Putousta katsovakin voi olla sivistynyt

Professori Matti Klinge täytti elokuun lopussa kunnioitettavat 80 vuotta, ja sen kunniaksi hän antoi syntymäpäivähaastatteluita useille eri lehdille.

Klinge puhui haastatteluissa tietysti historiasta, Suomesta ja yliopistosta, mutta peräänkuulutti myös sivistystä: sen jakamista, arvostamista ja säilyttämistä. Se on näinä koulutusleikkausten aikoina tärkeää, sillä sivistystä pitääkin puolustaa kovin sanoin. Ilman sitä olemme näin pienenä kansana nimittäin hukassa.

Siellä, missä puhutaan sivistyksestä, puhutaan usein myös sivistyksen oletetusta vastakohdasta: viihteestä ja sitä kuluttavasta rahvaasta, joka rojottaa sohvalla tuijottamassa tv-visailuja ja hakee vastaukset elämän suuriin kysymyksiin netin keskustelupalstoilta.

Sivistyneet ihmiset taas käyvät tämän vastakkainasettelun mukaan klassisen musiikin konserteissa ja lukevat kirjallisuuden klassikoita kynttilänvalossa, tietysti sekä nenä että pikkusormi pystyssä.

Nämä kaksi vastakohtaa eivät kovin usein joudu kohtaamaan, mutta kun niin tapahtuu, syntyy huvittavia tilanteita. Eipä muuten ole ihme, että esimerkiksi moni brittikomedia perustuu näiden kahden maailman yhteentörmäykselle.

Matti Klinge on sen verran sivistynyt mies, että hän ei sortunut vertailemaan sivistyneitä ja sivistymättömiä keskenään. Muutama häntä haastatellut toimittaja teki sen sijaan niin hänen puolestaan.

Tulee varmasti oikein viisas olo, kun pilkkaa ihmisiä, jotka katsovat ajankulukseen painonpudotusohjelmia. Tärkeämpää olisi kuitenkin tehdä sivistyksestä ja oppineisuudesta taas tavoiteltavia, arvostettuja asioita, eikä kilpailua siitä, kuka onnistuu olemaan elitistisin.

Sivistymättömyydessä piilee ihan oikeita vaaroja: esimerkiksi kasvanut lähdekritiikin puute on yksi vakava sellainen.

Myös epäluottamus tutkijoita, asiantuntijoita ja ”kaiken maailman dosentteja” kohtaan ovat sivistymättömyyden sivutuotteita.

Matti Klinge otti haastatteluissaan esiin myös kolmannen asian: historiattomuuden, joka on alkanut hänen mukaansa näkyä maamme poliittisissa päättäjissä asti.

Minun mielestäni viihde ei kuitenkaan ole sivistyksen suurin vihollinen. Paljon suurempi uhka on ajatus, että ollakseen sivistynyt ei voi koskaan nauttia mistään viihteellisestä. Ja että sivistys kuuluu vain joillekin koukeroisesti puhuville aatelisille.

Kun samalle viivalle asetetaan fitnessohjelmat ja ooppera, kirjallisuuden klassikot ja juorulehdet, taidenäyttely ja Instagram, saadaan toki sähäkkää journalismia, mutta mitään muuta ei sitten saadakaan. Oikeasti niitä ei voi verrata keskenään, eivätkä ne sulje toisiaan pois.

Uskon, että ne ihmiset, jotka voivat ongelmitta katsoa Putousta ja lukea sen jälkeen kirjaa, ovat se kuuluisa hiljainen enemmistö, joista kirjoittaminen olisi aivan liian tylsää, mutta joista meidän ehkä pitäisi kuulla paljon enemmän.

Sivistys, tai edes palaset siitä, kuuluvat meille kaikille. Ollakseen sivistynyt ei tarvitse tohtorin tutkintoa, tarvitsee vain avoimen mielen ja halun ymmärtää.

Se, jos mikä, on sivistynyttä.

Kirjoittava kulttuurialan sekatyöläinen

Kommentoi







Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa