Kolumni: Kun Simuna veistokirveeseen tarttui

Kirjallisuuden nobelisti George Bernard Shaw on sanonut, että sisimmässään ihmiset ovat yhä villieläimiä, jotka kantavat kömpelösti sivistyksen ohutta huntua.

Ääri-islamilaisen Isisin teurastusrituaalit ovat kuvottaneet kansalaisia vuosia. Jo historian alkuhämäristä ihmisellä on ollut taipumus raaistua etenkin sodissa ja poikkeusoloissa.

Silmiin sattui sanomalehti Ilkan juttusarja vuodelta 1935. Se kertoi isonvihan ajan venäläisten julmuuksista Lappajärven pitäjässä vuosina 1714–1715.

Tiedot perustuivat Alajärven kirkkoherra Abel Fabian Raunion jäljentämiin otteisiin kuolleiden ja haudattujen kirjasta.

Lappajärven pitäjään kuuluivat tuolloin Alajärven, Kortesjärven, Evijärven, Vimpelin, Soinin ja Lehtimäen seurakunnat.

Venäläiset riehuivat seudulla "kauhun teoissa pahemmin kuin metsän pedot." Jutun mukaan ryssillä oli majapaikka muun muassa Kortesjärven Purmojärvenkylän Kottarissa.

Verisen aikakauden nimiluettelo valistaa karua historiaa suuren Pohjan sodan aikaisesta venäläismiehityksestä Suomessa.

Abraham Kiilunen: polttamalla surmattu.

Markeeta Finniläinen: hengiltä piesty ja poltettu.

Matti Paavonpoika: kiduttamalla ja polttamalla rääkätty kuoliaaksi.

Simo Niilonpoika: poltettu hengiltä.

Olli Antinpoika: silvottu ja poltettu kuoliaaksi.

Antti Mikonpoika: rääkäten tapettu.

Vappu Heikintytär: kiduttaen murhattu.

Anna Erkintytär: silvottu ja tapettu.

Kärsimysten lista jatkui vielä kymmenillä nimillä.

Venäläisiä metsiin paenneet järviseutulaiset eivät kuitenkaan alistuneet. Vastarinta eli, jos perimätieto ei ollut sortunut valheen tielle.

Pääpakopaikka oli Evijärven-Kortesjärven rajamailla suurten nevojen takana oleva Pakokangas. Simuna-niminen mies lähti sieltä tiedustelemaan, miltä tilanne vaikutti kotona Storkinessa.

Simunan ollessa tuvassaan hänet yllätti viisi sisälle syöksähtänyttä venäläistä.

– Simuna ehti saada käteensä veistokirveen. Sillä hän löi kylkeen ensimmäistä ryssää, joka kuoli heti, juttu kertoo.

Alkuyllätyksen jälkeen ylivoimaa vastaan oli turha taistella.

Simuna rynnisti kamariin. Hän löi sen oven lukkoon, särki lasin, hyppäsi ulos ja livisti karkuun. Peltojen yli loikkinut mies vei tietoa venäläisistä Pietilään.

– Siellä väki keitti viinaa, tarina jatkui.

Toinen mies lähti hakemaan kyliltä jyviä pakosaunalle. Hän sieppasi "pyssytulpan" mukaansa.

Tiellä mies näki venäläisen ajavan suurta tavarakuormaa Kortesjärvelle päin. Muita ei näkynyt.

– Aha – oota konna pikkuisen.

Mies hiipi metsässä vihollisen kohdalle. Ase pamahti.

– Heti ryssä keikahti kuorman päältä. Mies tarttui hevosen suitsiin ja ajoi lastin pakosaunalle. Siellä syntyi suuri ilo.

Totta tai tarua. Epäilemättä kertomukset elähdyttivät pohjalaisia oikeassa saumassa maailmanhistorian kulussa.

Talvisota odotti neljän vuoden päässä.

Silloin Goljat vyöryi rajan yli.

Silloin sirppi viilsi kurkkua.

Pienen oli taas pakko juonia, taistella ja kestää.

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa