"Ilman kotieläintaloutta maatalous loppuisi suuresta osasta Suomea" – Tutkijan mukaan kasvukautemme ei riitä monen proteiinikasvin viljelyyn

Kasvisruuan syömisen ja tuotannon lisääminen on ollut esillä eduskuntavaalikeskusteluissa.

Esimerkiksi vihreiden vaaliohjelmassa todetaan, että "vahvistetaan kotimaista kasviperäisen ruuan tuotantoa ja vähennetään lihan kulutusta merkittävästi".

Jotta omavaraisuuden ja kasvipohjaisen ruuan lisäämisen yhtälö toimisi, kasvisruokia olisi valmistettava mahdollisimman paljon kotimaisista raaka-aineista.

. Listalla vain vegaanista "Maanantaina savutofupastaa vegaanisella alfredo-kastikkeella. Tiistaina chili sin carnea ja täysjyväriisiä. Keskiviikkona harissa-linssi-perunavuokaa. Torstaina seitan chop suey nuudelien kera. Perjantaina kasvispaellaa."

Yllä oleva on Espoossa sijaitsevan vegaanisen Kipsari Väre- opiskelijaravintolan yhden viikon lounaslista tältä vuodelta.

Aalto-yliopiston taideopiskelijoiden omistamat ja voittoa tavoittelemattomat Kipsari-ravintolat nousivat otsikoihin viime vuoden helmikuussa, kun ne päättivät tarjota vastedes vain ei-eläinperäistä eli vegaanista ruokaa.

. Kipsari on yksi esimerkki kasvisruuan tarjoamisesta kotikeittiöitä suuremmassa mittakaavassa.

Kysyimme Luonnonvarakeskukselta (Luke) arviota, mitä ja miten paljon Kipsarin yhden satunnaisesti valitun viikon ruokalistan pääruokien raaka-aineita voidaan viljellä Suomessa.

Listalla olivat soijarouhe, kidneypavut, täysjyväriisi, tofu, durumvehnä, linssi, peruna, seitan, nuudeli ja kikherne.

Luken tutkimuspäällikkö ja erikoistutkija Hanna-Maija Karikallio mainitsee kotimaisen perunan lisäksi muutaman muun potentiaalisen ehdokkaan.

– Luettelon kasviproteiineista Suomessa viljellään minimaalisesti soijaa ja kikhernettä. Seitan tehdään vehnästä, joten se voi olla myös suomalaista alkuperää, Karikallio sanoo.

. Lajikkeita jalostetaan koko ajan Karikallion mukaan Suomessa on kiinnostusta erityisesti soijan viljelyyn, mutta se on epävarmaa näillä leveysasteilla. Kotimaisia kasviproteiinilähteitä ovat herne ja härkäpapu. Tietenkin myös perinteisissä viljoissa on proteiinia.

Uusia kasviproteiineja ja niiden viljelyä tutkitaan Karikallion mukaan koko ajan. Erityisesti hamppu ja lupiini ovat osoittautuneet lupaaviksi.

Ongelmaksi nousee kasvukauden lyhyys.

– Suomessa ei kasvukausi riitä monenkaan proteiinikasvin viljelyyn. Ilmastonmuutoksen myötä proteiinikasvien viljely Suomessa helpottuu todennäköisesti jonkin verran, Karikallio sanoo.

Hänen mukaansa koko ajan jalostetaan lajikkeita, jotka sopeutuvat paremmin pohjoisiin olosuhteisiin, mutta tämä on hidasta.

Vaikka Suomen ilmasto muuttuisi jonkin verran suotuisammaksi proteiinikasvien viljelyyn, niin valon määrä ei ole kuitenkaan muuttumassa eli viimeistään syksyn pimeys rajoittaa tiettyjen kasvien viljelyä näillä leveysasteilla.

Moni yleinen raaka-aine tuodaan Suomeen eri puolelta maailmaa. Esimerkiksi linssin tärkeimpiä viljelyalueita ovat Intia, Turkki ja Kanada. Riisistä lähes 90 prosenttia viljellään Aasiassa.

. Viljely keskittyy osaan Suomea Herneen ja härkäpavun viljelyaluekartat kertovat, miten niiden tuotanto Suomessa keskittyy Länsi- ja Etelä-Suomeen, härkäpavun hyvinkin rajatulle alueelle.

Härkäpavun satoepävarmuus on suurta erityisesti siksi, että vähänkin huonompana kesänä kasvukausi jää liian lyhyeksi.

Hernettä viljellään jo melko yleisesti, mutta myös siihen liittyy asiantuntijoiden mukaan paljon satoepävarmuutta.

Valtaosa Suomessa viljeltävästä herneestä on rehuhernettä, joka on mennyt kotieläinrehun valkuaistuotantoon. Tilanne on tämä myös pohjalaismaakunnissa.

Suuri herneen käyttäjä on lihatalo Atrian tytäryhtiö A-Rehu.

. Pääosa sadosta jäisi käsiin Raija Suomela on toiminut aiemmin tutkijana Luonnonvarakeskuksessa Tällä hetkellä hän työskentelee opettajana ja hankkeissa Oulun ammattikorkeakoulun tekniikan ja luonnonvara-alan yksikössä.

Suomela kertoo, että hyvinä vuosina Oulun seudulla voidaan syksyllä korjata elintarvikekelpoista vehnää, kauraa ja hernettäkin.

Suuri osa vuosista on kuitenkin sellaisia, että tuotetulle sadolle täytyy olla vaihtoehtoinen käyttökohde, niin viljalle kuin valkuaiskasveille, kun elintarvikelaadun rajat eivät täyty.

Suomelan mukaan ilman kotieläintuotantoa pääosa kasvinviljelyn sadosta jäisi käsiin.

. Se olisi maatalouden loppu MTK Pohjois-Suomen toiminnanjohtaja Hanne Hurskainen sanoo, että ilman kotieläintaloutta koko Koillismaan, Oulujoen pohjoispuolen ja suurimman osan Kainuun maakunnan maataloustuotannosta loppuisi.

– Esimerkiksi härkäpapu ei taida menestyä Ihmiselle kelpaavaksi ravinnoksi Pohjois-Pohjanmaalla millään alueella. Pieniä aloja kyllä viljellään, mutta yrityksen taloutta ei voi varata härkäpavun varaan, hän kertoo.

Perunaa ja avomaanvihanneksia saadaan tuotettua Oulujoen eteläpuoleisella alueella suhteellisen varmasti, sen pohjoisemmassa Suomessa enemmän kuin epävarmasti.

Kirjaudu sisään

"Ilman kotieläintaloutta maatalous loppuisi suuresta osasta Suomea" – Tutkijan mukaan kasvukautemme ei riitä monen proteiinikasvin viljelyyn

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje