Innostavan opettajan merkitys

Kuulin loppukesästä suru-uutisen lukion äidinkielenopettajani Kyösti Kelhän poismenosta.

Näin Kyöstiä silloin tällöin kaupungilla. Onneksi muistin useaankin otteeseen kiittää siitä, mitä hän opettajana sai aikaan. Kyseessä oli persoona, joka innosti vastahakoisemmatkin osallistumaan tavalla tai toisella.

Oman kirjailijanurani kannalta hän oli aivan keskeinen kannustaja, jonka opetusmetodeja olen muistellut nyt erityisen paljon.

Lukion toisella luokalla Kyösti keksi mainion tavan ”rankaista” erästä oppilasta velvollisuuksien laiminlyömisestä.

Kyseinen kaveri ei ollut mikään lukutoukka ja jättikin opintonsa myöhemmin kesken. Kyösti kuitenkin näki levottomassa tyypissä potentiaalia ja päätti nostaa sen esiin.

Hän laittoi tämän opettelemaan pätkän Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmästä ja esittämään sen erään näytelmäkerholaisen kanssa koko luokalle.

Lopputulos oli ällistyttävä. Rangaistuspataljoonalainen näytteli Beckettiä kuin luonnonlahjakkuus.

Tuolloin koin ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä, kuinka taide muuttaa ihmisen joksikin muuksi, kohottaa hänet omaa persoonaansa suuremmaksi. Tutuista koulutovereista tuli yleviä muukalaisia. Kolkon luokkahuoneen värit hohtivat kirkkaampina.

Jälkikäteen tapaus on jäänyt mieleen myös esimerkkinä siitä, kuinka hyvin Kyösti havaitsi oppilaissaan lahjakkuuden ituja ja kaivoi ne esiin vaikka puoliväkisin.

Jo lukion ensimmäisellä luokalla hän pisti jokaisen oppilaan kirjoittamaan runon. Valtaisasta nurinasta huolimatta tehtävänanto koski ihan jokaista.

Koin suunnatonta häpeää, kun omani luettiin ääneen. Tunnin jälkeen yritin liueta paikalta, mutta Kyösti seurasi koulun ulko-ovelle asti ja vannotti, että minun on jatkettava runojen kirjoittamista.

Jostakin syystä tottelin, vaikka runoilu ei ollut 16-vuotiaiden poikien todellisuudessa maailman kovinta valuuttaa.

Kyöstin sparraus jatkui koko lukioajan. On paljolti hänen ansiotaan, että pääsin abivuotenani kunniamainituksi Pikku-Finlandia -kilpailussa. Esseeni aihe oli kauhukirjailija Clive Barker, mikä ei varmaankaan lähtökohdiltaan aiheuttanut kilpailun tuomaristossa ihastuksen huokauksia.

Kyösti kuitenkin tiesi, mistä naruista vetää. Hän pakotti minut hiomaan tekstiä yhä uudelleen, kunnes se puhutteli muitakin kuin Barkeria tuntevaa marginaaliporukkaa. Se oli mainio ensikosketus siihen, miten työlästä kunnianhimoinen kirjoittaminen on.

Olin hiljattain seminaarissa, jossa tuli esiin yksilöiden merkitys paikalliselle kulttuurille. Monet säpinää ja kerrannaisvaikutuksia aiheuttavat kulttuuri-ilmiöt ovat yhden innokkaan ihmisen aikaansaannosta.

Kirjailijan työssäni näen tällaisia yksilöitä. He ovat usein äidinkielenopettajia, jotka innostavat oppilaitaan yli sen, mitä muotivirtausten riepottelemat opetussuunnitelmat vaativat.

Kyösti Kelhä oli ehdottomasti yksi heistä. Hän uskoi, että kirjallisuus vapauttaa ja saa edes hetkellisesti kohoamaan välittömän nykyhetken yläpuolelle, näkemään ihmeellisempiä maisemia.

Vaasalainen kirjailija

Kommentoi







Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa