Maailma ei lopu pamahtamalla

Valitsen lukemani kirjat sen mukaan, mitä kirjastosta sattuu käteen, kun lapsi huutelee rattaissaan, ja hiljaiseksi tarkoitettu tila raikuu kattoa myöten. Viimeksi kiirehdin ulos kädessäni Iida Rauman romaani Seksistä ja matematiikasta (Gummerus, 2015).

Teos kertoi toki seksistä ja matematiikastakin, mutta mieleenpainuvin teema tarinassa oli kuitenkin maailmanloppu ja tarinan henkilöiden suhde siihen.

Maailmanloppua on ennustettu, pelätty ja odotettu jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Ensimmäinen kirjattu havainto maailmanlopusta löytyy assyrialaisista savitauluista, ja siitä lähtien sen tuloa on kailotettu tasaisin väliajoin.

Sodat, vainot ja epidemiat ovat olleet varmoja maailmanlopun merkkejä. Monet huru-ukot ja -akat ovat puolestaan tienneet päivämäärää myöten, koska tuhon päivä on koittava.

Hauskin maailmanlopun ennustaja on leedsiläinen kana, jonka väitettiin vuonna 1806 munineen munia, joissa luki, että itse Jeesus Kristus oli palaamassa maan päälle. Ennustus paljastui pian huijaukseksi, mutta juuri Jeesuksen toinen tuleminen on koko ajanlaskumme ajan ollut maailmanloppuun rinnastettu tapahtuma, ja hyvin odotettu sellainen.

Minä olen pelännyt maailmanloppua useissa elämänvaiheissa.

Ensimmäisen kerran heräsin asiaan alle kouluikäisenä nähtyäni unen, jossa taivas oli putoamassa ja kaikki pihan pojat joutuivat lähtemään sotaan Ruotsia vastaan. Kun kysyin isältäni, ovatko taivaan putoaminen sekä sota Ruotsia vastaan mahdollisia, hän ei suinkaan kieltänyt asiaa. Hän sanoi, että mitä vain saattoi tapahtua, sillä maailma oli hullu ja arvaamaton paikka.

Kun opin lukemaan, luin leppoisista lasten aiheista, kuten lajikadosta, sukupuutosta ja otsonikehästä. Opin, että maailmanloppu ei tulekaan niin, että taivas putoaa ja pojat joutuvat sotaan, vaan luonto tuhoutuu ympäriltämme, ja ihmisille käy lopulta kuin dinosauruksille.

Olen osallistunut myös kollektiiviseen maailmanlopun odotteluun. Vuonna 2000 y2k-viruksen piti aloittaa maailman loppuminen, ja vuonna 2012 lopun piti puolestaan tulla mayakalenterin mukaan. Odotin kiinnostuneena, mitä tapahtuisi, mutta viimeistä, suurta posausta ei koskaan tullut.

Pieleen menneen mayojen maailmanlopun jälkeen asuin kerrostalossa, ja usein kotona ollessani ovikello soi.

Oven takana oli vanha nainen jakkupuvussa ja hienossa hatussa, ja hän kysyi aina hyvin heleällä äänellä, satuinko tietämään, että maailmanloppu oli tulossa. Otin naisen tuhoa ja kuolemaa mainostavat lehtiset vastaan, ja mietin, että hänen maailmankuvansa ja kiinnostuksenkohteensa olivat synkemmät kuin monella hevibändillä.

Maailma alkoi suuresta pamauksesta, mutta uskon ja toivon sen hiipuvan pois hiljalleen, paljon hitaammin kuin kukaan meistä ehtii näkemään. Seksistä ja matematiikasta päättyy samaan toiveeseen, ja muuhun kuin toivomiseen me maailmankaikkeuden pienet muurahaiset emme juuri pystykään.

Meille saattaa käydä kuten dinosauruksille, tai sitten meille käy kuten ihmisille.

Kirjoittava kulttuurialan sekatyöläinen

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa