Sahatavaran kysyntä kotimaassa on ohjelmista huolimatta romahtanut – Sahateollisuuden toimitusjohtaja epäilee, että ympäristöministeriön osaaminen ei riitä

Sahateollisuus ry:n toimitusjohtaja Tino Aalto sanoo, että puurakentamisen edistäminen Suomessa on jäänyt juhlapuhetasolle. Aallolla on esittää kylmiä lukuja näkemyksensä tueksi.

. Sahatavaran tuotanto Suomessa on vuosittain noin 11–12 miljoonaa kuutiota. Vielä noin 15 vuotta sitten kotimaan kysyntä oli 5 miljoonaa kuutiota. Viime vuonna se oli 2,2 miljoonaa. Luku on Aallon sanoin hätkähdyttävä.

– Kaikki ovat halunneet edistää puurakentamista, mutta nyt voi kysyä, että miten on mennyt.

. Pudotuksen taustalla on pientaloasumisen suosion laskun kautta tullut kysynnän pieneneminen. Puukerrostaloihin tehtävät puuelementit taas eivät ole kasvaneet odotetuksi menekkituotteeksi. Aalto näkee, että julkiset panostukset ovat olleet niin pieniä, että oikein muutakaan ei ole voinut odottaa.

– Puurakentamisen ohjelmat ovat valtion näkökulmasta taskurahoja. Puhutaan miljoonista euroista, mutta kun oikeasti halutaan valtion tasolla viedä asioita eteenpäin, ohjelmat ovat kymmeniä tai jopa satoja miljoonia euroja.

Puurakentamisen edistäminen on ympäristöministeriön vastuulla. Aalto epäilee, että ympäristöministeriön välineet ja osaaminen eivät riitä, kun tavoitteena on saada puurakentamisesta suurempaa teollista toimintaa, massatuotantoa.

– Kuuluisia siilorajoja pitäisi murtaa ja kaikkien ministeriöiden tulisi olla mukana ratkaisemassa ongelmaa. Teollisuuden taas on saatava riittävät pelimerkit puurakentamisen edistämiseen.

. Kustannuskilpailukyky on unohdettu . Sahateollisuudella on taustallaan muutama poikkeuksellisen hyvä vuosi. Nyt on vaikeampaa, mutta hyvän aikakauden ansiosta sahayritykset ovat saaneet taseensa parempaan kuntoon ja lähes kaikki ovat myös investoineet.

– Se parantaa kilpailukykyä esimerkiksi pääkilpailijoihin, eli ruotsalaiseen ja itävaltalaiseen sahateollisuuteen verrattuna. Suurin osa sahatavarasta lähtee ulkomaille. Sen takia kilpailukyky on meille tosi tärkeä.

. Aalto sanoo, että nykyiseltä hallitukselta on unohtunut osittain kilpailukykypolitiikka ja erityisesti kustannuskilpailukyvystä huolehtiminen.

– Tuotannosta ja tki:stä (tutkimus, kehittäminen, innovaatiot) puhutaan paljon ja ne ovat tärkeitä, mutta kilpailukyky on tuottavuutta ja kustannuksia, ja kolikon molemmat puolet pitää huomioida. Aikaisemmat hallitukset ovat sen huomioineet, mutta nyt se on pikkaisen päässyt unohtumaan ja olisi aika kaivaa esille.

. Käytännössä Aalto tarkoittaa sitä, että hallituksen olisi uusia päätöksiä tehdessään laskettava, mikä sen vaikutus on kilpailukykyyn esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Sahayrityksille nimenomaan kustannusten kurissa pitäminen on erityisen tärkeää, sillä sahateollisuus liikuttaa suuria määriä painavaa tavaraa.

Konkreettinen keino, joka auttaisi sahayrityksiä, olisi järjestelmä, jossa logistiikan kustannuksia pienennettäisiin ammattidieseliin perustuvalla veronpalautusjärjestelmällä.

– Siitä on paperit valmiina ja uuden hallituksen tarvitsi vain päättää sen käyttöönotosta.

. Metsäkeskustelu ei huomio arvoketjua . Aalto sanoo, että suomalaisessa metsäkeskustelussa ei huomioida tarpeeksi taloudellisia realiteetteja. Varsinkin kehäkolmosen sisäpuolella ei ymmärretä teollisuuden jalanjälkeä kansantalouden näkökulmasta.

Aalto on erityisen huolestunut siitä, mitä valtion metsien kohtalosta päätetään.

. – Valtion metsät ovat vähän isännättömiä, ja niihin voidaan kaataa kaikenlaisia toiveita.

Aallon mukaan valtionmetsiä koskevissa keskusteluissa ei oteta huomioon arvoketjuja, eli esimerkiksi sitä, miten iso merkitys niillä on sahayrityksille. Aalto nostaa esimerkiksi ajattelun yksipuolisudesta hallituksen lausunnolla olleen esityksen Kansallisen luonnon monimuotoisuusstrategiasta, jossa ehdotetaan valtion metsiin 500 000 hehtaarin suojelua.

– Metsähallitus on laskenut, että se veisi 1–2 miljoonaa kuutiota pois puun saatavuudesta. Se olisi todella huono päätös.

. Tukkipuun riittävyys on Aallon mukaan ennen kaikkea kiinni poliittista päätöksistä. Sekä sahateollisuuden että metsäteollisuuden investoinnit lisäävät puun kysyntää, mutta yksikin väärä poliittinen päätös voi romahduttaa tarjonnan.

Aalto painottaa, että kyse ei ole puheenvuorosta luonnon monimuotoisuutta ja ilmastonmuutoksen vastaista taistelua vastaan.

– Metsien talouskäyttö voidaan yhdistää luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastotavoitteisiin, mutta homma ei pyöri pelkästään niin, että panostetaan ympäristö- ja ilmastoaspekteihin. Sosiaaliset ja alueelliset vaikutukset pitää huomioida. Jäsenyrityksemme esimerkiksi ovat merkittäviä aluetalouden moottoreita. Tällaisten vaikutusten tunnistaminen on tärkeää.

Kirjaudu sisään

Sahatavaran kysyntä kotimaassa on ohjelmista huolimatta romahtanut – Sahateollisuuden toimitusjohtaja epäilee, että ympäristöministeriön osaaminen ei riitä

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje