Narkkarit yrittävät sanella elämääni

Elämyksiä, kokemuksia, huudahteli innokas kantaupseeri varusmiespalvelukseni aikana, kun me vakinaisen reissulla olevat jääkärit hajoilimme pimeässä ja märässä metsässä.

Ja hän jatkoi: tästä saksalainen maksaisi! Kieltämättä käy järkeen, että metsänsiimeksessä nuotion ääressä voi kokea tuntemuksia, joista ainakin saksalainen voisi maksaa. Telamiinan kantamiseen pakotettua nuorta miestä ahdisti.

Matkailuelinkeinon kannalta on hyvä tietää mistä saksalainen tai japanilainen on valmis maksamaan. Toivotan onnea niille, jotka näitä elämyksiä ja kokemuksia yrittävät löytää ja myydä.

Kaikki eivät kuitenkaan halua elämyksiä, kokemuksia. Minä en halua, en ainakaan yhtenään.

Ensiluokkaista elämää on mielestäni sellainen, jossa yllätykset ovat kovin vähissä ja elo kulkee tasaisenvarmasti eteenpäin. Mieltäni rauhoittaa, jos tiedän, että pian ei tarvitse hypätä lentokoneesta tai vaeltaa kahden syrjäisen sademetsäkylän väliä ilman ruokaa ja juomaa (mutta wifi on).

Toisten pitää hypätä lentokoneesta ja tehdä tuttavuutta sademetsän kanssa, sen ymmärrän. Mutta jättäkää meidät muut rauhaan, mitään pahaa emme ole tehneet.

Äläkä sinä, erimielinen, yritä vedota siihen, että joskus valintaani katuisin. En tule koskaan keinutuolissa katumaan sitä, mitä seikkailuja olen jättänyt tekemättä. Ennemminkin toivon saavani viettää siinä keinutuolissa mahdollisimman paljon aikaa jo nyt.

Kuuntelen mielelläni kokemuksiasi sukelluksistasi Kuubassa, mutta älä oleta, että pakkaan saman tien kamani ja lähden reissuun. Luen mielelläni kirjoja Etelämantereen valloituksesta ja ihailen Arabian Lawrencen maisemia tavallista pienemmästä televisiostani, mutta olen hyvin tyytyväinen, kun ei tarvitse yöpyä jäätiköllä tai autiomaassa.

Meitä on pakko olla muitakin. Vallalla on kuitenkin sellainen ajatusmaailma, että jollei ihminen kaikin mahdollisin keinoin hanki itselleen extreme-kokemuksia, häneltä jää elämä elämättä.

Keskustelun ovat valloittaneet endorfiininarkkarit, joille mikään ei koskaan riitä. Endorfiininarkkarit ovat siitäkin syystä viheliäisiä, että eivät malta istua ja miettiä ja sitä kautta uskoa, että muullakin tavoilla voi olla. Endorfiininarkkarit huutavat kovaan ääneen, että sinussa on jotain vikaa, jos pilkot mieluummin saunapuita kuin kiipeilet Himalajalla.

Endorfiininarkkarit pitävät meitä tasaisempia ihmisiä panttivankeinaan. Saamme kuulla syytöksiä väärinelämisestä, leiviskän tuhlaamisesta. Endorfiininarkkarit listaavat paikkoja ja tekemisiä, joissa on pakko käydä ja joita tehdä, muutoin elämä ei ole elämisen arvoista.

Julkinen sana on endorfiininarkkareiden hallussa, sillä endorfiininarkkarit ovat hurmaavia, eteenpäin pyrkiviä, menestyviä ja onnellisia valioihmisiä. Ei ole mikään ihme, että tällaisten ihmisten rinnalla erimielinen kokee alemmuutta.

Endorfiininarkkarit vetoavat usein siihen, että kokemukset ovat pääomaa. He vertaavat kokemuksia mieluusti maalliseen hyvään ja sanovat, että tästä maailmasta kun lähdetään, ei mukana ole taskuja. Mutta yhtä ohikiitäviä ovat myös elämykset ja kokemukset. Pysyvä, vaikuttava, innostava ja liikuttava muisto voi syntyä tasaisesta elämisestä, pienistä hetkistä tavallisen arjen keskellä. Ja usein syntyykin.

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa