Venäjän oligarkkien katkeruus pakotteita vastaan kasvaa – "EU auttaa Putinia enemmän kuin me"

Financial Timesin työryhmä: Max Seddon, Roman Oleartsyk, Mehul Srivastava, Polina Ivanova, Henry Foy ja Ben Hall

. Venäjän sotatoimien ollessa kiivaimmillaan tänä keväänä venäläismiljardööri Mihail Fridman soitti Yhdysvaltojen korkea-arvoisimpana lähettiläänä Kiovassa tuolloin toimineelle Kristina Kvienille ja teki hänelle ehdotuksen.

Länsi-Ukrainassa Lvivin kaupungissa kasvanut Fridman, jolla on Venäjän ja Israelin passit, ja joka on ansainnut suurimman osan noin 13 miljardin dollarin omaisuudestaan Venäjällä, lupasi lahjoittaa osan varallisuudestaan sodan aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen. Vastineeksi Yhdysvallat auttaisi häntä välttelemään länsimaiden oligarkeille asettamia pakotteita, joiden toivottiin pakottavan oligarkit ottamaan pesäeroa Venäjän presidenttiin Vladimir Putiniin .

Kvienin kysellessä yksityiskohtia Fridmanin ehdotuksesta keskustelun sävy muuttui nopeasti, asiasta perillä olevat henkilöt kertovat. Fridman alkoi huutaa ja kiroilla Kvienille ja väitti kivenkovaan, ettei hänellä ole vaikutusvaltaa Putiniin.

– Ensin hän korosti rakkauttaan kotimaataan Ukrainaa kohtaan. Pian tunteet kuitenkin ottivat ylivallan, ja hän kiljui ”Haluat viedä kaikki rahani!”, eräs henkilöistä kertoo.

Kvien totesi Fridmanille, että keskustelu oli ohi ja katkaisi puhelun. Fridman pyysi tekstiviestissä Kvieniltä anteeksi, mutta ei saanut vastausta.

Yhdysvaltojen ulkoministeriöstä sanottiin, etteivät he kommentoi "diplomaattisia keskusteluja". Fridman on kiistänyt koskaan puhuneensa Kvienin kanssa, pyytäneensä Yhdysvaltoja auttamaan häntä kiertämään pakotteita tai tarjoutuneensa auttamaan Ukrainan jälleenrakennustoimia.

Putinin hyökättyä Ukrainaan kymmenien venäläisten pohattojen länsimaisia pankkitilejä on jäädytetty. Jotkut ovat joutuneet luopumaan omistuksistaan länsimaisissa yrityksissä ja menettäneet hulppeat huvilansa Välimerellä.

. Pakotteilla ei kuitenkaan ole ollut aivan toivottua vaikutusta. Kuusi kuukautta myöhemmin ei edelleenkään näytä siltä, että oligarkit olisivat valmiit "palatsivallankaappaukseen" tavoitteenaan viedä Putinilta valta. Pakotteiden vaikutus onkin ollut aivan toisenlainen. Venäjän oligarkkien länsimaiden hallituksia kohtaan tuntema kiukku kasvaa kasvamistaan. He yrittävät kaikin voimin keksiä konsteja, joilla voisivat säilyttää varallisuutensa rippeet. Yksi konsteista on Fridmanin ehdottaman vaihtokaupan tapaiset järjestelyt.

Aiemmin länsimaissa erinomaisesti viihtyneet oligarkit ovat nyt alistuneet kohtaloonsa ja palanneet Venäjälle. Moskovassa asuvat ovat kaikessa hiljaisuudessa hyväksyneet sen, ettei heidän statuksensa ole ennallaan sotaa käyvässä maassa.

Haastattelimme seitsemää pakotelistalla olevaa venäläistä miljardööriä sekä pankinjohtajia, suuryritysten entisiä ja nykyisiä johtajia, entisiä virkamiehiä ja näiden ystäviä ja perheenjäseniä. Haastatteluista piirtyy kuva oligarkeista, jotka vastustavat Putinin sotaa ja ovat harmissaan siitä, että ovat menettäneet omaisuutensa sodan vuoksi. Samaan aikaan heidän katkeruutensa kohdistuu myös länsimaihin, koska ne syyttävät heitä asioista, joihin he eivät mielestään ole voineet vaikuttaa.

– Palatsivallankumous ja tsaarin syökseminen vallasta edellyttää palatsissa oloa. Kukaan näistä henkilöistä ei ole siellä, sanoo eräs pakotelistalla oleva venäläinen liikemies.

