Tyrkky tyttö vai presidentin sielunsisko?

"Minä olen ihminen, joka kaipaa hoitamista. Sinä olet ainoa hoitajani."

Presidentti Urho Kekkonen sitoi nuoren toimittajan Maarit Tyrkön itseensä avoimuudellaan ja heikkoudellaan. Presidentti paljasti hänelle yksityisistä yksityisimmän minänsä ja sai Tyrköstä pyyteettömän palvelijan.

Tyrköllä olisi ollut aseet presidentin haavoittamiseen, jopa kaatamiseen. Hän pani journalistin itsessään kuitenkin syrjään, vuokrasi pankkiholvin presidentin kirjeille, korteille ja puhelinkeskusteluille ja antoi elämän viedä.

Vaikeneminen oli aikansa kultaa. Tyrkkö pääsi presidentin sisäpiiriin ja vuorotteli yksityisillä lounaskutsuilla Anita Hallaman kanssa.

Kekkosen kuolemasta tuli elokuussa kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. On tullut aika avata salat.

Tyrkön kirja Presidentti ja toimittaja paljastaa Tamminiemen isännän yksinäisyyden ja tavallisuuden.

Sylvi-vaimon kuoleman jälkeen Kekkosen lähimmät naiset ovat nuori toimittaja ja suurlähettiläs Jaakko Hallaman vaimo. Julkisuudessa kohistiin vain toisesta.

"Hän (rouva Hallama) saattaa kuvitella, että hän on minulle tarpeellinen, mutta näin ei asianlaita ole. ...olen sen hänelle ilmaissut - että hänellä ja minulla ei ole mitään eroottista suhdetta."

78-vuotiaan Urhon kirjeessä rakkaalle Maaritille on selittelyn makua. Kultarannasta, elokuun illasta hän kirjoittaa hyvänyön toivotuksia. "Nuku hyvin. Kainalossani."

Tyrkön kirjan sivuja voi käännellä kuin rakkausromaania. On kolmiodraamaa ja syyllisyyttä, ihmettelyä ja kyselyä, salaisia tapaamisia luotettavien ystävien hoivissa.

Ehkä eniten kirjassa on kuitenkin kiitollisuutta läheisestä ihmissuhteesta. Vanha mies ja nuori nainen tietävät suhteensa ainutkertaisuuden.

Sen, kuinka pitkälle suhteessa edettiin, on kirjoittaja jättänyt mahdolliseen kolmanteen kirjaansa. Toistaiseksi lukija saa jatkaa tarinaa omalla mielikuvituksellaan niin pitkälle kuin haluaa.

Kekkosen pojanpoika Timo sanoo Tyrkön rakentaneen itselleen isomman roolin presidentin elämässä, kuin mitä se todellisuudessa oli.

Kukapa sitä nyt uskoisi isoisilläkin olevan rakkauselämää. Timo Kekkosella on mielipiteeseen syynsä ja perustelunsa.

Tyrkkö oli presidentin uskollinen mononauhojen sitoja, silti tolkun nainen. Tuskin hän olisi alistunut palvelijan rooliin, ellei hänellä olisi ollut suhteessa joissakin asioissa valtiattaren asemaa.

Kirja on myös yksityiskohtainen sairaskertomus. Kekkosesta tehty vahvuuden ja terveyden perikuva oli poliittisesti tärkeä. Siihen ei sopinut Arterioskleroosi eli valtimonkovettumatauti.

Parempi kuin siunailla Tyrkön ja presidentin suhdetta, olisi miettiä, miksi jo 1976 Neuvostoliiton matkalla ilmenneistä oireista vaiettiin. Sairauden etenemisen peittelystä tuli henkilääkäreiden ja lähipiirin tehtävä vuosikausiksi.

Pieni piiri sai määritellä, mitä valtakunnassa tiedetään presidentin voinnista ja työkyvystä. Terveys oli Kekkosen kohdalla suurempi tabu kuin naisseikkailut.

Olisiko Tyrkkö tehnyt tasavallalle ja Kekkoselle palveluksen, jos olisi ollut enemmän toimittaja ja kertonut totuuden Kekkosen terveydestä?

Muuten, Kekkonen sanoo lapualaisen Niilo Kosolan ratkaisseen hänen valintansa presidentiksi. Kosola oli näyttänyt Kekkoselle vaalilippuaan.

Kommentoi