Ilmapiiri on sairas, mikä meitä vaivaa?

Suomi on ollut jo parin vuoden ajan paikka, jossa hiljaista enemmistöä pitävät otteessaan aikuiset koulukiusaajat. En olisi halunnut uskoa, että Suomesta on tullut myös yhteiskunta, joka puolustaa näitä kiusaajia, vähättelee ihmisen kuolemaa tai puolustaa tappajaa kirkkain silmin.

Pieni, mutta äänekäs joukko on kaapannut julkisen keskustelun ja muuttanut vähitellen normaaliksi sanat joita ei pitäisi hyväksyä.

Ennen se oli nimetöntä puskista huutelua, nyt jo nimellään, koska mitä väliä? Sairas ilmapiiri on sallinut väkivallalla uhkailun ilman puuttumista siihen ja nyt myös teot.

Tavallista on ääriryhmien toiminnan hyssytteleminen, vihapuheiden vähättely ja sananvapauteen vetoaminen oikeutena sanoa mitä hyvänsä. Tilanne on jo tragikoominen, kun poliitikko vaatii oikeuttaan puhua vapaasti rasistisia.

Solvauksilla ei ole enää rajoja. Tietyt tahot käyttävät aikansa vääristelemällä tilannetta: Uhreista on tehty syyllisiä heihin kohdistuneisiin rikoksiin. Mitäs läksit, sanotaan ja manipuloidaan tilanne lopulta siihen pisteeseen, että poliisin todennäköisin syin epäilemillä henkilöillä ei olisi osaa, ei arpaa.

Mielipiteistä on tullut uusi fakta. Ajassa on siirrytty totuuden jälkeiseen aikaan. Valhe on uusi totuus ja tiedon vieroksumista pidetään jo hyveenä, kirjoitti lähetystöneuvos Petri Hakkarainen kesällä. (HS 9.8.)

Asenteet heikoimpia kohtaan on käsittämättömän kovia. Uskomatonta on myös se, että viha kohdistuu myös auttaviin tahoihin, joihin sen ei olisi ikinä voinut kuvitella kohdistuvan: Sekä SPR että Unicef ovat joutuneet vihakampanjojen kohteiksi, samoin kirkko ja sen arkkipiispa.

Ilmapiiri Suomessa on tappiomielialaa lietsova myös kaikkia niitä kohtaan, jotka vielä jotenkin pärjäävät ja yrittävät onnistua ja menestyä: Suomesta on tullut varsinainen önnön-nöö -epäonnistutte kuitenkin -maa. Tällä asenneilmastolla ammutaan itseään jalkaan.

Näen toissaviikon tapahtumat Helsingin asema-aukiolla mahdollisena käännekohtana. Jos ihmisen pitää kuolla Suomessa uusnatsin poliittisen väkivallan seurauksena, sen pitäisi avata silmät. Se on tapahtumissa oleva ainoa toivo.

Asenne on äärijärjestöjen osalta ollut liian pitkään ohikatsova: sellainen "siellä ne pöyrööt taas melskaavat" -tyylinen. Melskaajat on leimattu apukoululaisiksi ja koska aihe on muutenkin epämukava, sitä on vältetty ja vähätelty.

Aiemmin ei ole kunnolla havahduttu, mitä aatemaailma ryhmät edustavat. Kaikki aatteet eivät ole keskenään todellakaan samanvertaisia ja väkivaltaa ja rasismia ihannoivat järjestöt pitää saada rikoslakiin.

Myös oikea viesti pitää tulla selväksi. Vihapuheeseen puututaan, väkivallalla on seuraus ja vastuuta ei voi ulkoistaa. Tämän viestin läpisaaminen kuuluu ennen kaikkea poliitikoille ja sitä viestiä on tällä viikolla kiitettävästi kuulunutkin.

Maan hiljaisille kuuluu, ettei ylivaltaa luovuteta joukolle, joka halveksii ihmisarvoja.

Se ei ole ääriryhmähysteriaa, kuten on väitetty, vaan demokratian suojelemista. Sitä ei ole saavutettu hetkessä ja se on mahdollista romuttaa. Ei onnistu, jos hiljainen enemmistö katsoo ohi, kun pitäisi tehdä jotain. Ohikatsominen on hiljaista hyväksymistä.

Filosofi Frank Martela (blogi 27.7.) tiivisti asiassa olennaisen: "Erityisen tärkeää on, että kansalaiset puolustavat demokraattisia instituutioita myös silloin, kun rikkomukset eivät koske suoraan heitä."

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa