Onneen ei ole oikotietä

Julkisuudessa itketään koululaisten huonontuneita oppimistuloksia. Etenkin poikien kohdalla tilastot ovat huolestuttavia. Syrjäytyminen uhkaa. 40 prosentilla alle 29-vuotiaista on vain peruskoulun päättötodistus taskussaan, eikä sekään ole kovin kummoinen.

Aloitin peruskoulun opettajan työt 40 vuotta sitten syksyllä 1976. Minulla ei ollut opettajan pätevyyttä, mutta opetin niin kuin omat opettajani olivat 12 vuoden aikana tehneet, vanhaa perinnettä mukaillen.

Käytin matematiikan valmiiden kokeiden lisäksi apuna Oppikouluun pyrkivän oppaan testejä, joita itse olin tavaillut keväällä 1968. Tuohon aikaan pyrittiin oppikouluun kansakoulun neljänneltä luokalta eli kymmenvuotiaana.

Neljä vuosikymmentä sitten peruskoululaiset vielä hallitsivat melko vaativia laskutehtäviä. Opetin 5.–6.-luokkia, joille esimerkiksi laskujärjestyksen osaaminen oli kertausta alemmilta luokilta. Päässälaskuista he olivat erittäin innostuneita.

Tuskin moni nykykutosluokkalainen tietää vastausta päässälaskuun Minkä luvun viidesosa kerrottuna 2:lla on 16? Neljäsluokkalaisten piti tuollaisia laskuja ennen osata.

Lauseenjäsennys oli 70-luvun koululaisten haluttu lisätehtävä oppituntien lopulla. Ihan totta!

Lauseenjäsennys opettaa kirjoittamaan sanottavan selkeästi ja järkevästi. Nykyisin lauseenjäsennys kuuluu peruskoulun 8. luokan oppiainekseen, ei vielä alakoulun puolelle.

Nykykoululaisilta vaaditaan yhä vähemmän. Eipä ihme, jos osaamisen taso laskee ja kansainvälisissä mittauksissa ei menestytä. Myös oman äidinkielen hallinta heikkenee. Esimerkiksi mainostekstien yhdyssanavirheet ovat valitettavan tavallisia.

Tilanne ei kohennu, ellei koululaisilta vaadita perusasioiden opettelua. Työn tekeminen ja ahkerointi on nostettava opetuksen keskiöön. Vanhempien tulee valvoa, että kotitehtävät tehdään ja kertotaulut osataan. Syrjäytyvien pelastamiseen niin kodit kuin koulukin tarvitsevat perhetyöntekijöitä. Opettajien voimat eivät siihen riitä.

Kouluissa on kuitenkin laitettu pää puskaan ja ruvettu viihdyttämään oppilaita. Pitää olla kivaa ja mukavaa.

Peruskoulu on liian lyhyt aika opettaa asioita kokeilun ja oivaltamisen kautta. Kaikki eivät oivalla perusasioita koskaan. Ne on vain opeteltava. Joku oppii nopeammin kuin toinen.

Nykyinen oppilasaines on haastavaa. Lapsia tulee kodeista, joissa velvollisuuksista huolehtiminen ja säännöllinen työnteko on jätetty koulun vastuulle. Koulun pitäisi muuttaa tilanne hetkessä.

Koulun on valmennettava lapsia oikeaan elämään, joka on paljolti puurtamista. Ammatin hankkiminenkaan ei tule ilman vaivannäköä.

Opetuksen järjestäjän tulee tarjota kouluille riittävän pienet opetusryhmät ja lopettaa erityistä tukea tarvitsevien ymppääminen yleisopetuksen ryhmiin. Tämä on karmivaa itsepetosta, jonka seurauksista maksetaan kalliisti tulevaisuudessa.

Opettajat pystyvät kehittämään opetusmenetelmiään ja työtapojaan muuttuneen yhteiskunnan vaatimusten mukaisiksi. Perustiedon ja säännöllisen työskentelyn opettelu jäävät kuitenkin oppilaan vastuulle.

Seinäjokelainen rehtori ja taidekriitikko

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit