Purkkapopin ihmeet Chinn & Chapman

Lennon & McCartney, Jagger & Richards, King & Goffin, Bacharach & David, Leiber & Stoller, Mann & Weil...

Populaarimusiikin historiasta löytyy lukuisia menestyneitä ja palkittuja lauluntekijäkaksikoita. Kaikkien maineikkaimpiin tiimeihin ei ehkä kuulu Chinn & Chapman. Ainakaan en muista kaksikon koskaan tulleen valituksi alan kunniagalleriaan Songwriters Hall of Fameen tai saaneen Polar-musiikkipalkintoa.

1970-luvulla teinivuosiaan viettäneille popmusiikin suurkuluttajille näiden veijareiden loihtimat teokset muodostavat kuitenkin lähtemättömän osan aikakauden sävelmaisemaa. Aikakirjat kertovat Chinn & Chapmanin työstäneen vuosina 1973–74 pelkästään Englannissa kaikkiaan 19 Top40-hittiä, joista viisi nousi listaykköseksi.

Kaksikko väsäsi hengästyttävään tahtiin hittejä Sweetille, Mudille, Suzi Quatrolle ja Smokielle. Näiden brittiartistien äänitteet soivat ahkerasti myös täkäläisillä radioaalloilla ja kaikuivat taajaan kasettisoittimista. Suksee oli laajaa Pohjoismaiden ja Britannian ohella myös esimerkiksi Saksassa.

Hittikavalkadista voisi poimia vaikka sellaiset iskusävelmät kuten Wig-Wam Bam, Blockbuster!, The Ballroom Blitz, Hellraiser, Tiger Feet, Can the Can, I'll Meet You At Midnight ja Living Next Door To Alice. Puhumattakaan elvismäisestä joulutunnelmoinnista Lonely This Christmas.

Ajan tavan mukaan tästä sävelaarteistosta loihdittiin kilvan kotimaisia versioita, joiden tekijöinä kunnostautuivat mm. Karma, Lea Laven, Markku Aro ja Kari Tapio.

Muistan hämärästi lukeneeni Intro-lehdestä Chinn & Chapman -kaksikon huippuvuosien aikaisen haastattelun. Äijät näyttivät kuvassa ihan poptähdiltä itsekin ja paljastivat, että esimerkiksi Suzi Quatron The Wild One -hitin sävellys- ja sanoitustyö oli kestänyt heiltä kokonaiset 15 minuuttia.

Australiasta lähtöisin olevan Mike Chapmanin ja englantilaisen Nicky Chinnin yhteistyö päättyi vuoden 1983 tienoilla. Senkin jälkeen miehet ovat toki jättäneet jälkeensä joitakin merkkejä toiminnastaan. Jo ennen eroa Chapman mm. tuotti menestyslevyjä Blondielle ja oli puikoissa Knack-yhtyeen ykköshitissä My Sharona. Myös Tina Turnerin menestyksessä Chinillä ja Chapmanilla oli 1980-luvulla lusikkansa sopassa.

Kunniamaininnat voivat olla vähissä, mutta epäilen vahvasti, että esimerkiksi Sweetin parhaat levytykset miellyttivät aikanaan jopa luokkaa kunnianhimoisemman rockin ystäviä.

Voisi kuvitella, että Led Zeppelinin ja Pink Floydin diggailun ohella The Ballroom Blitzin huima meininki sai ainakin jonkinlaista hyväksyntää osakseen. Monisävyinen The Sixteens osoitti Chinnin ja Chapmanin pystyvän halutessaan muuhunkin kuin kolmen soinnun neronleimauksiin.

Sweet oli ns. Glam rock -bändiksi mielenkiintoinen tapaus. Orkesterin esitysten kirjo ulottui Poppa Joen kaltaisista purkkahiteistä sangen uskottavaan hard rockiin kuten esimerkiksi yhtyeen itse kynäilemät Set Me Free ja Fox On The Run osoittivat.

Irtaantuminen Chinn & Chapmanin talutusnuorasta toi Sweetille kaivattuja musiikillisia vapauksia, mutta aiheutti myös hittitehtailun hiipumisen. Diktaattoriksikin haukuttu Chapman totesi ironisesti, että laulujen tekeminen on helppoa, mutta hyvien laulujen värkkääminen äärimmäisen vaikeaa.

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa