Tilaajalle

Kokenut uimaopettaja kertoo vinkkinsä, miten vanhemmat pystyvät opettamaan lapsensa uimaan – yksi suosittu uintityyli on jäänyt historiaan uimaopetuksessa

SEINÄJOKI

Miten opettaa lapsi uimaan? Kysyimme asiaa Seinäjoen kaupungin uimaopettajalta Heli Hahtokarilta, joka on opettanut uintia 25 vuoden ajan.

Uimaopetus on muuttunut vuosikymmenten aikana. Hahtokari kertoo, että uimaan opettelussa ihanneoppimisikä on 5–8 vuotta.

–Sen jälkeenkin voi oppia, mutta tuo ikä on tykitysikä, jolloin lapset oppivat parhaiten, hän kertoo.

 

1. Kastautuminen ja kuplien puhaltelu

Ensimmäisenä tulee kastautuminen.

– Yksi hyvä tapa rannallakin on puhaltaa lapsen kanssa kuplia. Ensin niitä voi puhaltaa suulla veden pintaan, Hahtokari kertoo.

Pian veteen voi laittaa suun ja kasvot. Ja taas puhaltaa.

Usein kastautuminen on uimaopetuksessa ensimmäisenä. Joskus lapsi oppii uimaan, vaikka pelkäisikin roiskeita. Tällöin kastautumiseen voi palata hetken päästä.

– Jos lapselle sanoo, että sukella, niin varmasti hän ei sukella, Hahtokari tietää.

Sen sijaan aarrejahti toimii aina. Pieni lelun tai pyykkipojan voi antaa upota matalaan veteen. Leikki saa lapsen innostumaan ja unohtamaan veden roiskeet.

 

Heli Hahtokari ei voi käydä maitokaupassa ilman, että hänet tunnistetaan uimaopettajaksi. Pelkästään koululaisuinneissa hän opettaa tuhansia seinäjokelaislapsia uimaan. Yleensä uimaopettajan on helpompi opettaa lasta uimaan kuin vanhemman. Kuva: Kari Löfhjelm 

2. Koira on vaihtunut myyräksi

Jos omasta uimaopetuksesta on hurahtanut 30 vuotta, yllätyksenä voi tulla, että alkeisuinnin eläin on vaihtunut. Koiraa ei enää uida, vaan tilalla on nisäkäs: myyrä.

– Ennen harjoiteltiin koiraa ja siinä sai pitää pään pinnalla. Nykyään uidaan myyrää, jossa kasvot laitetaan veteen, jonne puhalletaan, Hahtokari kertoo.

Syy muutokseen on uintiasento. Kun kasvot ovat vedessä, uintiasento paranee luonnostaan.

– Ennen koirauinnissa yritettiin olla kuin olisi joutsenkaula, milloin uintiasento tippuu. Veteen hengittämisellä haetaan sitä, että jalat nousevat pintaan ja uintiasennosta tulee virtaviivainen.

Jos kasvoja ei uskalla laittaa kokonaan veteen, voi uida kuin krokotiili, jolla vain silmät näkyvät veden pinnan yläpuolella.

Hahtokari käyttää opetuksessa paljon mielikuvia, sillä niiden avulla lapsen on helppo hahmottaa, mitä tarkoitetaan.

– Yleisin virhe myyrässä on, että jalat lähtevät tippumaan pohjaa kohti, ja silloin uppoaa. Nostelen aina mahasta pikkuisen ylöspäin, että jalat nousevat, Hahtokari vinkkaa.

Myyrässä kädet ovat kuppeina ja sormet tiukasti yhdessä.

– Ei tehdä pientä liikettä vartalon edessä, vaan tarkoitus on työntää vettä käsillä takaseinää kohti.

Jalat polskivat suorina kuin jäätelötikut tai rumpukapulat. Tarkoitus on, että kantapäät rikkovat vedenpinnan. Jos vesi ei roisku, potku on liian syvällä. Toisaalta, jos pärskeitä on liikaa, potku on liian korkealla. Hahtokari neuvoo lapsia laittamaan moottorin käyntiin, sillä potkun on tarkoitus nopea.

 

3. Alkeisselässä vesisängylle makaamaan

Selällään uinti on yhtä tärkeää kuin vatsallaankin uinti.

– Alkeisselkäuinnista sanon usein, ettei istuta vesinojatuolissa, vaan mennään omalle isolle vesisängylle makaamaan. Yleensä myös näytän, ettette ole kyyryssä omassa vesisängyssä, vaan nyt korvat vesityynylle ja mennään vesisängylle makaamaan, Hahtokari kertoo.

Alkeisselkäuinnissa hän käyttää myös sanontaa, jossa otetaan kivet pois taskusta, minkä tarkoitus on nostaa takapuolta. Samaan tähtää myös mielikuva napaan kiinnitetystä narusta, jota nostetaan ylöspäin.

Oleellista alkeisselkäuinnissa on laittaa korvat veteen, estää takapuolta putoamasta, pitää polvet kokonaan veden alla ja potkia koko jalalla. Kädet liikkuvat rentoina vuorotahtisesti reisien vieressä, eikä lennätä kuin perhoset.

Monella lapselle kellunta on pelottavaa. Vaikeaa on pysyä paikallaan. Tässä Hahtokari rikkoo usein uintikirjan sääntöä: hän opettaa ensin alkeisselkää ja sen jälkeen vasta selinkelluntaa.

 

4. Yksi apuväline ylitse muiden

Jos pelkää roiskeita tai katsoa veteen, Hahtokarin mukaan hyvä apuväline on uimalasit. Sukellusmaskia uimaopettaja ei suosittele, sillä on sama kuin pitäisi nenästä kiinni.

– Nenästä puhalletaan ilmaa, ei pidetä kiinni, hän muistuttaa.

Kun opettelee uimaan, yksi apuväline on Hahtokarin mukaan ylitse muiden.

– Pötkylä on ykkösjuttu. Se häiritsee mahdollisimman vähän uintia ja sillä saa hyvän uintiasennon.

Pitkän muovista valmistelun pötkylän voi alkeisselässä laittaa selän taakse. Pötkylää voi käyttää myös muun muassa vedessä ratsastamiseen.

Hahtokarin mukaan puhallettavat käsikellukkeet ovat vähän niin ja näin, sillä niitä käytettäessä lapset jalat uppoavat helposti.

Käsikellukkeita jyrkemmän tuomion Hahtokarilta saa kovasta muovista tehdyt kellukkeet.

– Vanhan ajan kellukkeet saisi ampua raketilla kuuhun, hän linjaa ja purskahtaa nauruun.

Hahtokari paljastaa piilottelevansa näitä kellukkeita uimahallissa.

– Ei siinä mitään, jos ne ovat hyvän kokoiset ja kellukkeet pysyvät oikeassa kohdassa, mutta on hirvittävää, että siellä on sormenpaksuinen lapsi ja kymmenen numeroa liian iso kelluke, joka valahtaa alaspäin. Sen seurauksena lapsen pää menee veden alle ja hän hamuaa vettä, eikä pääse nousemaan, kun kelluke kelluttaa peffaa.

 

Heli Hahtokari pitää värikkäitä pötkylöitä hyvinä apuvälineinä. Korona-aikana lapsiperheitä on näkynyt uimahallissa paljon tavallista vähemmän. Kuva: Kari Löfhjelm

5. Vanhempi mukaan veteen

Uimarannalla lasta opettavan vanhemmankin kannattaa mennä itse veteen, sillä silloin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi.

– Kun alkeisselkäuinnissa ottaa ensimmäisen kerran pötkylän pois, niin ei se tarvitse kuin kaksi sormea niskan taakse ja lapsi tuntee turvaa, Hahtokari kertoo esimerkkinä.

Tärkeää on olla käden mitan päässä, vaikka liian suojelevainen ei tarvitse olla.

Jos lapsi sukeltaa vahingossa, Hahtokarin neuvona on, ettei asiasta tee isoa numeroa.

– Tällöin kannattaa vain kehua, että olipas hieno sukellus. Niin lapsi alkaa itsekin ajatella, että hän osasi sukeltaa.

Korona-aikana lapsiperheitä on ollut uimahallilla selvästi vähemmän kuin ennen. Tärkeintä uimaopettajan mielestä on, että lasta viedään usein uimaan.

– Kyllä lapsi oppii uimaan, vaikkei häntä niin paljon opetettaisikaan. Lapset alkavat luonnostaan liikkua vedessä.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Ilkka-Pohjalaisen sivulla 12.6.2021

Kommentoi










Arki ja hyvinvointi uusimmat
Luetuimmat paikallisuutiset
  • Päivä
  • Viikko
  • Kuukausi