Maailman paras syy jäädä kotiin

Flunssa, korvatulehdus, enterorokko, flunssa, korvatulehdus, oksennustauti, flunssa, influenssa b, kurkunpään tulehdus…

Lapset aloittivat päivähoitotaipaleensa puoli vuotta sitten, minkä jälkeen tartuntataudit ovat tulleet perheellemme valitettavan tutuiksi. Ehjien hoitoviikkojen määrä on laskettavissa yhden käden sormilla. Kuukausista tautisimman, tammikuun, toteutuneet hoitopäivät ovat myös laskettavissa yhden käden sormilla.

”Se on se ensimmäinen puoli vuotta, kun vastustuskyky kehittyy”, ”Vastustuskyky kehittyy sairastamalla”, ”Oletteko harkinneet perhepäivähoitajaa?”, ”Miten teidän lapset voi taas olla kipeitä?”.

Erinäiset lohdutuksen sanat lämmittävät mieltä ja tsemppaavat valvomisen nuuduttamaa vanhempaa. Epätoivo helpottaa hetkellisesti ajatellessa, että sairastelu kuuluu asiaan ja pian helpottaa, josko vihdoin sen ensimmäisen puolen vuoden jälkeen. Sitten on niitä kommentteja ja ”neuvoja”, joille ei voi kuin hymähtää. Tälle osastolle sujahtaa muun muassa ihmettely siitä, miksi turhaan maksamme päivähoitomaksuja, kun lapset kerran ovat niin paljon poissa hoidosta.

Onni on aktiivinen tukiverkosto, joka rientää hätiin pyytämättäkin. Lasten isovanhempien apu on korvaamatonta. Toivottavasti sitä osaavat kaikki arvostaa.

Menneen talven aikana olemme useasti puolison kanssa miettineet, mitä ihmettä tekisimme, jos omat äidit ja isät eivät olisi lähellä ja halukkaita auttamaan. Kuinka monena aamuna lasten isovanhemmat ovat ottaneet kopin kuumepotilaista, jotta me vanhemmat olemme päässeet lähtemään töihin.

Kaikilla näin onnekasta tilannetta ei ole, että apuja on saatavilla läheltä ja vähän kauempaakin. Ilman tukiverkkoa arkea pyörittävien vanhempien työnantajilta ja työkavereilta toivonkin ymmärrystä ja pitkää pinnaa. Poissaolot painavat kotiin jäävää työntekijää, mutta työstä riippuen myös työkavereita, jos tehtävät kasautuvat muille.

Onni on myös ymmärtävä työnantaja. Joka kerta sairasteluilmoituksen yhteydessä pikkuiset ovat saaneet paranemisterkut ja asioista on saatettu jutella vielä jälkikäteenkin. Samaa kertoo puoliso, jonka kanssa olemme sujuvasti vuorotelleet kotipäivissä. Valitettavasti joka paikassa näin ei ole.

Iltalehden (Iltalehti.fi 2012) artikkeli muutaman vuoden takaa hätkähdyttää. Siinä isät kertovat, että voivat saada haukut niskaansa lapsen sairauden vuoksi johtuneista poissaoloista.

Joku isä kertoo joutuneensa puhutteluun, jossa häneltä on kysytty, miksi lapsen äiti ei hoida lasta kotona. Toinen kertoo tulleensa irtisanotuksi. Kolmas ei enää edes viitsi selitellä sairaiden lasten hoitamista, ja ilmoittaakin olevansa itse sairas. Voiko moinen kohtelu olla tätä päivää?

Väestöliitto taistelee parhaillaan tunkkaisia asenteita vastaan nelivuotisella Perheystävällisesti töissä -hankkeella, jonka slogan on Maailman paras syy. Tunnuslause viestii, miltä työntekijästä tuntuu saada lapsen sairaudesta ilmoittaessa esimieheltä vastaukseksi nuo mukavat sanat.

Etenkin miesvaltaisilla aloilla ja miesten työpaikoilla tapahtuvat muutokset asenteissa ja teoissa ovat tärkeitä. Perheystävällisissä käytänteissä kyse voi olla toimivista etätyöjärjestelyistä, tai vaikka vain pienistä perheystävällisistä eleistä, kuten paranemis-tsempeistä.

Kommentoi