Viinasta ei voi laulaa ilman humalaa

Yksi asia jäi vaivaamaan viime viikon Vain Elämää -jaksosta. Jos Mikko Kuustonen olisi esittänyt Hectorin puhkirenkutetun Juodaan Viinaa – mitä hän ei onneksi tehnyt, sillä Woyzeck on monin verroin parempi kappale ja ansaitsi tulla kuulluksi koko kansalle – mutta jos hän olisi sen esittänyt, seuraavan päivän otsikot olisivat itkeneet: ”Kuustonen avasi kyynelkanavat – kaikkien aikojen juomalaulusta paljastui uusi puoli.”

Suomalaiset pitävät juomalauluista. Ja suomalaiset artistit kirjoittavat mielellään juomalauluja. Tai siis, lauluja alkoholista, jotka kääntyvät kansan mielessä juomalauluiksi.

Hectorin vuonna 1990 julkaisema Juodaan viinaa on yksi hänen tunnetuimpia kappaleitaan. Kaikkihan sen kertosäkeen tietävät. Siis sen, jossa juodaan viinaa ja tullaan viisaammiksi. Juodaan vielä lisää, koska todellisuus piinaa selvin päin. Täydellisen juomalaulun täydellinen säkeistö.

Mutta mitä niissä kappaleen muissa säkeissä lauletaan?

Ruuhkavuosista. Miehen keski-iästä. Nalkuttavasta vaimosta. Kuolemasta. Kuinka elämä antaa yhdelle teelusikalla ja toiselle litran kauhalla. Se on se kappaleen "uusi" puoli.

Kaiken tämän päälle juodaan aina viinaa ja tullaan viisaammiksi. Juodaan vielä vähän lisää viinaa ja unohdetaan piinaava todellisuus.

Kuustonen olisi voinut tehdä kappaleelle saman, mitä Matti Johannes Koivu teki vajaat kymmenen vuotta sitten Irwin Goodmanin Ei tippa tapa -biisille. Koivu levytti koko levyllisen Irwinin tunnetuimpia kappaleita, kuten vaikkapa erään televisio-ohjelmankin nimeksi yltänyt Vain elämää.

Irwinin kansanveisuiksi yltäneistä kappaleista riisuttiin pois kaikki ylimääräinen, eritoten reipas rillumarei-poljento. Jäljelle jäi vain mies, kitara ja sanat.

Osuvin esimerkki on Ei tippa tapa, aikanaan Ilta-Sanomien juomalaulukisassa hopealle yltänyt juomalaulu (Korkeimmalle korokkeelle nostettiin tietenkin Juodaan viinaa).

Koivun kappaleessa ei ole jäljellä mitään reipasta. Se on kaihon täyttämä toive menneestä elämästä. Laulu hetkistä ennen lopputiliä, täyttää lastia, pullon kiertämistä ringissä ja irvistelyä.

Alkuunhan tässä on vasta päästä. Antaa mennä samaa tahtia viikko peräkkäin. Ei tänne kuitenkaan mitään jää, kun kerran lähdetään. Jokainen sana on täynnä lohdutonta tietoa edessä odottavasta väistämättömästä kohtalosta, ämpäriin hukkumisesta.

Koivu nostaa hienosti hattua Vexi Salmen sanoituksille. Salmen sanoituksissa, Ei tippa tapa mukaan lukien, sanoma oli usein rivien välissä.

Salmen teksteissä toistuu usein sama, universaali laulujen aihe, ihmisen toive jonkin menetetyn perään, toive paremmasta elämästä. Siitä, mitä oli ennen kossupullon korkin narahdusta.

Suomalaisen melankolian poluilla kuljetaan, mutta ei siltikään kovin mieltäylentävä aihe hilpeän nousuhumalan nostattamiseen. Silti sitä virkaa lähes kaikki alkoholista kertovat kappaleet tuntuvat ajavan. Ne ovat humalatilan nostattajia, ei laskijoita. Riittää, että kertosäkeessä lauletaan viinan kittauksesta, niin tottahan me juomme.

Jokunen vuosi sitten rap-artisti Paleface teki vexisalmet Syntyny rellestää -biisillään. Artistilta kyseltiin kappaleen julkaisun jälkeen muun muassa drinkkineuvoja.

Ei ole väliä, vaikka laulun sammumispisteen rajamailla kulkeva päähenkilö hakkaa ja nai kaikkea liikkuvaa.

Kato syntyny rellestää. Lisää viinaa ja tättärää.

Kommentoi







Luetuimmat kolumnit
Työpaikat Etelä-Pohjanmaa
Työpaikat Pohjanmaa