Energiavarkaan uuvuttava ystävyys

Työpaikalla, koulussa tai harrastuksissa on useimmiten vähintään se yksi raskas tyyppi, jonka seura uuvuttaa negatiivisuudellaan.

Vakiovalittajiakin pahempia ovat kuitenkin energiasyöpöt. He eivät välttämättä alituisesti synkennä ilmapiiriä valituksilla, vaan päinvastoin he saattavat vaikuttaa yltiöpositiivisilta.

Näennäisen positiivisuuden vuoksi energiasyöppöjen tuottamaa ahdistusta voi olla vaikea tiedostaa tai ymmärtää. Energiavaras ei välttämättä paperilla tee mitään pahaa.

He vain vaativat muilta niin paljon huomiota ja energiaa, että heidän kanssaan oleminen käy raskaaksi. He saattavat hehkuttaa hillittömästi upeaa elämäänsä, mutta eivät välttämättä kykene nauttimaan muiden onnistumisista.

Ankeiden ihmisten kanssa on toisinaan pakko olla tekemisissä. Erityisen raskas tilanne on kuitenkin silloin, jos joku läheisistä ystävistä on salakavalasti muuttunut energiavarkaaksi.

Kuka tahansa voi olla satunnaisesti energiasyöppö: epäonnistumisen jälkeen pettynyt tarvitsee tavallista enemmän huomiota ja mahdollisuuksia valittaa. Tukea on tärkeä saada hädän hetkellä. Hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida, jos ystävä vie jatkuvasti kohtuuttomasti omia voimavaroja.

Itselleen on vaikea myöntää, jos ei enää nautikaan ennen niin läheisen ihmisen seurasta. Sudenkuoppa syntyy silloin, kun osapuolet kokevat ystävyyden eri tavoin.

Energiasyöppö saattaa pitää varsinkin vaikeassa elämäntilanteessa hyvänä ystävänään ihmistä, jolla on tarve miellyttää ja auttaa muita. Tällaiset niin sanotut energianantajat uhrautuvat ja antavat itsestään enemmän kuin saavat muilta.

Nämä holhoajat nauttivat aluksi siitä, että saavat auttaa, kenties jopa "pelastaa", toisen. Auttaja voi potea huonoa omaatuntoa, jos ei tue ystäväänsä kaikilla energiavarannoillaan . Velvollisuudentunne on suuri etenkin silloin, jos autettavan lähipiiri on suppea.

Energiavarkaan kanssa ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, ettei oikeaa hätää enää tunnista päivittäisen huomion kerjäämisen lomasta. Auttajakaan ei jaksa loputtomiin, mikäli auttamistyöhön vastataan jatkuvasti kiittämättömyydellä, uudella valituksella tai jopa oman egon pönkittämisellä.

Kilteimmänkin ihmisen on jossain vaiheessa vedettävä rajat suhteisiinsa. Oma hyvinvointi ei saisi kärsiä siitä, ettei toinen halua jakaa paikkaa valokeilassa. Jos kokee jatkuvasti jäävänsä toisen jalkoihin, on syytä pohtia, onko ystävyys todella sen arvoista.

Muuttunutta ystävyyssuhdetta voi kuitenkin olla vaikeampi parantaa kuin esimerkiksi parisuhdetta. Ystävää ei halua loukata, vaikka tätä ei aina ymmärtäisikään. Huomionhakuisuutta voidaan selittää kipeillä taustoilla tai uudella elämäntilanteella.

Oman kumppanin tekemisiä ollaan vapaampia kommentoimaan, sillä parisuhteen vuoksi ollaan halutessaan valmiita taistelemaan. Rakastetun kanssa halutaan keskustella, jos suhteessa on ongelma.

Ystävyyden ongelmista taas on vaikea puhua suhteen toiselle osapuolelle, sillä ystävyyttä ei analysoida samaan tapaan kuin parisuhdetta. Pelko siitä, että mahdollisen loukkaantumisen vuoksi entinen ystävyys on pysyvästi menetetty, pitää suun supussa.

Jos muutos ystävyydessä ei kuitenkaan ole vain väliaikaista, on ainoa hyvä vaihtoehto avata suunsa. Jos ystävyys siitä katkeaa, ei se kovin vahva koskaan ollutkaan. Parhaassa tapauksessa toinen ymmärtää, ettei ystävyys ole fanisuhde.

Kommentoi