– Miten Fridman voisi Britanniasta käsin vaikuttaa presidentin päätöksiin? Ja vaikka Fridman olisikin kotonaan Moskovassa, hänellä ei silti olisi mitään yhteyttä presidenttiin. Miten hän voisi vaikuttaa presidentin päätöksiin?

. Ainakin 21 venäläistä liikemiestä on nostanut Luxemburgissa toimivassa Euroopan unionin tuomioistuimessa kanteita, joilla he yrittävät saada heitä vastaan asetetut pakotteet kumottua, kertovat asiasta perillä olevat tahot.

Osa liikemiehistä myöntää, että ei usko saavansa länsimaissa takavarikoitua omaisuuttaan takaisin edes oikeustoimien avulla.

Siitä huolimatta monet ovat valmiita taistelemaan pakotteita vastaan loppuun asti. Etenkin Fridman ja hänen liikekumppaninsa Petr Aven ovat niittäneet mainetta ärhäkköinä taistelijoina niin Lontoon kuin Siperian oikeussaleissa.

– Nämä kaverit ovat todella vihaisia ja turhautuneita. He ovat energisiä ihmisiä ja hyviä pitämään puolensa, mutta taistelu on erittäin vaikea, sanoo oligarkit hyvin tunteva pankinjohtaja.

. Kremlin valvovan katseen ulottumattomissa Vain muutama kuukausi virkaanastumisensa jälkeen vuonna 2000 Putin kutsui maan merkittävimmät oligarkit koolle Kremlin koristeelliseen Katariinansaliin kuulemaan uusista säännöistä, joiden mukaan liike-elämä pyörisi Putinin Venäjällä. Liikemiehet saisivat pitää hämäräperäisissä yksityistämisoperaatioissa keräämänsä omaisuuden, kunhan pysyisivät riittävän etäällä politiikasta.

Sinä helmikuisena päivänä, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, samaan huoneeseen kutsuttiin taas joukko johtavia oligarkkeja. Seitsemästä pankkiirista koostuvan, vuonna 1996 Boris Jeltsinin uudelleenvalintaa rahoittaneen semibankirschina- ryhmän jäsenistä paikalla oli Avenin lisäksi vain yksi pankkiiri. Muut jäsenet olivat asettuneet poikkiteloin Putinin kanssa ja poistuneet kuvioista. Osa oli maanpaossa, kuten entinen öljyparoni Mihail Hodorkovski , ja jotkut olivat kuolleet, kuten Boris Berezovski .

Televisioidussa tilaisuudessa aakkosjärjestykseen asetetut liikemiehet kuuntelivat nöyrästi Putinin vuodatusta. Se osoitti, miten tiukkaan liekaan he olivat joutuneet Putinin kaksi vuosikymmentä kestäneellä valtakaudella.

Fridman ja Aven ovat päättäväisimmin pyrkineet rakentamaan itselleen jalansijaa lännessä. Venäjän öljy-, pankki-, vähittäiskauppa- ja viestintäteollisuudessa tehtyjen omaisuuksien avulla he perustivat Lontooseen vuonna 2013 pääomasijoitusyhtiö LetterOnen. Sen myötä he loivat Eurooppaan uuden imperiumin, johon kuuluvat brittiläinen terveys- ja luontaistuotekauppa Holland & Barrett, saksalainen energiakonserni Wintershall Dea ja espanjalainen vähittäiskauppaketju Dia.

Pohjois-Lontoosta 65 miljoonan punnan arvoisen kiinteistön ostaneella Fridmanilla oli ennen pakotteiden asettamista pysyvä oleskelulupa Britanniassa, ja hän harkitsi myös Britannian kansalaisuuden hakemista. Aven puolestaan säilyttää 300 miljoonan punnan arvoista nykytaidekokoelmaansa Surreyssa sijaitsevassa kartanossaan ja Lontoon St Jamesin kaupunginosassa sijaitsevassa kaupunkiasunnossaan.

Fridmanin entisen liikekumppanin mukaan Lontooseen asettuminen merkitsi Fridmanille kauan odotettua pääsyä suureen maailmaan. –Fridman vihasi Venäjää ja inhosi siellä asumista. Hän halusi päästä pois ja muuttaa länteen heti kun sopiva tilaisuus liiketoiminnan aloittamiseen tarjoutui. Hän haluaa olla maailmanmies, liikekumppani kertoo.

Britannian ja EU:n asettamat pakotteet ovat kuitenkin jäädyttäneet Fridmanin ja Avenin omistukset ja rajoittaneet heidän varojensa käyttöä, vaikka Yhdysvallat ei olekaan asettanut heitä pakotelistalle. He ovat eronneet LetterOnen hallituksesta ja luovuttaneet hallinnan tiimille, joka yrittää kuumeisesti pelastaa yhtiön omaisuuden.

– Kaikki, mitä olemme 30 vuotta rakentaneet, on mennyttä. Ja jotenkin meidän pitäisi aloittaa uusi elämä, Aven murehti Financial Timesin haastattelussa maaliskuussa.

Fridmanin ja Avenin yhtiökumppanina LetterOne-sijoitusyhtiössä toiminut Aleksei Kuzmichev oli maaliskuussa hiihtolomalla Sveitsissä, kun EU:n pakotteet astuivat voimaan. Kuzmichevin lähipiiristä kerrotaan, että hän ei päässyt matkustamaan muun perheensä luo Ranskaan, mutta ei myöskään ollut innokas palaamaan Venäjälle.

Järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta Britanniassa vastaava National Crime Agency teki toukokuussa ratsian Avenin kotiin osana laajempaa tutkintaa, jossa selvitettiin, oliko Aven rikkonut pakotemääräyksiä siirtäessään Itävallasta brittiläisille tileille yli 3 miljoonaa puntaa vain tunteja ennen pakotteiden voimaantuloa. Aven ei halunnut kommentoida syytöksiä.

Aven on valittanut häneen kohdistuvista pakotteista, mutta valituksista huolimatta hänen rahankäyttönsä on rajoitettu 2,500 puntaan kuukaudessa. Heinäkuussa tuomioistuin kuitenkin lievensi joidenkin laskujen maksamiseen käytettyjen tilien rajoituksia. Avenin säännölliset kuukausimenot ovat 140 000 puntaa, josta valtaosa kuluu hänen taidekokoelmansa ylläpitoon ja turvajärjestelyihin.

. Säännöllisiä puheluita Kremlistä Vaikka oligarkkien liiketoiminnan painopiste olisikin länsimaissa, suuren yrityksen omistaminen Venäjällä tekee heistä kuitenkin Kremlin silmätikkuja.

Yhdysvaltojen oikeusministeriön erikoistutkija Robert Mueller kokosi vuonna 2019 raportin Venäjän sekaantumisesta Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin. Raportin mukaan Aven on kertonut olevansa yksi noin 50 oligarkista, jotka saivat Putinilta epäsuoria määräyksiä neljännesvuosittaisissa kokouksissa, joissa yleensä keskusteltiin talousasioista – myös siitä, miten Avenin osittain omistama Alfa-Bank voitaisiin suojata pakotteilta.

Aven on kiistänyt sanoneensa, että Putin olisi koskaan antanut hänelle epäsuoria määräyksiä. Hän väittää FBI:n vääristelleen hänen sanomisiaan.

Venäjän ulkopuolella toistaiseksi oleilevat, pakotelistalla olevat oligarkit ovat saaneet sotatoimien käynnistymisen jälkeen säännöllisesti Kremlistä puheluja, joissa heitä kannustetaan palaamaan kotiin, kertovat henkilöt, joilla on asiasta omakohtaista kokemusta.

Monet pakotelistalla olevat väittävät, että juuri pakotteiden vuoksi heidän on palattava Venäjälle.

– Ihmiset miettivät, että tätäkö minä oikeasti haluan? Menen mieluummin takaisin Venäjälle, missä voin hyvillä mielin käydä ravintoloissa ja olla tyytyväinen, eräs liikemies sanoo.

Hänen mukaansa eliitti joutuu pakotteiden vuoksi väkisinkin lähentymään Kremliä, vaikka he mieluummin ottaisivat etäisyyttä.

Jotkut länsimaiset politiikan voimahahmot suhtautuvat pakotteisiin epäilevästi.

– Venäjällä on kahdenlaisia oligarkkeja: 1990-luvun oligarkkeja, jotka me suurella ylpeydellä asetamme pakotelistalle ja takavarikoimme heidän huvialuksensa. Mutta selvyyden vuoksi on sanottava, että näillä kavereilla ei ole mitään vaikutusvaltaa Vladimir Putiniin, sanoo Yhdysvaltain entinen Moskovan-suurlähettiläs Michael McFaul .

McFaulin mukaan toinen, uudempi oligarkkiryhmä ovat rikkaat Putinin lähipiiriläiset.

