Fanaattinen uskovaisuus nousussa

Niin oudolta kuin se kuulostaakin, on sokeassa lapsenuskossa puolensa. Saisipa ne ajat takaisin Suomeen.

Herravihaisessa Suomessa on aina kauhisteltu auktoriteettien kumartamista, norsunluutorneista lausuttuja virallisia totuuksia ja kansan oikeustajun sivuuttamista. Niistä on pitänyt päästä irti, vapautua.

Nyt on päästy ja mitä on tullut tilalle? Oma mielipide on luotettavampi kuin faktat. Oma usko itseen kasvaa vaan, vaikka sitä pitäisi kutsua pöljyydeksi. Naurattaisi, mutta ei naurata, koska uskovaisuus on niin fanaattista.

Otetaan esimerkiksi vaikka ruoka. Sen voisi ajatella olevan kaikille kiva asia. Vilja on terveellistä -lause oli kuitenkin koitua ravitsemussuosituksia suomalaisille antavan professorin kohtaloksi. Kiihkeät vähähiilihydraattiseen ruokavalioon tiukasti uskovat antoivat tappouhkauksia ”väärästä totuudesta”.

Suomalaiset uskovat myös, että itseoppineilla parantajilla voi olla maagisia taitoja, joita ei ole lääkäreillä. Jopa vakavasti sairastuneet ihmiset ovat valmiita uskomaan henkensä ennemmin puoskarin käsiin kuin aloittamaan lääketieteelliset hoidot.

Lapsia jätetään rokottamatta enemmän kuin aikoihin, koska itseään valistuneina pitävät vanhemmat eivät usko rokotteisiin. Valtavat voitetut epidemiat historiassa eivät riitä todisteeksi, vaan uskotaan yksittäistä kauhutarinaa rokotteesta sairastumisesta.

Foliohattupäiseen uskovaisuuteen kuuluu leimata tieteen saavutukset epätodeksi. Ihminen ei voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen, väittävät ilmastonmuutoksen kieltävät. Tutkijoiden työn tuloksilla ei ole mitään arvoa.

Toisaalta uskossaan fanaattiset vaativat oman uskonsa nostamista tieteen rinnalle: On iso ero, opetetaanko Raamatun luomiskertomusta kouluissa osana uskonnon opetusta vai vaaditaanko sitä osaksi biologian oppitunteja.

Suuri joukko ihmisiä oli varmaan mielissään oikeusministeriön vuoden alussa julkistamasta hankkeesta, jossa kartoitetaan kansan oikeustaju. Kansan oikeustajuun uskovien mukaan tuomarit ovat korruptoituneita, puolueellisia ja lahjottavissa. He eivät myöskään osaa asiaansa: ei kullekin ansionsa mukaan vaan, vaan kaikille mahdollisimman kovat rangaistukset.

Enää ei tarvitse vitsailla, että suomalainen uskoo mihin vaan, jos sanoja on virallinen taho. Mitä virallisempi taho, sitä vähemmän siihen enää uskotaan. Paitsi, jos virallinen taho edustaa samaa, kuin oma mielipide.

Lännen Median toissa viikonloppuna tekemä poliisien mielipidekysely sai varauksettoman hyväksynnän maahanmuuttoon kielteisesti suhtautuneilta, olihan poliisien mielipide nyt heistä vihdoinkin se oikea. Edelleen voi silti pitää poliisin tilastoja väärinä, onhan se todistettu aina: vale, emävale, tilasto.

Auktoriteeteista vapautuneet suomalaiset voivat nyt olla tyytyväisiä ja sokaistuneita omasta viisaudestaan: Maallikko on aina oikeassa. Tämän tietävät sadat opettajat, lääkärit ja vaikkapa toimittajat.

Opettajien kohdalla vaativa vanhempi tietää paremmin, mikä numero lapselle olisi kuulunut antaa kokeesta. Varmaan yhtä hienolta tuntuu lääkäristä, jonka diagnoosin potilas pystyy kyseenalaistamaan tuosta vaan ikioman google-diagnoosinsa perusteella tai toimittajasta, jolle kuka tahansa joskus koulussa aineen kirjoittanut voi tulla kertomaan, miten niitä juttuja oikeasti pitäisi kirjoittaa.

SATU TAKALA

satu.takala@i-mediat.fi

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit