"Hän hymyili ampuessaan" – Kyläkauppias todisti venäläissotilaiden saapumista Kiovan itäpuolella sijaitsevaan Skybyniin

Kauppaa pitävä Volodymyr Koryk on siivonnut ämpäreittäin luodin hylsyjä talonsa pihamaalta Skybynin kylässä Ukrainassa. LEHTIKUVA / JUSSI NUKAR
Kauppaa pitävä Volodymyr Koryk on siivonnut ämpäreittäin luodin hylsyjä talonsa pihamaalta Skybynin kylässä Ukrainassa. LEHTIKUVA / JUSSI NUKAR
  • STT
Jaa artikkeli

Iryna Kovalenkolla on kirkkaat silmät ja kirkas ääni. 72-vuotiaaksi hän liikkuu ketterästi raunioissa ja hoputtaa muita pihan poikki näyttääkseen kuopan, jonka venäläisten tankki on tehnyt maahan. Voi olla, että ketteryys on myös tottumusta, sillä hän on kävellyt saman reitin monta kertaa. Hän kertoo vierailleensa talollaan päivittäin sen jälkeen kun venäläissotilaat maaliskuun lopulla jättivät Kiovan itäpuolella sijaitsevan Zalissjan kylän.

Kovalenko näyttää pihansa edustalla täydessä kukassa olevat tulppaanit ja kesäkeittiönsä. Hän nostaa aaltopellin pois paikalta, jossa ennen oli sisäänkäynti taloon.

Yksi sotilaista sanoi olevansa jo kolmannessa sodassa

Kovalenko sanoo, että hänellä oli tapana auttaa kylän ohi ajavia ihmisiä, esimerkiksi jos jollain hajosi auto.

–  Yritin ehdottaa venäläisille, että ollaan hyvissä väleissä. He vastasivat, että me emme ole hyvissä väleissä ihmisten kanssa, joita vastaan sodimme.

Kovalenko sanoo sotilaiden ampuneen pakenevan miehen autoonsa. Autossa oli miehen lisäksi tämän vaimo, anoppi ja viisi koiraa. Mies ammuttiin Kovalenkon mukaan siksi, että tämä ei nostanut käsiään ylös. Hän kertoo hänen lapsenlapsensa auttaneen miehen ruumiin siirtämisessä, minkä jälkeen venäläiset hautasivat ruumiin hautausmaalle.

Kovalenkon mukaan heidän talonsa vallanneet venäläiset olivat pääsääntöisesti nuoria. Joukossa oli kuitenkin myös yksi noin 50-vuotias ja yksi yli 60-vuotias.

–  Vanhin sanoi, että tämä on jo hänen kolmas sotansa.

Kovalenko kuvailee sotilaita ilkeiksi. Hänen mukaansa venäläiset pakottivat hänet ja hänen kuusi perheenjäsentään takapihalla olevaan maakellariin.

–  Kun kävin hakemassa ruokia talosta, he uhkasivat ampua minut.

Kovalenko olisi halunnut pelastaa pyörätuolin kyläläisille

Talon keittiö on pelkkä tiiliraunio. Oikealla olevassa lapsenlapsen huoneessa venäläiset asuivat ja sotkivat. Työpöydällä on LG:n näyttö, jonka läpi on ammuttu.

–  He varastivat kaiken, mitä oli, jopa pakkauksen alushousuja.

Kovalenko kävelee olohuoneeseensa näyttämään jo aiemmin edesmenneen miehensä tavaroita. Nurkassa on jalkaproteesi ja sohvalle levitettynä miehen kunniakirjat Tshernobylistä. Kovalenko kertoo miehen olleen reaktorin luona pelastustöissä kolmesti.

Kovalenko sanoo yrittäneensä miehityksen aikana pelastaa miehen vanhan pyörätuolin.

–  Se oli todella hyvä pyörätuoli. Pyysin, että sotilaat ottaisivat sen ullakolta, koska ehkä joku tästä kylästä tarvitsisi sitä. Mutta he eivät antaneet.

"Epäluonnollinen virne"

Viereisessä Skybynin kylässä noin tunti Kiovasta itään Volodymyr Koryk pitää kauppaa. Hän sanoo nähneensä ensimmäiset venäläiset 9. maaliskuuta kello 13.35. Miehistönkuljetusautoja ja tankkeja oli hänen mukaansa kymmeniä. Nyt tiellä on kahtia räjähtänyt tankki sekä auki repeytynyt miehistönkuljetusauto.

Koryk sanoo, ettei juuri kohdannut venäläisiä, sillä pysytteli sisällä talossaan. Hän muistaa kuitenkin ensimmäisenä ajaneen miehistönkuljetusauton ja sen tykkiä käyttäneen nuoren sotilaan.

–  Hän hymyili. Hänellä oli outo, epäluonnollinen virne kasvoillaan, kun hän ampui.

Koryk epäilee, että sotilas oli huumeiden vaikutuksen alaisena.

Koira ammuttiin kopille

Venäläiset kävelivät hänen pihallaan, mutta eivät tulleet taloon sisälle. Maakellarissa oli ilmeisesti yövytty. Siellä oli syöty ruokia ja poltettu kynttilää.

Talon edustalla on edelleen levällään venäläisten univormuja. Koryk kertoo nähneensä ikkunasta vilaukselta, kun kolme sotilasta juoksi pihalla pelkissä alushousuissa. On epäselvää, oliko heidän vaatteensa syttyneet tuleen vai oliko käytökselle jokin toinen syy. Myöhemmin Koryk huomasi, että haalarit, joita hän käytti peltotöissä, olivat kadonneet.

Koryk näyttää koirankopin takapihallaan. Hän sanoo löytäneensä toisen koiransa ammuttuna siihen paikkaan. Koiraa oli hänen mukaansa ammuttu raskaalla aseella, eikä sen ruumista jäänyt paljoa haudattavaa.

Kysymykseen, mitä Koryk ajattelee venäläisistä kaiken tämän jälkeen, hän vastaa kertomalla, kuinka taisteli Afganistanin sodassa neuvostoarmeijan joukoissa.

–  Jaoin leipäni venäläisten kanssa. Enää en pidä heitä ihmisinä.

Haastattelun lopuksi Koryk pyytää saada sanoa vielä yhden asian.

–  Ukraina tarvitsee apua, aseita ja avustustarvikkeita. Taivas pitää sulkea.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje