Tyhyjän saa pyytämätäkki

Hiihtolomaviikkoki sitte oli ja meni. Ei oo tullu harrastettua lylyn lykintää 23 vuotehen. Son siinä vika ku kartanon takaa ei pääse pururaralle, eikä viitti kantaa nelijää kilometriä suksiansa, ennenku olis larun syrijäs kiinni. Eikä enää enää takuulla pysyysi pystyskää, pitääs olla ainaki 20 senttiä leviät sukset, jotta tohtiis yrittääkkää.

Ennen piti kloppien kaas teherä kaikis louhoksis kilisuja, ne aina älävästeli, jottei flikat tohori tuosta laskia. Munhan piti näyttää jotta täältä pesöö. Mutta siitä aijasta on pitkä matka näille elämän laruulle. Koto-kurikas larut lähti Paavalihin tuvan takaa ja lähärin aina yhyreksän mais, ei ollu enää pelekua, jotta jää jalakoohin. Kuinka ollakkaa ku kerraasti sammuu valot larulta ja olin 4 km pääs mäen päällä. Pelekäsin isäntien puiren puolesta, notta ku mä hojaannun niitä vaste, non kaikki juuret ylähäppäin. Koittelemalla syypärööttin kotia ja kestiki vähä.

Kakarat oli silimät pesufarin kokoosna kysymäs notta mihinä soot ollu. Kehuun vain jotta lylyn lykinnäs. Tierän kyllä kuinka solis tervehellistä vanhalle kropalle, mutta...ku kävelles jo pitää puhaltaa niinku ukkopekka. Ei viitti kiusata näin mukavaa ihimistä.

Karkauspäiväki sitte oli ja meni - ei tullu eres tanttukangasta - miehestä ny puhumattakaa. Molin nelijä vuotta funteerannu, jotta ketähän kosiis, kuka olis sellaanen kätehen sopiva joka keittääs mulle aamukaffeen, eikä olsi niin muistamatoon jottei tierä nimiäni ja sentähäre sanoo aina kulta.

Muttei ilimaantunu ketää eherokasta. Niin hyvin ku moon kaikille - pankin naisista ruveten - ilimoottanu jotta ku tuloo sellaanen kaks metrinen, harmaatukkaanen, jollon lompsa niinku niskaki, toises käres keikkuus lihava osakesalakku ja voiis sillä olla eres 500 hehtaaria kirvehenkäymätööntä mettää, sinne ku välävi hakatahan niin kaks tiimaa tuloo sokeeta valakoosia käkiä, jokkei oo ikänä päivävalua nähäny, sellaanen ku tuloo vastahan - ohojakkaa stä koulukarulle.

Minen ymmärrä minkälaasia nuo ystäväkki on kunei ne kalavehri yhtää mun etuani. Eisunkaa täs iäs voi kovin maharottomia vaatimuksia olla, mutta sais se olla kyllä romanttinenki, Ku entinen isäntä tuli friijoohin ens kertaa mä luulin nottoon tullu mykän kaas, kussei puhunu koko yönä halaastua sanaa. Pois lähties se pörötti kynnykseltä sanohon jotta: kyllä Sampo on tosi hyvä äjes - tuunko mä taas ehtoolla, ja kosiesnansa taisi ajatella jotta pärijääskähän yhyrellä hevoosella jos ottaas isoon akan. 30 vuoren kokemuksella voin sanua jottei meillä tarvittu ikänä yhtäkää konia.

Täs pitää nyt taas orottaa nelijä vuotta ennenku uusi yritys on pramilla. Jonsei rupia mitää ilimaantumahan, motan ens kesänä pyöräklaakkeroni ja levittelen paaluilimootuksia eres Karviaa myöre. Moon kyllä aina tykänny, jotta kyllä se oma tuloo vastahan vaikka takkakivellä istuus. Kevättä rinnas, eletähän toivos!

Aino Mäki-Kaukola

Kirjoittaja on E-P:n Murreseura Krannien hallituksen jäsen.

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa