Peräseinäjokelaislähtöinen Satu Vasantola oli sukunsa ensimmäinen maisteri – nyt hän kirjoitti kirjan luokkaloikasta ja eteläpohjalaisista

Satu Vasantola oli sukunsa ensimmäinen maisteri.

. Nyt hän kirjoitti esikoisromaanin luokkaloikasta.

. Satu Vasantola ymmärsi ensimmäisellä luokalla, että on kahdenlaisia perheitä. On tavallisia. Ja sitten on niitä toisenlaisia.

. Muutakin kuusivuotias oivalsi. Hänen perheensä edustaa tuota ensimmäistä sorttia. Siihen toiseen, lapsen silmin katsottuna parempaan ja erilaiseen ryhmään, kuuluivat esimerkiksi opettajan lapset.

. – Havahduin ensimmäisen kerran siihen, että on erilaisia yhteiskuntaluokkia. Kokemus oli hyvin voimakas, Vasantola sanoo.

. Aikuisuuden kynnyksellä tuo lapsuuden havahtuminen tuli kouriintuntuvaksi.

. Duunariperheen kasvatti lähti yliopistoon opiskelemaan valtiotieteitä. Ystävät yliopistossa olivat koulutetuista perheistä; joissakin akateeminen perinne oli jatkunut useita sukupolvia.

. Vasantola havahtui ulkopuolisuuden tunteeseen.

. – Tuli tunne, etten kuulu kumpaankaan maailmaan. En sinne, mistä olen lähtöisin, mutta en myöskään sinne, minne olin mennyt. Oli huijarisyndrooma-olo. Epäilin pitkään, olenko oikeassa paikassa, ehkä olen päässyt tänne vain huijaamalla ja kohta paljastun.

. Vasantola sanoo, ettei se ollut niinkään itsetuntokysymys. Se oli pikemminkin näköalakysymys.

. – Esimerkiksi opiskeluaikana en kehdannut hakea kesätöitä Helsingin Sanomista. Ei tullut mieleenkään, että olisin voinut päästä.

. Satu Vasantolasta tuli sukunsa ensimmäinen maisteri ja toimittaja. Luokkaloikka on myös hänen viime viikolla ilmestyneen esikoisromaaninsa eräs ydinteema.

. Duunariperheestä yliopistoon . En palaa takaisin koskaan, luulen -teoksen päähenkilö Susanna Vähä-Paavola on peräseinäjokelaisen duunariperheen tytär, joka lähtee Helsinkiin opiskelemaan lakia. Moni asia on siellä uutta.

. Susanna hätkähtää, kun huomaa istuvansa samassa pöydässä yliopiston professoreiden kanssa. Hän pelkää, ettei osaa tarpeeksi sivistyssanoja tai argumentoida tarpeeksi tyylikkäästi. Pelko saa hänet pitämään etäisyyttä.

. Monessa kohtauksessa kajahtelee Satu Vasantolan oma kokemus. Hän sanoo, ettei yhteiskuntaluokkien välinen ero ole rahassa. Syvin ero on henkistä laatua.

. – Sellaisten perheiden lapset, joissa luetaan paljon ja keskustellaan yhteiskunnallisista asioista, saavat lahjaksi laajan sanavaraston ja argumentointitaidon, jotka tekevät esimerkiksi opiskelusta helpompaa.

. – En tuntenut ketään yliopistossa opiskellutta. Ne maailmat oli itse löydettävä. Esimerkiksi kotonani ei luettu lainkaan, vaan löysin tieni kirjojen luo itse alakouluiässä.

. Vasantola sanoo, että jälkikäteen katsottuna se kaikki oli myös helpottavaa.

. – Vanhempani olisivat olleet minuun yhtä tyytyväisiä, vaikka en olisi mennyt yliopistoon.

. Aihe pinnalla . Puhe yhteiskuntaluokista on viime vuosina voimistunut. Julkisuutta on saanut muun muassa sosiologi Mari Käyhkö, joka on tutkinut työläistaustaisten, akateemisesti koulutettujen naisten kokemusta taustastaan.

. Toissa vuonna Sosiologi-palkinnolla palkittu Käyhkö haluaa saada luokan merkityksen näkyväksi yhteiskunnassa. Hänen mukaansa on vaarallista, jos luokkaeroja ei haluta nähdä tai ymmärtää, sillä kyse on yhteiskunnan eriarvoistavista rakenteista.

. Satu Vasantolakaan ei kajoa teemaan ensi kertaa. Hän kirjoitti aiheesta vuosi sitten Helsingin Sanomiin. Hän kertoi kolumnissaan muun muassa sukunsa suhtautumisesta sen ensimmäiseen maisteriin. Se tiivistyi hänen tätinsä hyväntahtoiseen lauseeseen:

. Tulukaa ny kattomahan, täällä se valtiotieteetten maisteri lapioottoo paskaa!

. – Sain kolumnista valtavan määrän yhteydenottoja. Moni halusi jakaa oman tarinansa. Usein niistä nousi esiin ulkopuolisuuden tunne. Silloin ymmärsin, miten iso asia tämä monelle suomalaiselle on.

. Satu Vasantolan romaanissa liikutaan pääosin Etelä-Pohjanmaalla. Tärkeä miljöö on Peräseinäjoki, jossa Vasantola on syntynyt ja viettänyt ensimmäisen elinvuotensa.

. – Vanhempani muuttivat Etelä-Suomeen, kun olin yksivuotias. Sukuni on lähtöisin Peräseinäjoelta ja on minulle todella tärkeä. Lakeus on mielenmaisemani, huomaan reagoivani siihen aina, kun tulen Pohjanmaalle, Vasantola kertoo..

. – Mietin pitkään sijoittaako romaanin tapahtumat Peräseinäjoelle, etteivät ihmiset luule, että tässä on kyse minun sukuni tarinasta. Kaikki henkilöhahmot ja tapahtumat ovat fiktiivisiä.

. Vasantola sanoo vieroksuvansa stereotypioita, muttei tyystin halua niitä kieltää.

. – Tuntemani pohjalaiset suhtautuvat elämään realistisesti. He tietävät mihin osaavat ja pystyvät ja tekevät sen. Sellaista asennetta olen aina ihaillut. Romaanini henkilöhahmoista löytyy paljon perinteiseksi miellettyä pohjalaisuutta, kuten periksiantamattomuutta ja työnteon eetosta.

. Vasantola työskentelee Helsingin Sanomien Sunnuntai-toimituksessa. Hän kirjoitti esikoisromaaniaan pääosin viikonloppuisin ja iltaisin töiden jälkeen.

. – Haaveilin romaanin kirjoittamisesta jo lapsena. Ajattelin kuitenkin pitkään, ettei minusta ole siihen, ja ajatus painui taka-alalle.

. Luovan kirjoittamisen hanat avautuivat kolmisen vuotta sitten.

. – Olin Oxfordissa stipendiaattina. Sinä aikana pääsin arjesta irti ja ajatukset olivat toisella tapaa auki. Aloitin kirjan kirjoittamisen siellä. Ajattelin, että kokeillaan nyt, koska tämä on ollut niin pitkään haaveena.

. Nyt Vasantola suunnittelee seuraavaa romaaniaan.

. Anne Puumala

Sat, 11/12

Kirjaudu sisään

Sat, 11/12

Peräseinäjokelaislähtöinen Satu Vasantola oli sukunsa ensimmäinen maisteri – nyt hän kirjoitti kirjan luokkaloikasta ja eteläpohjalaisista

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Peräseinäjokelaislähtöinen Satu Vasantola oli sukunsa ensimmäinen maisteri – nyt hän kirjoitti kirjan luokkaloikasta ja eteläpohjalaisista

Jaa artikkeli

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje