Hämärän rajamailla

Taidetoimikuntien perustamisen jälkeen 1970-luvulla vallitsi luulo, että määrärahojen runsauden myötä myös tasapuolisuus toteutuisi apurahojen jaossa. Ääneen todettiin: ”Ei sillä niin väliä ole keille apurahoja jaetaan, kyllä se jonakin päivänä osuu jokaisen ansioituneen anojan kohdalle.” Mutta rahaa tärvääntyi myös systeemin ja uusien viranhaltijoiden ylläpitoon. Hakijoille tuli tutuksi tyly lause: ”Valitettavasti emme ole voineet suostua hakemukseenne määrärahojen riittämättömyyden vuoksi.” Ja loppukevennys: ”Päätöksestä ei voi valittaa.”

Läänien taidetoimikuntien uskottiin tavoittavan nekin taiteentekijät, jotka eivät yltäneet valtion toimikuntien tukeen saakka. Mutta kuten arvata saattaa, apurahoja, taidepalkintoja, taiteilijaeläkkeitä jaettiin muidenkin periaatteiden kuin ansioiden ja tarpeen mukaan. Monet ansiokkaat taiteilijat jäivät silkkaa ”harmauttaan” edelleenkin apurahojen ulkopuolelle – heidän nimensä eivät vain nousseet jakopöydissä esiin.

Hämärän rajamailla liikuttiin usein toimikuntien jäsenten nimeämisessä. Se, että nimeämisessä ”kuultiin taiteen kannalta merkittäviä tahoja”, oli pelkkää jargonia vaikka se viralliselta kuulostikin. Poliittinen peli jylläsi taustalla ja jäsenten asiantuntijuus oli usein hyvinkin hataraa. Olin läänin taidetoimikunnan jäsenenä 3-vuotiskauden 1980-luvulla. Lupauduin jatkamaan mutta yllättäen putosin toiselta kaudelta. Selitykseksi sain kuulla, että olin ollut toimikunnassa SDP:n mandaatilla. Ja tilalleni oli löytynyt ihan ”oikea demari”. En ymmärtänyt etsikkoaikaani, vaikka itse Kalevi Sorsa lähetti minulle kutsun johonkin ”demarien seminaariin”. Luulin, että minut haluttiin paikalle taiteen asiantuntijana. Kissan viikset!

Miten lienee nykyään. Millaiset ”tahot” valitsevat taidetoimikuntia ja millaisella tietotaidolla. Hämärältä se yhä kalskahtaa: ”Taideneuvosto päättää toimikuntien toimialoista, nimistä ja määristä sekä nimeää jäsenet kaksivuotiskausiksi kuultuaan taiteen kannalta merkittäviä tahoja.” Tuo ”taideneuvosto” on uusi keksintö. Soppaa ovat hämmentäneet myös eri kulttuuriministerit. Taiteen keskustoimikunta muutettiin pari vuotta sitten Taiteen edistämiskeskukseksi, jolla on alueellisia toimipisteitä ja taidetoimikuntia.

Esimerkiksi voidaan ottaa valtion kuvataidetoimikunnan nimeämispolitiikka. Millä järjellä on selitettävissä, että entisen Vaasan läänin alueelta ei sitten läänin lopettamisen ole ollut edustusta ko. toimikunnassa. Eikö näin tärkeässä valtakunnallisessa instituutiossa tulisi olla edustus jokaisesta maakunnasta?!

Myös valtion kuvataidetoimikunta on muuttanut nimeään, nyt se on visuaalisten taiteiden toimikunta, jossa on kuvataiteen, valokuvataiteen sekä sarjakuva- ja kuvitustaiteen jaostot. Uutinen lupaa lisää tukea kuvataiteelle jo ensi vuonna. ”Uutena tukimuotona aletaan myöntää avustuksia kokeiluihin ja kehittämishankkeisiin.” Ollaanko perinteisiä kuvataiteen muotoja ajamassa yhä syvemmälle marginaaliin muodikkaiden ”hali- ja hoivataiteiden tieltä”. Jäämme kuulolle!

taidemaalari

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit