Kiinan vankileirillä syntynyt uiguurimies kouluttautui lakimieheksi ja käy nyt taistelua Kiinan sortoa vastaan

 YK on arvioinut, että viime vuosina ainakin yli miljoona uiguuria on suljettu vankileireille. LEHTIKUVA/AFP
YK on arvioinut, että viime vuosina ainakin yli miljoona uiguuria on suljettu vankileireille. LEHTIKUVA/AFP

Uiguurivähemmistöön kuuluvan Nury Turkelin elämä ei alkanut ruusuisesti.

Nykyisin asiantuntijana ja Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauskomitean puheenjohtajana toimiva Turkel syntyi kommunistisella uudelleenkoulutusleirillä Kiinassa kulttuurivallankumouksen keskellä vuonna 1970.

Kirjassaan hän kertoo, miten hän sekä hänen äitinsä elivät leirillä äärimmäisen vaikeissa olosuhteissa. Hänen 19-vuotias äitinsä näki nälkää ja joutui säännöllisesti hakatuksi.

Lokakuussa Suomeen kirjamessuille saapuvan Turkelin kirja on juuri julkaistu suomeksi. Hän kuvaa siinä seikkaperäisesti Kiinan muslimivähemmistö uiguureihin kohdistamaa sortoa, jonka muun muassa Yhdysvallat on nimennyt kansanmurhaksi.

Kirja koostuu paitsi Turkelin omista kokemuksista, myös muiden uiguurien hyytävistä kertomuksista.

–  En ajatellut, että kirjoittaisin muistelmani jo näin nuorena. Mutta meneillään olevan kansanmurhan vuoksi koin velvollisuutta kirjoittaa tämän kirjan, Turkel kertoo STT:n haastattelussa.

Väestöä sorrettu pitkään

Uiguurit ovat Kiinan Xinjiangissa ja Keski-Aasian valtioissa asuva turkkilaista uiguurin kieltä puhuva kansa. Kiina on sortanut väestöä säännönmukaisesti, mutta viime vuosina sorto on entisestään pahentunut.

Vielä 1980-luvulla Turkel kuvaa vallinneen eräänlaisen "uiguurien kulttuurirenessanssin", kun Kiinan johtajan reformistisempi luottomies Hu Yaobang salli uiguureille enemmän vapauksia.

Parannukset pysähtyivät lopulta kuitenkin lopulta kuin seinään, kun Neuvostoliiton kaatumisen säikäyttämä kiinalaishallinto alkoi jälleen kiristää otteitaan.

1990-luvulla alueella puhkesi levottomuuksia, kun uiguurivähemmistöt protestoivat Kiinan joukkopidätyksiä vastaan, kuten myös uiguurialueiden asuttamista han-kiinalaisilla eli Kiinan enemmistöväestöllä.

Vuonna 2001 Yhdysvalloissa tapahtunut terrori-isku oikeutti Turkelin mukaan entisestään uiguureihin kohdistuvaa vainoa Kiinan osalta, kun ilmapiiri muslimeita vastaan koveni kansainvälisestikin.

Ainakin yli miljoonaa pidätetty

Hiljalleen sorto syveni. Kiina alkoi vainota ja vangita systemaattisesti uiguureja, ja myös tuhota näiden alueilla sijaitsevia kulttuurihistoriallisia rakennuksia. Vaino ja joukkopidätykset kiihtyivät etenkin vuodesta 2017 lähtien. Esimerkiksi YK on arvioinut, että viime vuosina ainakin yli miljoona uiguuria on suljettu vankileireille.

Turkel kuvaa leirien olevan ”salamyhkäisiä paikkoja, joissa kidutetaan, teetetään orjatyötä, raiskataan ja murhataan käsittämättömän laajassa mittakaavassa joutumatta siitä minkäänlaiseen vastuuseen”. Pidätykset ja leirille joutuminen ovat usein täysin mielivaltaisia.

Uiguurien lasten hankinnan estämiseksi useita naisia on myös todistetusti pakkosterilisoitu ja pakotettu käyttämään ehkäisyä. Lapsia on myös erotettu vanhemmistaan.

