Uhkailu, kiristys ja lahjonta

Maailma on sekaisin.

Terrorismin pelko pitää ihmisiä otteessaan. Lomamatkoja perutaan ja toisia kauhistuttaa jopa lähikaupassa käyminen. "Mitä jos meilläkin" ajatellaan ihan perimmäisiä pikkukyliä myöten.

Maailman ja ennen kaikkea Euroopan viimeaikaiset terroriteot ovat kaikkien huulilla ja jokaisessa kahvipöytäkeskustelussa, asia nousee esiin perheiden aamupalapöydässä ja puheenaiheeksi pariskuntien romanttisilla illallisilla.

Olen kuullut monenlaista pohdintaa ja spekulointia terroristien pysäyttämiseksi. Monessa vaihtoehdossa piilee jokin järjen hiven, mutta helppoa ratkaisua ei tietenkään ole.

Internetin keskustelupalstat pullistelevat "rajat kiinni" -kommenteillaan. Tämä ratkaisu saattaisi toimia pysäyttämään terrori-iskut Euroopassa joskus tulevaisuudessa, mutta nopea ratkaisu se ei olisi.

Tämä vaihtoehto ei myöskään poistaisi terrorismin ongelmaa Lähi-idässä. Tässä kohtaa on nimittäin syytä muistuttaa, että iskut siellä ovat melkein arkipäivää ja viattomia sivullisia kuolee jopa päivittäin. Meillä ne ovat kuitenkin vielä verrattain harvinaisia, joskin nyt ikävästi yleistyneet.

Olen kuullut myös pohdintoja, että ratkaisu maailman nykytilanteeseen olisi niinkin radikaali kuin kolmas maailmansota.

Kuulostaa hurjalta, mutta jotain ideaa on tässäkin. "Tapellaan se pois", vanha sanonta on pätevä, mutta itse henkilökohtaisesti toivon, ettei tähän tarvitse mennä.

Suljetaan internet! No siinä, vasta meille nykypäivän someriippuvaisille hurja ratkaisu olisikin.

Mutta. Internetin välityksellähän tuo terroristijärjestöjen uusien jäsenien värväys taitaa pääosin tapahtua. Jos kanavat suljetaan, tiedonvaihto jäsenien välillä vähenee auttamatta.

Mitäpä jos media ei enää uutisoi näistä terroristien veriteoista? Julkisuuttahan he haluavat. Tällä ajatuksella astun toki omillekin varpailleni. Kansalaisten tiedonjano ja -tarve on kuitenkin sitä luokkaa, että pelkällä ajatuksella leikitteleminen hirvittää.

Ja minäkin päätyisin työttömäksi.

Kiristys, uhkailu ja lahjonta.

Äitien keskuudessa käytetty, pyhäksi kolminaisuudeksikin nimitetty kasvatuskeino aiheuttaa keskustelua niin puolesta kuin vastaan. Uhkailusta ja kiristyksestä voidaankin olla montaa mieltä, mutta pakko se on myöntää – lahjonta toimii aina.

Tässä kohtaa on syytä korostaa, että en missään nimessä vertaa lapsia terroristeihin! Kyse on siitä, että vaikka tuo lahjonta erityisen toimiva keino taaperoikäisille on, kyllä moni meistä aikuisistakin on lahjottavissa: toiset pienissä arkisissa asioissa, toiset jopa moraalinsa rajoilla.

Jos maailmasta muut keinot loppuvat, pitäisikö terroristeja siis lahjoa?

Ongelma on toki siinä, että yksi syy terroristien toimille on viha länsimaalaisia kohtaan. He perustelevat tekojaan myös uskonnolla. Viha lietsoo vihaa, eivätkä kaikki viimeaikojen veriteoista edes ole terroristien tekoja.

Kysymys onkin pohjimmiltaan siinä, miten lahjoa vihaista, maailmaan pettynyttä ihmistä? Ei aivan toimi muumi-keksit niin kuin 2-vuotiaalle.

Epätoivoiset ajat saavat pohtimaan epätoivoisia keinoja, mutta toisaalta; epätoivoiset ajat vaativat epätoivoisia tekoja.

Kommentoi