Lukemisen puolesta viimeiseen pisaraan

Juuri nyt olemme keskellä Lukuviikkoa. Sen kunniaksi halki Suomen on lukuisia tapahtumia, joilla lukemisen tärkeydestä muistutellaan. Jo viime vuonna meuhosin näissä kolumneissa lukemisen puolesta, mutta sallinette, että teen sen vielä kertaalleen.

Koska lukemalla oppii ymmärtämään ympäröivää maailmaa, se pitää aloittaa jo pienestä pitäen. Vanhemmat! Luetteko lapsillenne, loruiletteko, kerrotteko tarinoita? Suomessa alle kouluikäisille lukeminen on kansainvälisesti yllättävän vähäistä, vain neljännekselle lapsista luetaan säännöllisesti kotona. Kansainvälinen keskiarvo on noin 40 prosentin hujakoilla. Jos siis luette, olette antaneet kunnolla etumatkaa jälkikasvullenne.

Seuraava tärkeä etappi lukuharrastuksen muodostumisessa on lukemaan oppiminen. Monet oppivat jalon taidon esikoulussa tai ensimmäisellä luokalla, mutta siitä harjoittelu vasta alkaa. Nykyaikaisena ei voi pitää jukolanjussimaista aaa-pee-cee-ölähtelyä, vaan sujuvaa lukutaitoa, jolla erottaa eri tekstityylit toisistaan, kirjoittajan rivien väliin sujauttamat piiloviestit aukeavat helposti ja osaa itsekin tuottaa tekstiä, jolla saa sanottavansa perille. Moista superkykyä ei opi pelikoneita paukuttamalla. Tiesittekö muuten, että Applen nero Steve Jobs ei koskaan antanut omille lapsilleen iPadeja, ne olivat kuulemma liian koukuttavia ja eristivät oikeasta maailmasta...

Nykymenossa rahtusen vanhanaikainen lukuharrastus on uhattuna monissa elämänvaiheissa, mutta parempaakaan keinoa hankkia kunnon yleissivistystä ei ole vielä keksitty. Irrallista nippelitietoa kaivaa netistä kuka tahansa tomppeli, mutta hallittuja, toisiinsa linkittyviä kokonaisuuksia niistä saa rakennettua vain monipuolista, hidasta tietoa haalinut lukija. Ei kenelläkään oikeasti ole niin kiire, ettei ehtisi lukea. Maailma on tekosyitä pullollaan, ja lankean niihin itsekin. Vasta toissa viikolla tartuin kunnon kirjaan ensi kertaa sitten joulunpyhien.

Kuten kunnon kirjannörtin pirtaan kuuluu, kotonamme on tuhansittain kirjoja. Kolumnin loppuhuipennukseksi kaivoin antikvariaatista ostamani Marie Darrieussecqin Sikatotta-kirjan tyhjille takasivuille kirjoitetun lukutestamentin teillekin luettavaksi. Itse ilahduin siitä suunnattomasti.

Vuoden 1998 alussa totesin, ettei minulla ole enää lohkareaikaa, on vain pieniä ajan murusia siellä täällä.

Jos ei ole lohkareaikaa, ei voi lukea lohkarekirjoja tai jos niitä lukee, menee siihen niin paljon aikaa ja se tapahtuu niin pienissä erissä, ettei kirjan sisäiseen tunnelman pääse.

Siksi päätin kokeilla pieniä kirjoja. Ensimmäinen oli Tabuccin Requiem, tämä toinen. Valmiiksi ostettuna ovat Kaplinskin Titanic ja Kunderan Kireettömyys.

On hyvä huomata, että lukemisen iloa ei minulta – ainakaan vielä – ole edes aikapula voinut viedä.

Ruokiksella kun sain tämän kirja loppuun luetuksi.

Jostain syystä minulle tulee tästä tuntemattoman lukijan tekstistä hyvä, luottavainen mieli. Jos tahtoa ja tarmoa on, lukuiloa ei nujerra mikään.

Kirjoittaja on Aku Ankan päätoimittaja, joka pyydettäessä kertoo kysyjälle räätälöidyn lukuvinkin.

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa