Lemmyn ohje pätee ääripäiden ristitulessa

Suomalaisten enemmistö on kyllästynyt ääripäiden väittelyyn, jossa joko halataan tai hakataan Suomeen pyrkiviä pakolaisia. Kuulun tähän ryhmään, jota kummankaan ääripään ajattelutapa ei kerta kaikkiaan vakuuta. Monikulttuurisuus ei ole ongelmatonta, ei myöskään liika eristäytyminen.

Työskentelyni kahdessa eri maassa on opettanut suhtautumaan tietyllä kunnioituksella siihen valtioon ja kansaan, johon olen toviksi veronmaksajana kotiutunut. New Yorkissa tunsin itseni värini vuoksi vähemmistöön kuuluvaksi , Tukholmassa maastouduin alkuasukkaisiin saman tien.

Omalle ajatustavalle löytyi hiljattain kirjallinen teesi, jonka sanoja on yllättävä henkilö. Viime talvena edesmennyt rockhahmo Lemmy Kilmister.

Pitkän uransa musiikin parissa tehnyt Kilmister esitteli tv-dokumentissa siviilielämänsä puolia, joista ainakin yhdestä on herätetty kummastelevaa kohuakin. Kilmister oli kiinnostunut historiallisesta toisen maailmansodan aikaisesta krääsästä: pikkuesineistä, vaatteista ja panssarivaunuista.

Kohu nousi siitä, että natsivallan ajalta säilyneet tavarat olivat erityissijalla rokkarin kokoelmissa. Kilmister sanoi suoraan, että kyse ei ole kiinnostuksesta ideologiaa vaan estetiikkaa kohtaan.

Rokkarin yksityiselämään kuului avioliitto eri rotua edustavan naisen kanssa. Siispä häneltä ei riittänyt ymmärrystä rasistiselle ajattelulle.

Netin kuvassa Lemmy poseeraa tekstin vieressä:

”En ymmärrä rasismia, en ole koskaan käsittänyt sitä. Miten sitä voi vihata tuntematonta, ilman että on koskaan edes tavannut ihmistä tai puhunut hänelle. Sitten vain vihaa häntä.

Se on jo s*****a ihan liian tyhmää. On valkoisia kusipäitä, on mustia kusipäitä, japanilaisia ja mitä ikinä kusipäitä (kusipäitähän maailmassa riittää), mutta ennen kuin olet puhunut ihmiselle, et voi tietää kumpi se on – hyvä tyyppi vai kusipää. Anna toiselle mahdollisuus.

Itse olen suvaitsematon vain kusipäitä kohtaan.”

Tätä paremmin en omiakaan ajatuksiani osaisi asiasta jäsentää.

Kauhavan vastaanottokeskuksessa on toteutettu moni asia järkeen käyvällä tavalla. Jo lähtökohta siitä, että keskus on keskittynyt ottamaan vastaan pakolaisperheitä, on hyvin perusteltu periaate.

Viimeisin esimerkki ennakkoluulottomuudesta on vastaanottokeskukseen perustaman työosuuskunnan otteet nopeasta työllistämisestä töihin, joihin muuten ei täkäläisiä tekijöitä löydy.

Vastaanottokeskuksen johtaja Ilkka Peura kertoo Maaseudun tulevaisuuden (23.5.) haastattelussa, ettei turvapaikanhakijan palkkaaminen ole sittenkään iso ongelma. Ei, vaikka kielitaitoa olisi niukalti.

Nyt irakilaisia ja afganistanilaisia turvapaikanhakijamiehiä korjaa työharjoittelussa energiapuuta yksityisellä metsäpalstalla Vöyrin Petterinmäellä.

Eikä siihen työhön suomen kielen koetta tarvita. Oikea asenne työntekoon riittää vallan hyvin. Kun ohjaaja ja joku ryhmästä osaa englantia jonkun verran, käy työhön opastaminen kuin turistilta arkirutiinit vieraskielisessä maassa.

Jo lähipäivinä aukeavat Mamulandia-nimisen työosuuskunnan verkkosivut kaiken kansan käyttöön. Työtunti maksaa teettäjälleen hieman yli kympin, työntekijä saa muutaman euron sen alle.

@i-mediat.fi

Kommentoi







Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa