Mihin ystäviä tarvitaan?

Uusin tutkimus kertoo, että älykkäät ihmiset kokevat ystävät työskentelyä keskeyttävänä häiriötekijänä. Se kertoo, että jos sinulla on vain muutama läheinen ystävä ja pysyttelet mieluummin kotona älä masennu. Olet luultavasti vain todella älykäs. Noinkohan on?

Kahden naisen välinen ystävyyssuhde on mutkaton ja helppo. Sitä pidetään luonnollisena. Suomalainen mies on mykkä kun puhutaan ystävyydestä. Ei sen vuoksi, että hänellä ei ole ihmisiä, joiden vuoksi hän olisi valmis tekemään mitä vain. Ystävyys vain on niin makea sana ja se tuo mieleen arvion, että akkojen juttuja. Miehellä on kavereita ja poikaporukoita. Onko olemassa naisen ja miehen välistä ihan puhdasta ystävyyttä, vai pitääkö epäillä, että jotain muutakin siinä on.

Mistä aito ystävyys rakentuu? Jotkut ihmiset vain tuntuvat jo kättelyssä kiinnostavilta ja heidän kanssaan on helppo olla. Itse kyllä inhoan kättelyä ja sen jätänkin väliin jos se minusta on kiinni. Yksi ystävyyden perusta sanotaan olevan elämän perusarvot. Se ei aina pidä paikkansa. Oma maailmankuvani on laajentunut paljonkin kun olen saanut tutustua uuden ystäväni erilaisiin arvoihin.

En aseta ystävyydelle mitään ehtoja. Ystävä voi olla sekä ulkoisesti että olosuhteiltaankin mitä erilaisin ihminen. Mutta olen huomannut, että kaikilla ystävilläni on erilaisuudestaan huolimatta yksi itselleni tärkeä yhteinen piirre: huumorintaju. On vapauttavaa nauraa toisen kanssa sekä itsellemme että maailmalle.

Miten olisin kotiutunut, jos ei minulla olisi ollut jokituvan klaania. Siellä minun ei tarvitse puhua autoista kun en niistä mitään ymmärrä. Eikä tarvitse kerskua urheilusuorituksillani, koska niitä ei ole. Kuinka olisin koskaan päässyt kasvamaan näihin maailmoihin, ellen olisi saanut loistavia havahtumisia vankilavierailijana. Niiden ihmisten kanssa, joilla on niin paljon kokemusta ja monilla aivan yhtä paljon myös älykkyyttä. Ystävyys on kaatanut ne muurit, joiden piti peittää syvälle kätketty epävarmuus ja pelko siitä, että minussa ei ole mitään mitä toinen haluaisi.

Työni puolesta olen saanut kiertää erilaisia työyhteisöjä ja törmännyt eri sukupuolta oleviin työkavereihin, jotka ovat ystävystyneet työn äärellä. Se ystävyys on useimmiten lisännyt motivaatiota ja ollut todellinen henkireikä. Ystävyys voi tuoda työhön leikkimieltä ja telmimistä ilman sen kummempia latauksia.

Yhteistä omille ystävilleni, niille joita tällä hetkellä tapaan säännöllisesti tai niille, jotka ehkä palaavat joskus, on myös se, että kaikilla heillä on jotain jota voin ihailla.

Vaativamman ja ehkä vakavamman sävyn tuo ystävyyteen se, että ystävä auttaa ja tukee silloinkin kun elämä murjoo tai kaikki muut pettävät. Ystävyyteen kuuluu sekin, että ollaan vierellä, kun kurkkua kuristaa.

Ystävyys ei silti edellytä toisen kaikkien salaisuuksien ja vaikeiden asioiden tietämistä. Se voi olla myös lepotila, jossa kerätyin voimin taas jaksaa muita asioita. Tiedän kyllä senkin, että tänään ihmiseltä odotetaan selkeää itseriittoisuutta. Vaikeuksissakin on voiman loppujen lopuksi löydyttävä omasta itsestä.

Raimo Vakkuri

Kirjoittaja on kouluttaja.

Kommentoi