Pöydällä lojuu verisiä märkäpaiseita ja irtokorvia. Seinäjoen kaupunginteatterin uusi zombinäytelmä Epäkuolleet on valmiina alkamaan.
Näytelmässä tuntematon virus on levinnyt ympäri maailmaa muuttaen ihmisiä verenhimoisiksi eläviksi kuolleiksi, eli zombeiksi. Maailmantuhon jälkeinen elämä verenhimoisine zombeineen on tuttu elokuvista, mutta ei ole lainkaan tyypillinen aihe teatterissa. Arviossamme kerromme, miten tekijät ovat onnistuneet siirtämään aihepiirin teatterin lavalle .
Epäkuolleet on laittanut myös Seinäjoen kaupunginteatterin maskeeraajan Anniina Takalan uuden eteen.
Mikään tyypillinen teatterimaski ei tullut tällä kertaa kyseeseen, sillä Epäkuolleiden zombilook syntyy näytelmän aikana, näyttelijöitä on vain kaksi ja vaihdot ovat erittäin nopeita.
Lisäksi Epäkuolleita esitetään samaan aikaan Kokkolan kaupunginteatterissa, joten tarkkaan esivalmisteluun tai viimeistelyyn ei ollut aikaa.
Takalan sanoin, piti tehdä isolla kädellä jotain nopeaa ja näyttävää. Niinpä hän alkoi miettiä materiaalia, mikä kestäisi monta esitystä ja missä väri pysyisi pitkään kiinni.
Gelatiini, eli liivate, olisi liian kallis ja työteliäs. Myös muut irto-osien valmistuksessa yleensä käytetyt materiaalit, kuten lateksi ja silikoni, olivat myös pois laskuista.
Lopulta ratkaisu löytyi rakennustyömailta tutusta materiaalista, uretaanista.
– Uretaani ei ole tyypillinen maskimateriaali. Se on aika rajun näköistä eikä anna juurikaan periksi, mutta siitä valmistetut irto-osat on nopea laittaa paikalleen ja niistä saa myös aika näyttäviä.
– Siitä on helppo tehdä kotonakin vaikka halloween-maskia itselleen, Takala vinkkaa.
Epäkuolleissa maskeerattavina ovat näyttelijät Mia Vuorela ja Pekka Johansson, joiden elämää näytelmässä seurataan vuoden ajan.
Ohjaaja Ossi Koskelaisen mukaan Epäkuolleiden intiimi tunnelma tuo hahmoja lähemmäs katsojia, mutta samalla groteskit maskit etäännyttävät, mikä luo vuoropuhelua näyttelijöiden ja yleisön välille.
– Näytelmässä pelataan sillä jännitteellä, missä vaiheessa päähenkilö pärähtää zombiksi, vai pärähtääkö ollenkaan. Teos perustuu vahvasti henkilöhahmojen muodonmuutokselle, jolloin maskeeraus on olennainen osa näytelmää, ohjaaja toteaa.
Näytelmässä ei ole väliaikaa, joten kaikki maskeeraustyö tapahtuu esityksen aikana. Lyhyiden vaihtojen aikana Takala rakentaa maskit teippaamalla uusia paiseita näyttelijöiden iholle ja häivyttämällä rajat nopeasti tekoverellä, sillä liiman kuivumisen odotteluun ei ole aikaa.
– Uretaani on siitä hyvä materiaali, että se on kevyttä. Olen päällystänyt irto-osat lateksilla, jolloin niihin saa oikeaa ulkonäköä, Takala kertoo.
Sitten on vain toivottava, että kaikki pysyy näyttelijöiden yllä.
Epäkuolleita esitetään Verstaalla, eli kaupunginteatterin pienimmällä näyttämöllä. Katsomon täyttyessä ihmisistä ja näyttelijöiden eläytyessä lavalla, maskeeraajan vanha tuttu vastustaja hiipii väistämättä mukaan kuvioihin.
– Hiki on minun pahin vihollinen esityksissä, Takala toteaa.
Epäkuolleiden zombimaskit ovat onneksi pysyneet näyttelijöiden yllä, etenkin sen jälkeen, kun työryhmä pääsi käsiksi taikamaan avaimeen, kuten ohjaaja Koskelainen kuvaa, eli tuttavallisemmin näyttämön lämpöpattereiden säätöventtiileihin.
Epäkuolleet Seinäjoen kaupunginteatterissa 4. maaliskuuta saakka.
Pasi Lapinkangas