– He ovat todella rikkaita ja läheisiä Putinin kanssa, mutta he ovat rikkaita juuri siksi, että ovat läheisiä Putinin kanssa. Ei heilläkään siis ole sellaista valtaa Putiniin, että he voisivat painostaa häntä lopettamaan sodan, McFaul lisää.

. Suorat sanat Pakotteiden vuoksi oligarkkien vaihtoehdot ovat vähissä. He kokevat jääneensä loukkuun, koska vaihtoehtoina on hyväksyä kohtalo Venäjällä tai vastustaa sotaa kostotoimien uhallakin.

– He sanovat pelkäävänsä myrkytetyksi tulemista, mutta oikeasti he pelkäävät pitkään ja hartaasti rakentamansa omaisuuden ja maineen menettämistä. He eivät tiedä miten tässä tilanteessa pitäisi toimia. He ovat ymmällään, sanoo arvovaltainen venäläinen liikemies.

Kun oligarkeilta kysytään miksi he eivät vastusta sotaa äänekkäämmin, he ottavat puheeksi omalaatuisen Oleg Tinkov -nimisen pankkiirin. Tinkov joutui omien sanojensa mukaan myymään osuutensa Tinkoff-pankista ”pilkkahintaan” toukokuussa arvosteltuaan Instagramissa Putinia ja hänen ”hullua sotaansa”.

. Tinkov kertoi häntä haastatelleelle Yuri Dudille, että Fridman oli soittanut hänelle ja sanonut: ”Mitä sinä oikein ajattelit? Sinun olisi pitänyt myydä osakkuutesi ennen kuin sanot mitään.”

Joidenkin oligarkkien mielestä tapaus osoitti, miten kalliin hinnan sodan tuomitsemisesta voi joutua maksamaan. Mutta Tinkoville oli tärkeämpää sanoa mielipiteensä suoraan ja avoimesti. ”Sanoin hänelle: ’Misha, en välitä paskan vertaa. Tältä minusta tuntuu. En voi olla hiljaa’."

Fridman kieltäytyi kommentoimasta puhelun sisältöä. Hän on kuvaillut sotaa ”tragediaksi”, mutta pelkää suorasanaisemman arvostelun vaarantavan hänen työntekijänsä Venäjällä.

Oligarkkien julkiset kannanotot ovat pääasiassa suuntautuneet Luxemburgissa toimivaan EU:n tuomioistuimeen, missä heidän oikeusjuttunsa kasaantuvat.

– Voisin tehdä jotain hyödyllistä ja vastustaa talouden joutumista valtion kynsiin, mutta minulla ei ole enää varaa mihinkään. Nyt käytän kaiken aikani EU:n vastaisiin kanteisiin, sanoo Putinin järjestämään tapaamiseen osallistunut henkilö.

Nostamissaan kanteissa venäläiset väittävät, että matkustuskieltojen asettamiseen ja heidän varojensa jäädyttämiseen EU:ssa ei ollut laillisia perusteita, tai perusteet olivat virheellisiä.

. Financial Timesin ja asiasta perillä olevien henkilöiden näkemät asiakirjat osoittavat, että monet EU:n toimittamista pakotteita puoltavista tapausasiakirjoista vaikuttavat siltä, että ne on kyhätty hätäisesti kasaan uutisartikkelien, yritysten verkkosivujen ja sosiaalisen median julkaisujen perusteella.

Euroopan unionia ja sen liittolaisia, esimerkiksi Yhdysvaltoja ja Britanniaa, painostettiin ankarasti ottamaan pakotteet nopeasti käyttöön heti hyökkäyksen jälkeen. Kiireen vuoksi virkamiehet joutuivat vetämään mutkat suoriksi lisätessään henkilöitä pakotelistoille, prosessiin osallistuneet ihmiset kertoivat FT:lle.

Erään pakotteiden kohteena olevan oligarkin mukaan EU on nyt lisäämässä uutta aineistoa pakotteiden kohteena olevia henkilöitä vastaan esitettyihin todisteisiin.

EU on useaan otteeseen esittänyt pakotteiden perusteeksi venäläisyritysten maksamia veroja, joilla on rahoitettu Putinin sotakoneistoa. Tämä on järkyttänyt yritysten omistajia, joiden mielestä heidän maksuosuutensa on vain pieni murto-osa verrattuna summaan, jolla Euroopan maat ovat ostaneet Venäjältä öljyä ja kaasua sodan alkamisen jälkeen.

– EU auttaa Putinia enemmän kuin me. Heidän pitäisi asettaa itsensä pakotelistalle, sanoo yksi pakotteensa kiistävä henkilö.