Kotivakoojat mielivaltaisen järjestelmän yksi osa

Teknologian avulla Kiina myös kyttää niin sanotussa "vapaudessa" eläviä uiguureja jatkuvasti, eikä heillä ole juurikaan mahdollisuutta yksityisyyteen. Human Rights Watchin mukaan Kiina seuraa lähes kaikkia uiguurien kaikkia liikkeitä tekoälyn ja erilaisten sovellusten avulla.

– Analyysimme mukaan Xinjiangin viranomaiset pitävät monia harmittomia, ei-väkivaltaisia tekoja epäilyttävinä – alkaen siitä, että joku ei ole kanssakäymisissä naapureidensa kanssa tai välttää kotitalonsa etuoven käyttöä, järjestö kuvasi vuonna 2019.

Yksi mielivaltaisuuden merkki ovat niin sanotut "perhesukulaiset", joita Kiina usuttaa uiguurien koteihin asumaan. Turkel kuvaa tätä seikkaperäisesti kirjassaan.

Käytännössä "perhesukulainen" merkitsee sitä, että valtion nimeämä vakooja muuttaa perheen kotiin, syö ja rentoutuu ja elää kuin perheenjäsen. Kiinan hallinto kuvaa perhesukulaisia jonkinlaisena harmittomana "kulttuurinvaihto-ohjelmana."

Käytännössä perheenjäsenenä toimiva vakooja kuitenkin raportoi kaiken perheessä tapahtuvan toiminnan viranomaisille. Epäilyttävää voi olla esimerkiksi se, jos talosta ei löydy Kiinan lippuja, Turkel kirjoittaa.

Vakoojat saattavat myös testata perheen "lojaaliutta" pakottamalla islaminuskoiset uiguurit juomaan alkoholia tai syömään sianlihaa, Turkel kuvaa kirjassaan.

Perheen naisille vakoojien läsnäolo oli usein vielä piinaavampaa.

Kirjassa haastatellut uiguurinaiset myös kertovat, kuinka perhesukulaiset usein ahdistelivat heitä seksuaalisesti. Usein perheen miehillä ei ollut mahdollisuutta puuttua asiaan, koska se olisi voinut johtaa vielä suurempiin ongelmiin.

Muun sorron lisäksi uiguureille tärkeitä kulttuurihistoriallisia rakennuksia on tuhottu systemaattisesti. Tarkoituksena on ollut pyyhkäistä pois väestön kulttuuriperintöä.

Leiriltä ihmisoikeusasianajajaksi

Turkel itse välttyi pahimmalta oppression aallolta, koska hän pääsi erilaisten käänteiden kautta ensin opiskelemaan Yhdysvaltoihin, jonka jälkeen hän sai maasta myös turvapaikan.

Opintojensa ohella Turkel alkoi hiljalleen solmia yhteyksiä Yhdysvaltain hallinnon erilaisiin Kiina-vaikuttajiin ja ajaa uiguurien asiaa. Lakiopinnotkin olivat paikoitellen vaarassa kärsiä aktivismin vuoksi.

Verkostoituminen ja vaikuttaminen tuotti kuitenkin hiljalleen tulosta.

Vuonna 2020 Turkel nimettiin Time-lehdessä sadan maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Iloa asiasta heikensi ainoastaan se, että myös Kiinan johtaja Xi Jinping oli samalla listalla.

Iso voitto uiguurien kannalta oli se, kun Yhdysvallat totesi uiguureihin kohdistuvan sorron täyttävän kansanmurhan kriteerit. Tätäkin asiaa Turkel oli edistämässä tiiviillä yhteistyöllä Yhdysvaltain hallinnon kanssa.

Ulkomaillekaan lähtö ei tuo täyttä vapautta

Ilmaiseksi vapaus ei ole tullut, sillä Turkel joutui käytännössä jättämään niin kotiseutunsa kuin perheensä taakseen.

Vaikka pakoon pääsisikin, sekään ei ole aina helppo ratkaisu. Monet paenneet uiguurit tiedostavat, että sukulaisilla on suuri vaara joutua rangaistuiksi, jos joku perheenjäsen pakenee maasta.

Maassa olevia sukulaisia pakotetaan myös usein katkaisemaan välit ja painostamaan henkilöitä palaamaan kotimaahansa. Kaikki eivät uskalla edes pitää yhteyttä jatkuvan kyttäyksen vuoksi. Siksi pako maasta johtaa usein välien katkaisuun kokonaan perheen kanssa.

Turkel on ollut onnekas siinä suhteessa, että on pystynyt edelleen pitämään yhteyttään vanhempiinsa. Kuitenkaan puhelinsoitotkaan eivät aina onnistu ilman häirintää.

–    Viranomaiset odottavat soittoa vanhempieni luona, ottavat puhelimen ja härnäävät minua tai yrittävät käskyttää minua välittämään uhkausviestejä toisille maanpaossa eläville uiguureille, hän kuvaa kirjassaan.

Turkel ei myöskään ole voinut tavata vanhempiaan.

–  Isäni menehtyi muutama kuukausi sitten, mutta en päässyt tapaamaan häntä. Se oli musertavaa, hän kertoo STT:lle.

Äitinsä Turkel tapasi viimeisen kerran vuonna 2004, kun äiti onnistui matkustamaan Yhdysvaltoihin. Kirjassaan hän kuvaa jatkuvaa ahdistusta ja unettomia öitä, joita erossaolo omasta perheestä ja traumaattisten kokemusten ajattelu hänessä aiheuttaa.

"EU:n pitäisi tajuta riskit Kiinan suhteen"

Kaikesta kansainvälisestä huomiosta huolimatta uiguurien sorto jatkuu edelleen, joten työtä riittää, Turkel sanoo.

– Maailman pitäisi huolehtia siitä, että lause "Ei koskaan enää" ei jäisi pelkäksi sanahelinäksi. Kiinaa vastaan pitäisi toimia paljon tiukemmin.

Turkelin mukaan Yhdysvaltain tiukentunut Kiina-politiikka onkin hyvä asia. Hänen mukaansa tiukka Kiina-linja on yksi harvoista nykyistä presidentti Joe Bidenia ja tämän edeltäjää Donald Trumpia yhdistävä asia muuten kahtiajakautuneessa maassa.

Monet muut asiat ovat kuitenkin vaatineet Yhdysvaltojen huomiota, kuten koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Siksi myös uiguurien tilanne on jäänyt osittain vähemmälle huomiolle.

–  He ovat oikealla tiellä. Mutta voisivatko he tehdä enemmän? Kyllä. Ja Yhdysvallat ei voi tehdä kaikkea yksin, hän sanoo.

Turkel nostaakin esille sen, että EU:n pitäisi vähentää riippuvuuttaan Kiinasta ja tiukentaa linjaansa. Hänen mukaansa pelkkään talouteen keskittyminen Kiinan kanssa on virhe ja riskipeliä.

–  Kiinan talous tulee Kiinan vaikutusyritysten kera, teknologiavakoilun kera, raha kiusaamisen ja uhkailun kera. EU:lta puuttuu yhteinen Kiina-politiikka.

Kiinan talousmahti vaikeuttaa sen kritisointia

Turkel muistuttaa, että Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Kiinan Xi Jinping ovat liittolaisia, jotka haluavat vähentää länsimaisten demokratioiden vaikutusvaltaa. Kiina on jo osoittanut, ettei sen taloudellinen kehitys yhdisty demokraattiseen kehitykseen, ja Kiina käyttää taloutta myös omien intressiensä ajamiseen, hän sanoo.

Myös asiantuntijat ovat varoittaneet Kiinaan investoinnin riskeistä. Muun muassa UIkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Mikael Wigell totesi STT:lle heinäkuussa, että investoinnissa Kiinaan liittyy samanlaisia riskejä kuin Venäjän suhteen. Jos Kiina joutuisi pakotteiden kohteeksi, olisivat seuraukset valtavia.

Samalla Kiina on investoinneilla, lainoilla ja kaupalla pyrkinyt tekemään muista maista riippuvaisia itsestään.

Helppoa Kiinasta irtautuminen ei ole. Kiina on maailman toiseksi suurin talous, ja myös EU on siitä monella tapaa riippuvainen.

Uiguuriaktivisti Turkel käykin sotaa suurta maailmantalouden jättiläistä vastaan. Mistä hän saa voimaa?

–  Kukaan ei tee töitä ihmisoikeuskentällä huvikseen. Tämä työ on aina riskialtista.

–  Mutta olen valinnut elää merkityksellistä elämää. Minulle on annettu ainutlaatuinen mahdollisuus ja vaikuttaa. Tämä on osa elämääni, hän sanoo.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje