Suvakki-ämmä jää tollona tuijottamaan kaupan kassaa

Tavallinen päivä, ja illansuun ruuhka ruokakaupan kassalla.

Kärry on täynnä tavaraa, kassajono pitkä, mutta kiirettä ei ole mihinkään. Mitä lähemmäksi kassaa tullaan, sitä paremmin voi huomata, että työtä tekee näppäräsorminen ja kohteliaasti hymyilevä nuori maahanmuuttajanainen. Mikä onni, että hän on saanut töitä.

Tavarat nostetaan kassahihnalle. Tytär siirtyy pakkaamaan, ja minä pankkikorttini kanssa maksajaksi.

Siinä seisoessa kiinnostun nuoren kassanaisen nimestä. Sen kertoo nimilappu, joka välkkyy valoissa ja peittyy välistä vaatteen poimuihin ja kassakäden nopeaan liikkeeseen.

Tuijotan varmasti herkeämättä saadakseni selvää nimestä. Nimi alkaa z-kirjaimella ja se on pitkähkö. Nimi ei selviä pitkälläkään vaivalla.

Maksamisen jälkeen nainen pysäyttää yllättäen muutamaksi sekunniksi työnsä ja katsoo suoraan silmiin. Kysymys säikäyttää minut.

"Miksi katsot? Joku vika?"

Sanat ovat ystävällisiä, mutta täysin odottamattomia.

Häkellyn ja ryhdyn nopeasti vannomaan, että kaikki on aivan ok. Ei tässä mitään hätää tai vikaa.

Mikä selitys! Hävettää.

Tytär lisää piinaa. Hänkin sanoo ihmetelleensä, miksi tuijotin niin suoraan, kauan ja vielä tollon näköisenä vierasta ihmistä.

Kerron totuuden. Yritin siis vain saada nimestä selvää.

Viisas tytär tuohtuu: "Miksi et kertonut sitä? Ajattele, kuinka mukavalta se olisi voinut hänestä tuntua. Joku tahtoo tietää nimen."

Olen lamaantunut. Kävelemme ääneti kotiin, kunnes tytär alkaa lohduttaa.

Hän sanoo, että onneksi minusta näkee päällepäin yhdellä silmäyksellä, etten ole mikään kriitikko, vaan suvaitsevainen tyyppi.

Jään miettimään, näkeekö todella. Yhdellä silmäyksellä, päällepäin.

PIRJO RAUTIO

pirjo.rautio@i-mediat.fi

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa