Saa olla kylmä tai kuuma, mutta ei tylsä

Puolueiden puheenjohtajien asemassa on kiinnostavaa, että SDP:ssä tuoli Antti Rinteen alla heiluu 19 prosentin kannatuksella, mutta perussuomalaisissa Timo Soinin asema on vakaa kahdeksan prosentin kannatuksella. Ero on siinä, että Soinia jaksaa kuunnella, mutta Rinnettä ei.

Kahden jytkyn jälkeen kaikki puolueet ovat joutuneet tunnustamaan, ettei vaaleja vain asiakysymyksillä voiteta. Äänestäjät eivät ole aatetta kotoa perineitä, puolueen uskollisia kannattajia. Antti Rinne ei vetoa uudenlaisiin tunneäänestäjiin, vaikka miten osaisi kotiläksynsä asiakysymyksistä.

Lisäksi politiikasta, kuten kaikesta, on tullut lyhytjänteistä. Yksi varomaton tai oivallinen lausahdus voi saada isoja liikahduksia aikaan äänestäjissä, kun aika ja paikka ovat oikeita. Puolueet haikailevat turhaan takaisin vakaan kannatuksen aikoihin.

Rinne ei ole vakiinnuttanut asemaansa puolueen puheenjohtajana. Se näkyy, kun omatkin häntä hylkivät.

Seinäjoen puoluekokous 2015 repi puoluetta kahtia, kun Jutta Urpilaisesta haluttiin eroon. Tämä tuskin enää vaivaa, mutta sillä on merkitystä, että Rinne ei ole pystynyt vakuuttamaan, että hän osaa.

Hän osaa asiansa, mutta ei pysty esittämään sitä kuulijoilleen tarpeeksi mieleenpainuvasti ja sykähdyttävästi.

Vakuuttava puhuja ei vaadi show´ta. Ei pääministeri Juha Sipiläkään juuri vetoa puheissaan kuulijan tunteisiin. Hän on vakuuttava esiintyjä, koska osaa suunnata puheensa kuulijalle. Tunnetta sekin on.

Todennäköisesti SDP:n puoluekokouksessa helmikuun alussa valitaan uusi puheenjohtaja. Kävisikö kuten kokoomuksessa? Rinne sanoo haluavansa jatkaa tai kaatua saappaat jalassa Stubbin tavoin. Tytti Tuppurainen tekee viileästi lepomäet ja avaa kunnon kisan. Perässä seuraavat Antti Lindtman ja Timo Harakka.

Vaasan vaalipiiristä löytyisi hyvä ehdokas puheenjohtajaksi, jos yksi asia pystyttäisiin ratkaisemaan: Europarlamentaarikkona Miapetra Kumpula-Natri olisi meppi-puheenjohtaja, jonka olisi yhtä vaikea olla läsnä kotimaassa kuin ulkoministeri Soinilla.

Oppositiossa ei ole tarjolla ministerin pestejäkään ratkaisuksi. Toinen asia on, ettei koko elämä siirry Brysselistä sormia napauttamalla takaisin Suomeen.

Presidentinvaaleissa SDP:n ainoa järkevä valinta ehdokkaaksi olisi entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Eri asia suostuuko hän.

Pitäisi, sillä ilmassa alkaa olla presidentti Sauli Niinistön suuren suosion vuoksi kekkosmaisia piirteitä: kohta joku varmaan ehdottaa pyytämistä suoraan jatkokaudelle?

Vaikka näyttäisi siltä, että vaaleissa muut ehdokkaat menevät häviämään Niinistölle, vaalit tarvitaan. Toiskertaisenkin voittajan asema vankistuu entisestään, mutta kisan kakkonen voi olla taas kuuden vuoden päästä ykkönen.

Urpilainen on pätevä, kisan ainoa nainen isosta puolueesta, vasta nelikymppinen, ex-valtiovarainministeri ja henkilö, josta pidetään yli puoluerajojen. Häviö Seinäjoella muistettaisiin tässä vaalissa hyvällä, koska hyvä häviäjä saa kaikkien sympatiat – vetoaa siis myös tunneäänestäjiin.

Siirtämällä ilmoituksensa jatkokauden hakemisesta marraskuulle Antti Rinne tekee pari–kolme kuukautta tilaa SDP:n politiikalle. Silloin ei puhuta hänestä tai seuraajasta.

Puheenjohtaja vaihdetaan vaaleja varten. Jos valinta on osuva, samanpituinen rykäisy nostaa puoluetta sopivasti huhtikuun kuntavaaleihin.

Kommentoi