo Seura ensiesittää Nurmon museolla kuvaelman Talvisodan aikaa kotirintamalla.

. Sotahistorioitsija Eeva Tammi esitelmöi eteläpohjalaisista talvisodan Taipaleessa ja Äyräpäässä. Esitelmä on Ylistaron Matin Tuvalla 11.3. klo 18. Dokumenttielokuvana nähdään Ylistarolaisia talvisodassa ja kotirintamalla.