EU:n komission ulkopoliittisesta tiedotuksesta vastaava Peter Stano korostaa, että pakotteet ovat "perustuneet asianomaisessa pakotejärjestelmässä määriteltyihin kriteereihin, saatavilla olevaan näyttöön ja kaikkien jäsenmaiden yhteiseen sopimukseen".

. Rahalla saa On hyvin todennäköistä, että tapausten käsittely EU:n tuomioistuimessa kestää vuosia. Niinpä oligarkit ovat nostaneet esiin ajatuksen eräänlaisesta kompensaatiomekanismista, jossa pohatat luovuttaisivat osan varallisuudestaan käytettäväksi tukitoimiin Ukrainassa, ja vastineeksi heidän pakotteensa poistettaisiin.

Asiasta perillä olevat tahot kertovat, että Fridmanin lisäksi monet muutkin venäläiset liikemiehet ovat ottaneet yhteyttä Kiovaan ehdottaen samanlaista vaihtokauppaa.

– Jos käytössä olisi sääntö, jonka mukaan jokainen omaisuudestaan 50 prosenttia Ukrainan tukemiseen antava saa pitää loput 50 prosenttia, kaikki tarttuisivat hanakasti tarjoukseen. Ongelma on heitä vaivaava näköalattomuus. Heille pitää osoittaa suunta ja tavoite, jota kohti pitää pyrkiä, toteaa venäläinen liikemies.

Liikemies uskoo, että kostotoimien uhasta huolimatta useimmat oligarkit olisivat riemuissaan mahdollisuudesta saada varallisuutensa takaisin.

– Putin voi tarjota heille jotain vasta tulevaisuudessa. He haluaisivat kuitenkin saada menettämänsä varallisuuden takaisin nopeasti, hän arvelee.

Ukrainassa ehdotuksiin suhtaudutaan epäilevästi. Fridmanilla on Ukrainassa laajoja omistuksia, joihin kuuluu matkapuhelinoperaattori Kyivstar, nykyään Sense Bank -nimellä tunnettu maan suurimpiin kuuluva pankki, ja pullovesiliiketoiminta.

Vielä senkin jälkeen, kun Venäjä liitti Krimin niemimaan itseensä vuonna 2014, Fridman vieraili säännöllisesti Ukrainassa, järjesti jazzfestivaalin entisessä kotikaupungissaan Lvivissä, ja rahoitti natsi-Saksan Babiy Yarissa vuonna 1941 toimeenpaneman juutalaisten joukkomurhan muistomerkin.

Näillä eleillä hän ei kuitenkaan voittanut Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin hallintoa puolelleen. Ukraina on kannattanut Fridmanin suunnitelmaa vahvistaa omistamansa pankin pääomapohjaa, mutta vastustanut pankin omistajien pakotteiden poistoon liittyvää vaihtokauppaa.

– Ukraina ei suostu käyttämään pakotteita neuvotteluvälineenä. Tämä on periaatekysymys. Pakotteiden keskeinen tavoite on lopettaa sota, ei käydä kauppaa niiden poistamisesta, sanoo presidentin kanslian apulaisjohtaja Rostislav Shurma .

Zelenskyin kerrotaan suostuneen järjestelyihin sillä ehdolla, että Fridman tuomitsee Putinin, vastustaa julkisesti sotaa, ja repii Venäjän passinsa.

Fridman kiistää koskaan keskustelleensa maan hallituksen kanssa Ukrainan kansalaisuuden saamisesta.

Virkamiehet ovat myös ehdottaneet venäläisten oligarkkien omaisuuden takavarikointia Ukrainassa toukokuussa hyväksytyn lain nojalla. Ukraina on tähän mennessä takavarikoinut ainakin 1,1 miljardia dollaria venäläisiltä oligarkeilta, syyttäjänvirasto kertoi heinäkuussa.

Kiovassa ei juuri heru myötätuntoa oligarkkien ahdinkoa kohtaan.

– Tärkeää on, missä olit 24., 25., 26., ja 28. helmikuuta, sanoo Ukrainan turvallisuusneuvoston johtaja Oleksiy Danilov viitaten sodan ensimmäisiin päiviin.

– Kummalla puolella olit silloin, valon vai pimeyden?

. Käännös: Leni Vapaavuori, Käännöspalvelu Lingvista

Kirjaudu sisään

Venäjän oligarkkien katkeruus pakotteita vastaan kasvaa – "EU auttaa Putinia enemmän kuin me"

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje