"Silloin menetin toivoni Venäjän suhteen" – bisnesmies ja hallitusammattilainen kertoo kovista kokemuksista Kostamuksessa

Maija Härkönen

Suomalaisten yrityksien liiketoiminnan kannalta EU-jäsenyys sekä länsimaiseen yritystoimintaympäristöön sitoutuminen on viisasta.

Tätä mieltä on pitkän linjan hallitusammattilainen, yrittäjä ja eri osakeyhtiöiden toimitusjohtajana toiminut Harri Suutari .

– Koko homman ydin on se, että Euroopassa meillä on vapaa media, riippumaton oikeuslaitos ja demokraattinen päätäntäjärjestelmä.

Suutarilla on vuosikymmenten kokemus suomalaisesta ja kansainvälisestä yritystoiminnasta.

Länsimaiseen yhteisöön on Suutarin mukaan suuntauduttava, koska Venäjän liiketoimintaympäristö on kuluneina vuosikymmeninä osoittautunut hankalaksi.

. Vuosina 2002–2012 Suutari toimi johdinsarjoja ja elektroniikkaa valmistavan kempeleläisen pörssiyhtiö PKC Group Oyj:n toimitusjohtajana sekä vuosien 2005–2008 välillä hallituksen puheenjohtajana.

Pieni osa konsernin toiminnasta liittyi Venäjään. Vuonna 2002 PKC investoi 16 miljoonaa euroa 1 600 työntekijän Kostamuksen tehtaaseen.

Suuria asiakkaita olivat tuolloin Scania ja Volvo, elektroniikkapuolella vaasalainen Vacon.

Nykyisin PKC Group on intialaisen johdinsarjavalmistaja Motherson Sumimoton omistuksessa.

Kostamuksessa PKC toimi vuodesta 2003, mutta jo vuodesta 1992 se omisti tehtaan, joka toimi silloin nimellä Carhatec. Tehdas on toiminut myös nimellä Karhakos.

Suutari kertoo, että elektroniikkatehtaasta tuli kaupungin toiseksi suurin työllistäjä kaivoskombinaatin jälkeen.

– Siirsimme Kostamukseen alkuvaiheen moduulikokoonpanoa. Siihen aikaan investointimme oli todella iso.

PKC:n toinen tehdas valmistui Pihkovaan kevättalvella 2007.

. Peiliin katsomisen paikka Aluksi toiminta lähti Kostamuksessa liikkeelle hyvin venäläisen toimitusjohtajan voimin, Suutari kertoo.

– Hänellä oli auktoriteettia. Kun hän siirtyi eläkkeelle, tilalle tuli suomalainen toimitusjohtaja.

Paikalliset eivät luottaneetkaan heidän silmissään ulkomaiseen johtajaan.

– Ylipäätään kaikkialla maailmassa usein epäonnistutaan, kun johtoon laitetaan suomalaisia. On mahdottoman vaikeaa tunnistaa kulttuurien välisiä toimintatapoja.

Suutari pohtii, että vähemmillä vaikeuksilla olisi selvitty paikallisen johdon avulla. Hän sanoo, että siltä osin on peiliin katsomisen paikka.

Suomessa toimivat valtakunnalliset ammattiyhdistykset. Suutari kertoo, että Venäjällä on tehdaskohtaisia kollektiivisopimuksia eli paikallista sopimista.

– Aluksi sujui hyvin, mutta sitten toimintaan pesiytyi pietarilaisia konnia. Asiat menivät vaikeiksi. Pietarin mafia haluaa ulottaa sormensa yrityksiin.

Energian hinnasta muodostui ongelma, kun sähkölaskujen suuruus nousi nousemistaan. Ulkomaisia toimijoita laskutettiin enemmän kuin venäläisiä.

Tulli määräsi tekaistujen syytteiden perusteella miljoonan euron edestä aiheettomia sakkomaksuja, kun suomalainen pörssiyhtiö ei suostunut lahjuksiin.

– Tullin toiminta osoittautui järkyttävän vaikeaksi.

. Ylipäätään kaikkialla maailmassa usein epäonnistutaan, kun johtoon laitetaan suomalaisia. Yrittäjä ja hallitusammattilainen Harri Suutari . Miltä Suutarista tuntui vaikeuksien keskellä?

– Olen taistelijaluonne, Suutari vastaa ja muistelee vuoden 2007 tapahtumia.

Silloin Virossa siirrettiin huhtikuun lopussa neuvostosotilasta esittävä patsas pois Tallinnan keskustasta.

Seurauksena oli väkivaltaisia mellakoita sekä Venäjän ja Viron välisen tulliliikenteen pysäytys.

Pronssisotilas, "Tallinnan vapauttajien monumentti", pystytettiin vuonna 1947. Virolaisille pronssipatsas symboloi synkän neuvostomiehityksen alkua, venäläisille puolestaan voittoa toisessa maailmansodassa.

– Kun pronssisoturipatsaskiista tuli, Pihkovan tehtaamme liikenne katkesi.

Vasta kevättalvella valmistuneen Pihkovan tehtaan toiminta oli ajettava alas, mistä syntyi tappiota 3,5 miljoonaa euroa.

– Silloin menetin toivoni Venäjän suhteen. Jatkoimme Kostamuksessa toimintaa sellaisenaan kuin se oli, mutta haaveita investoinneista ei enää ollut. Oppi oli saatu.

. Strateginen virhe tehtiin 10 vuotta sitten PKC Group Oyj:n kannalta Venäjän tehtaat olivat kuitenkin sivujuonne, Suutari huomauttaa.

Kokemusten jälkeen investoinnit suunnattiin Eurooppaan.

Suutari vertaa silloista oppia nykytilanteeseen: henkilöautojen valmistus Euroopassa on pysähtynyt, koska Ukrainasta ei saada johdinsarjoja.

– Se on strateginen virhe, joka tehtiin 10–15 vuotta sitten. Unkarista ja Puolasta siirrettiin johdinsarjojen valmistusta Ukrainaan.

Pronssisoturipatsaskiistan aikana Suutari sanoo hänelle käyneen selväksi, että riski investoida eurooppalaisen alueen ulkopuolelle on tavattoman suuri.

Kirjaudu sisään

"Silloin menetin toivoni Venäjän suhteen" – bisnesmies ja hallitusammattilainen kertoo kovista kokemuksista Kostamuksessa

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje