Se ei käy!

Lapinlahden Linnut teki aikanaan lyyristä taidetta suomalaiskansallisesta epäonnistumisen romantiikasta. Yhtyeen kappale ”Se ei käy” on yksi suosikeistani. Kappaleen päähenkilö tekisi kaikenlaisia juttuja ihastuksensa kanssa, mutta henkilökohtaiset ominaisuudet estävät. Se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy!

Sepä olisikin vielä hyväksyttävissä, että minä en tee jotain asiaa, koska koen, että rahkeeni eivät riitä. Mutta kun niin usein tulee joku aivan muu sanomaan, että älä nyt hyvä mies tai tyttö tai muuten vain vajaavaltainen tai oikeustoimikelvoton tee tätä tai tuota, sillä se ei käy!

Tästä aiheesta voisi rönsyillä moneen suuntaan, mutta otan käsittelyyn yhden itselleni sattuneesta syystä läheisen aiheen: mikä käy naiselle ja mikä ei varmasti käy. Olen siinä onnellisessa asemassa, että synnyin 1970-luvulla, jolloin monet esteet olivat jo kaatuneet. Jo sadan vuoden ajan oli saatu kirjoittaa ylioppilaaksi ja hakea opiskelemaan yliopistoon, tosin alkuaikoina keisarin piti myöntää erivapaus sukupuolen aiheuttamasta esteestä.

Aivan hyvin kävi jo naisten äänestää ja asettua itsekin ehdolle valtiollisissa vaaleissa (1906) sekä kunnallisvaaleissa (1917). Saimme käydä töissä ilman aviopuolison lupaa (1919) ja olimme muutenkin vapautuneet aviopuolison holhouksesta (1930). Olimme kelvollisia valtion virkoihin (1926).

No, kuka vanhoja muistaa, sitä hiusneulalla silmään. Asiathan alkoivat olla muodollisesti kunnossa, eikä minun tarvinnut odottaa kuin teini-ikään, niin taas oli vapauduttu suorastaan hurvittelemaan ja saatiin pitää oma sukunimi avioliitossa (1986). Samana vuonna saatiin myös oikeus papin virkaan, tosin vain evankelis-luterilaisen kirkon piirissä. Muistan molemmat käännekohdat hyvin, sekä sen, millainen Sodoma ja Gomorra näistä oikeuksista piti seurata.

EU-jäsenyyden kanssa samana vuonna päästettiin myös naiset asepalvelukseen (1995). Sanon saman tien, että omasta puolestani asevelvollisuus saisi koskea molempia sukupuolia yhtäläisesti, eikä se ole tämän kirjoituksen pääasia. Pääasia on se, että moni itselleni mahdollinen toiminta on jouduttu vänkäämällä vänkäämään. Olen kiitollinen siitä, että on jaksettu vängätä ja tasa-arvoa on saatu edistettyä lakiteitse.

Asenteiden muutos on keskeistä lakimuutoksille, mutta prosessi toimii toiseenkin suuntaan: oikeuden muotoutuminen edistää yhteiskunnallista kehitystä ja auttaa tasa-arvon hyväksymisessä. Kun mitään kauheaa ei tapahtunutkaan, voidaan ihmetellä, miksi tuotakin vastustettiin.

Naispappeuden hyväksyi 1950-luvulla vain puolet kansasta, mutta vuonna 2011 jo yli 90 %. Toki internetin keskustelupalstoilla pulpahtelee jatkuvasti esiin kaikenlaisia ideoita, kuten naisten äänioikeuden peruuttaminen. Toivon, että todellisuudessa tätä kantaa edustaa vain kourallinen suomalaisia.

Tasapäiset mahdollisuudet ovat tärkeitä ihan konkreettisille ihmisille. Muistetaan tämä, ennen kuin lytätään meneillään olevat ja tulevat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset suoralta kädeltä sanomalla: ”Se ei käy.”

Reija Haapanen

Kirjoittaja on MMT, yrittäjä ja tietokirjailija Isojoelta.

Kommentoi







Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa