Odin, arveluttava arkkityyppi

Soldiers of Odin -järjestöstä on kirjoitettu paljon. Näkökulmat ovat olleet sekä paheksuvia että ymmärtäviä.

Kriitikot ovat muun ohella kiinnittäneet huomion ristiriitaan, joka näyttää vallitsevan suomalais-ugrilaisessa kulttuuripiirissä syntyneen sekä sittemmin myös ulkomaille levittäytyneen joukon ja sen tunnuksekseen valitseman viikinkijumalan nimen välillä.

Tämä arvostelu iskee harhaan sikäli, että näkemys Odinista pelkkänä skandinaavisena muinaisjumalana on erheellinen.

Todellisuudessa Odin tai Wotan, kuten germaanit häntä kutsuivat tai Woden, kuten anglosaksit häntä kutsuivat, oli kautta keskeisen Euroopan pakanallisen pantheonin merkittävin jumaluus.

On jopa esitetty, että suomalaisten palvoma Ukko juontaisi etymologiansa Odinista, mutta todennäköisemmin Ukko tunnettiin muualla ukkosenjumala Thorina.

Vuonna 1936 eli muutama vuosi sen jälkeen, kun kansallissosialistit olivat nousseet Saksassa valtaan, julkaisi psykiatri C. G. Jung esseen, jossa hän esitteli Wotanin arkkityypin.

Arkkityyppiteorian mukaanhan ihmiskunta yleisesti, mutta myös yksittäiset kansat erikseen kantavat kollektiivisessa tiedostamattomassaan alitajuisia teemoja. Tajunnansisältöjä, joilla on oma energia ja jotka siirtävät menneiden sukupolvien kokemusperintöä edelleen.

Jung uskoi, että juuri Wotanin eli Odinin arkkityyppi on eurooppalaiselle ihmiselle tyypillinen ja selittää sen, miksi kristinusko ei koskaan ole todella läpäissyt eurooppalaista psyykettä pintaa syvemmältä.

Filosofit ovat samaa aihetta käsitellessään puhuneet faustisesta sielusta.

Jungin mukaan modernin ihmisen tai yhteisön ei tarvitse tietoisesti herättää itsessään pakanajumalan arkkityyppiä, vaan sen valtaan voi joutua tahtomattaankin.

Kollektiivinen mielentila, joka ammentaa vuosituhansia vanhoista psyykkisistä kerrostumista muuttuu tällöin eräänlaiseksi ei-yliluonnolliseksi jumalaksi, jonka tahto konkretisoituu materiaalisessa todellisuudessa.

Sanotaan, että esimerkiksi 1900-luvun Saksassa nuo kerrostumat ilmenivät alkuun Körperkulturin tai Wandervogelien kaltaisissa sinällään myönteisissä ilmiöissä, muuttuen sen jälkeen synkemmiksi.

Odin on monien muiden ominaisuuksiensa ohella myös toistuvan paluun ja mullitusten ajan jumala, eikä hänen nimensä esiin nouseminen jälleen kerran maanosassamme ole arkkityypin näkökulmasta tarkasteltuna yllättävää.

Tarinoissa Odinin ulkomuoto ja olemus vaihtelivat paljon. Siinä suhteessa kyse onkin monikasvoisesta, aavikkomonoteismin jumalakuvasta poiketen suorastaan postmodernista hahmosta.

Varmoja tunnusmerkkejä olivat kuitenkin aina tiedonjano, pitkä takki, vaeltajan sauva ja saappaat, jollain tavoin ilmenevä toispuoleisuus kuten yksisilmäisyys ja mukana kulkeva eläinapuri tai mieluummin kaksi.

Nykypäivän valtakulttuuri-ikonien osalta Odin lymyilee muun muassa joulupukin, Gandalfin ja professori Dumbledoren hahmojen taustalla.

Odin, eurooppalaisen psyykeen arkkityyppi on tänäänkin läsnä.

Muinaisena ja monikasvoisena.

Kirjoittaja on virkamiesboheemi ja kirjailija

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa