Mihin katosi suomalaiselta tolkku?

Petovihaa, naisvihaa, homovihaa, muukalaisvihaa. Luetteloon on helppo lisätä viime päivinä roihahtanut ikiaikainen, suonmusta herraviha.

Vihalla on nyt markkinaa, ja höynäytettäviä ostajia riittää.

Miksi olla huolissaan matalasta syntyvyydestä, kun maamme kamara on yks kaks täyttynyt isoista vauvoista?

Äänekäs vähemmistö toivottelee saunan taakse niin kaupunginvaltuutettuja kuin niitä korkeintaan kahtakymmentä alaikäistä turvapaikanhakijaa, jotka laittavat tullessaan reilun 14 000 asukkaan Lapuan sekaisin.

Viime vuoden pakolaisaaltoon liittyi paljon heikkoa valmistautumista ja sinisilmäisyyttä, joka toi pohjoiseen enimmäkseen kaikkia muita kuin eniten apua tarvitsevia.

Silti se kuvottaa, kun raavas mies tai hämmennyksestä nauttiva trolli huutaa somessa kiroten, että Alepposta on turha ottaa enää yhtään elättiä, koska kotimaankin huono-osaisten asiat retajavat.

Voisiko ajatukset kääntää pakkaselta plussalle kokoamalla joukot jonkin eteenpäin vievän asian puolesta?

Missä viipyy esimerkiksi ensimmäinen inhimillistä vanhustenhoitoa vaativan kansanliikkeen tulisieluinen perustaja?

Sellaisen kenraalin agitoimana voisin ryhtyä minäkin isojen poikien leikkiin. Saattaisin hankkia vaikka pilottitakin, jonka selkämystä koristaa harmaahapsista mummoa ympäröivä teksti Grandsons of Grandma.

Edessä olisi pitkä marssi hoitajamitoituksen, vanhusten ulkoiluttamisen ja monipuolisen ravinnon puolesta.

Äänekkään vähemmistön kaakatuksesta joku vetää helposti johtopäätöksen, että aivan kaikki asiat hoidetaan hutaisten päin prinkkalaa.

Koliikista kärsitään etenkin rannikolla sairaalapäivystyksestä kohkatessa. Sotea ennakoiva isojen sairaaloiden päivystyspäätös muutti maltillisen maakravun silmissä osan ihan tolkullisina pitämistäni rannikon toimittajista, virkamiehistä ja poliitikoista väärän tiedon levittäjiä.

Vanha kunnon eriytyminen, eli ruotsinkielisten palveluiden turvaaminen, nousi kieli poskessa keppihevoseksi, jonka turvin voi kumota kaikki päätökset perustuslain vastaisina.

Minkälainen voimavara se olisikaan, jos Suomessa olisi aidosti kaksikielisiä kouluja, eikä vain heiteltäisi tunkkaisia poterohuutoja molemmilla kotimaisilla?

Kummallista on, että eteläpohjalaisista ja etenkin seinäjokelaisista on tehty kollektiivisia syntipukkeja valtakunnan poliitikkojen päätökseen. Se alkoi ensin maltillisella syyllistämisellä, kun Vaasassa itkettiin. että Seinäjoelta ja maakunnasta ei tuntunut heruneen tukea Pohjanmaan suuntaan.

Pian homma muuttui kuitenkin ällöttäviä rasistisia piirteitä saaneeksi loan heitoksi, jossa pienenä irtiottona kuultiin Seinäjoen keskussairaalassa jokunen pilapuhelu.

En ole nähnyt yhtään haastattelua tai kuullut ainuttakaan puheenvuoroa, jossa joku maakunnan päättäjä tai sairaanhoitopiirin virkamies olisi tahtonut viedä Vaasasta pois laajan päivystyksen sairaalaa.

Hanneksenrinteellä vallitsi matala profiili, mutta esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Jaakko Pihlajamäki peukutti lehdessämme 12+1 -mallia.

Ruotsinkielinen vihapuhe ei ole sen tyylikkäämpää kuin suomenkielinenkään.

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa