Muukalaiset keskuudessamme

Haastattelin loppuvuodesta 2015 miestä, joka koki itsensä muukalaiseksi. Hän kertoi olevansa osaton, sellainen yhteiskunnan sivullinen, jota tuskin kukaan tahtoi tuntea tai huolia ystäväkseen.

Mies oli syntyjään suomalainen, mutta käytti vierasmaalaista nimeä. Hänen silmänsä olivat siniset ja verensä vaalea. Yllään hän piti kaapua. Mies ei kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon, vaan tunnusti toista maailmankatsomusta.

Nuoruudessaan mies oli kärsinyt päihdeongelmista. Hän kertoi avoimesti myös vaiheistaan psykiatrisella osastolla.

Tavatessaan muita ihmisiä mies aisti heidän pelkäävän häntä. Toisinaan hän sai kuulla olevansa erikoinen tai omituinen. Työpaikkahaastattelun jälkeen häntä kiitettiin käynnistä.

Haastattelun päätyttyä jäin pohtimaan, miksi mies toistuvasti joutui torjutuksi. Kysymys koettelee mieltäni edelleen, ja tuskin kykenen tyhjentävään vastaukseen vieläkään. Käyn silti yrittämään.

Kokemus vieraudesta ensinnäkin syntyy siten, että jokin asettuu vasten yhden käsitystä järjestyksestä. Siispä ihmisen kohdatessa ihmisen, jota ei suoranaisesti koe kaltaisekseen, hän otaksuu olevansa tekemisissä vieraan kanssa.

Reaktio ei silti selitä sitä, miksi ihminen toisinaan kohtelee vierasta kuin itseään vähäpätöisempää.

Haastattelemani miehen kokema vieroksunta johtui siitä, että hän muistutti kohtaamiaan ihmisiä jostain, minkä he tahtoivat kieltää itsessään.

Paradoksaalista on, että mies luultavasti muistutti heitä heidän elämänrikkaudestaan, menestyksestään ja tasapainoisuudestaan.

Ihminen ärsyyntyy, mikäli tietoisuus hänen onnekkaasta asemastaan herätetään. Sanomalla toisen olevan etuoikeutettu käy nimittäin kyseenalaistaneeksi yhden ihmiselämän.

Sellaiset selitykset, kuten työttömyys on seurausta laiskuudesta tai päihderiippuvuus on itseaiheutettu ongelma, ovat yhteiskunnassa kovin käytettyjä.

Selitysten suosio perustuu niiden ominaisuuteen vapauttaa sanojansa vastuusta. Minulla ei yksinkertaisesti ole mitään tehtävissä hänen hyväkseen.

Samanaikaisesti kokonainen koneisto huolehtii siitä, että masentunut pitkittää sairaslomaansa ja asunnoton jatkaa matkaansa.

Hyväosainen tekeekin kaikkensa kieltääkseen huono-osaisen olemassaolon, koska niin kovasti hän tahtoo välttyä tulemasta tietoiseksi omasta asemastaan.

Yhteiskuntajärjestyksen kolme kirjoittamatonta käskyä kuuluvat seuraavasti. Älä kysele liikoja. Vältä tuntemasta toista. Pysy tietämättömänä.

Mikäli ihminen olisi kiinnostunut kanssaihmisistään ja kysyisi tietääkseen, hänen olisi vaikeampi tuomita ja samalla helpompi antautua anteeksiannolle. Sillä ihmisten tuntiessa toisensa perusteellisesti he ymmärtäisivät toistensa motiiveja paremmin.

Tiedostava ja kansalaisensa tunteva yhteiskunta ei kuitenkaan tyydyttäisi niitä, joille vihollinen on lähimmäistä rakkaampi.

Ja niin kauan, kun yhteiskunta tarvitsee vihollistaan enemmän kuin lähimmäistään, tekstin alussa esitellyn miehen kaltaiset kulkijat jatkavat elämäänsä muukalaisina keskuudessamme.

Kommentoi






Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa