Turhat tutkinnot?

Yhdysvaltalainen tv-sarja House saavutti suuren suosion. Sarjan nimihenkilö on epäsosiaalinen lääkärisetä, joka on koonnut avukseen joukon nuorempia lääkäreitä kinkkisiä sairastapauksia selvittämään. House naljailee alaisilleen taukoamatta näiden luonteenpiirteistä ja virheellisistä diagnooseista. Ryhmän sisäinen kilpailu paremmuudesta on keskeinen osa asetelmaa.

Sama toistuu monissa muissakin sairaala- ja lakisarjoissa. Nokkelimmat keräävät pisteet ja muiden kompuroinnille voidaan nauraa. Draaman kannalta tämä on tärkeää, mutta muuten kummallista. Kaikki sarjojen lääkärit ja juristit ovat nimittäin suorittaneet mielikuvitusmaan yliopistossa monivuotisen koulutuksen tentteineen ja harjoituksineen!

Tämä tutkintojen inflaatio on ollut mielessäni, kun olen pohtinut otsikoihin noussutta korkeakoulutettujen työttömyyden kasvua. Vaikka heidän työttömyysasteensa ei vielä kolkuttele läheskään samoja lukemia yleisen työttömyysasteen kanssa, on nousu ollut kiivas. Erityisesti ovat kirineet tohtorit, ja yli tuhannen työttömän tohtorin joukko on omiaan korostamaan karua tilannetta.

Korkeakoulutettujen työttömyyttä koskevissa keskusteluissa on nostettu esiin näkökantoja puolin ja toisin. Negatiivisena nähdään veronmaksajien rahojen tuhlaaminen turhiin tutkintoihin. Etenkin Suomen talouden mataessa pohjamudissa pitäisi suorittaa vain sellaisia opintoja, joista on suoraan hyötyä kansakunnalle: yrityksille käyttökelpoisia täsmäosaajia mieluummin kuin kaiken maailman dosentteja. Osa koulutus- ja tutkimusaloista nähdään tarpeettomina. Halabala-alojen koulutusta, tutkimusta (ja tutkimusta ylipäätään) voitaisiin ottaa ohjelmaan sitten, kun kansantalous on jälleen iskussa.

Yhteiskunnan kannalta korkeakoulutettujen suuri määrä ei kuitenkaan ole miinus vaan plussa. Maailma on mennyt eteenpäin ja monimutkaistunut, eikä oman lapsuuteni aikaisen Suomen keskimääräisellä koulutustasolla enää pysyttäisi menossa mukana. En aseta näitä yhteiskuntia paremmuusjärjestykseen, vaan totean, että emme saisi myytyä kansakouluyhteiskunnan tuotteita sitäkään vähää, mitä tämän nykyisen. Idearikas ihminen keksii uusia asioita koulutuksesta riippumatta, mutta lisäkoulutus avaa ovet yhä konstikkaampien pulmien ratkaisuun.

On tietenkin surkeaa seurata, kun monet nuoret valmistuvat tyhjän päälle pitkän koulutusputken jälkeen. Tämä ongelma korjaantuisi yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla. Jos yritykset uskaltavat kasvaa, on nuorillekin töitä.

Mitä aloihin tulee, on selvää, että jotkut ovat tarpeellisempia kuin toiset. Rankkaus tosin vaihtelee sen mukaan, keneltä kysyy. Ja se vaihtelee myös ajan mittaan. Emme voi tietää, mitkä alat lopulta ovat ne, joiden varassa kansantaloutemme muutaman vuosikymmenen perästä elää.

Itse olen saanut osallistua moniin jännittäviin projekteihin ja tehdä töitä, joista ei olisi tullut mitään ilman pitkää koulutusprosessia. Vaihtaisinko osia isoäitini kanssa, joka pärjäsi muutaman lehmän ja lampaan varassa? Enpä usko, vaikka päätöksen onkin puolestani tehnyt globalisaatio.

Reija Haapanen

Kirjoittaja on MMT, yrittäjä ja tietokirjailija Isojoelta.

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa