Vaatimaton hanttihomma pökkii eteenpäin

Kuka olisi arvannut, mikä merkitys mansikanpoimijan, jäätelönmyyjän tai mainostenjakajan töillä tulee olemaan koko tulevaisuuden kannalta? Tie toimitusjohtajaksi on kulkenut mansikkapellon kautta.

Ensimmäisten seitsemän työpaikan kirjaaminen oli toissaviikon some-villitys. Sehän kuulostaa hauskalta, kun joku iso pomo kertoo huhkimisestaan mansikanpoimijana ja ooh – missä hän on nyt? Se kertoi, että mitään työtä ei pidä katsoa väheksyen.

Useimmat listoilla mainitut työt olivat juuri niitä pienipalkkaisia töitä, joiden lisäämistä hallitus pohtii ensi viikon budjettiriihessä parantaakseen työllisyyttä. Aika monia listalla olleita töitä ei nimittäin enää ole olemassakaan. Lisäksi yhä harvempiin töihin voi päästä nuorena, ilman koulutusta.

Näitä pienipalkkaisia töitä kuitenkin tarvittaisiin. Jokaiselle teinille pitäisi taata ensimmäinen kesätyöpaikka, jolla saisi työelämän pään auki. Sillä on vaikutusta taas seuraaviin ja sitä seuraaviin töihin hakeutuessa. Jos teiniä pidetään kotona odottamassa, sillä on päinvastainen vaikutus.

Sukupolvien kuilu on järisyttävä: Nyt työelämään tulevien pitää toivoa, että saisivat edes jotain. Ikäisiäni sen sijaan neuvottiin valitsemalla valitsemaan ensimmäinen työpaikka. Koulutusta vastaamaton työ olisi silloin voinut viedä uran vuosiksi harhapoluille.

Nykytilanteessa ei saa enää juuri mitään työkokemusta alle kaksikymppisenä. Töitä ei ole. Kasvamassa oleva sukupolvi ei myöskään odota saavansa ikinä vakituista työpaikkaa. Niitäkään ei ole.

Ajatus palkkaerojen kasvusta ei ole kaunis. Eikä "tyhjää paremmaksi" mainittu työkään ole paljoa hienompi. Nokialandiassa on ehkä ajateltu, että kaikki ovat diplomi-insinöörejä. Nyt, kun on huomattu, ettei kaikista sellaisia tullutkaan, eikä Nokialandiaakaan enää ole, haluttaisiin peruuttaa takaisin #FirstSevenJobs -listojen töihin. Se koetaan suurena työelämän heikennyksenä, josta vain eliitti hyötyy.

Pitäisi vaihtaa näkökulmaa ja kysyä, mitä hyvää on pienipalkkaisissa hanttihommissa? Tarjoavatko ne mahdollisuuden saada töiden syrjästä kiinni? Uskon, että monen syöksykierteessä olevan nuoren tulevaisuudenennuste kohenisi, jos pääsisi tekemään niitä usein mainittuja tekemättömiä töitä. Niitä Suomessa riittää, eivätkä ne ole minnekään koskaan kadonneet.

Olisi myös paljon järkevämpää käyttää työllistämistoimet näihin nuoriin kuin pakottaa kuusikymppiset työttömäksi jääneet työnhakukursseille, jotka eivät johda enää mihinkään.

Nuorena ei ymmärtänyt, miten olennainen asia aivan ensimmäinen työpaikka oli. Sitä olennaisempaa on vain se, miten sen saa? Miten laitetaan kouluttamattomat ja kokemattomat nuoret työnhaussa järjestykseen?

Ensimmäinen työpaikkani oli varastomiehenä 15-vuotiaana. Kerron tätä tarinaa mielelläni, kertoohan se ahkeruudesta. Mutta varastomieheksi pääsy ei taatusti johtunut siitä, että olin todella hyvä pinoamaan laatikoita. Sain homman suhteilla, kuten kaikki muutkin. Suhteilla saatu edellytti toki töiden tekemistä hikipäässä, ettei puolestani vaan tarvinnut hävetä.

Ensimmäisten töiden jälkeen ovet lähtivät aukeamaan. En jäänyt kertaakaan ilman kesätöitä. Ilkkaankin pääsin lopulta kesätoimittajaksi, kun olin ensin 4–5 kertaa hakenut.

Mutta minua pökittiin alusta asti eteenpäin elämässä. Entä ne, joita ei kukaan pöki?

Kommentoi






Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa