Ensimmäiseksi huoneeseen astuessa näyttää siltä, että jollakulla on ollut juhlat. Isommallakin porukalla ehkä. Tyhjiä brandy-, olut-, viini-, kuohuviinipulloja lojuu ovensuussa ja ikkunalaudalla. Seuraavaksi liuottimen haju lyö päin kasvoja ja päätä alkaa välittömästi särkeä.
Juhlimisen sijaan huoneessa on Venäjän hyökkäyksen alkupäivistä valmistettu Molotovin cocktaileja, tai ukrainalaisittain "Banderan smoothieita". Suomen talvisodasta tunnettu polttopullo on Ukrainassa saanut uuden nimen kiistanalaisen vapaustaistelijan Stepan Banderan mukaan. Toimistohuoneen nurkassa valmiita polttopulloja on korikaupalla. Teresaksi esittäytyvä nainen hakee yhden korin keskemmälle näytille.
Teresan "toimisto" sijaitsee Kiovan keskustan ulkopuolella olevassa kerrostalorakennuksessa. Hän sanoo, että hyökkäyssodan alkupäivinä paikalla pulloja oli tekemässä useita vapaaehtoisia. Nyt hän on huoneessa kahdestaan toisen naisen kanssa.
Täällä polttopulloja tehdään Kiovan puolustustarpeisiin. Teresan mukaan jokaisessa kaupungissa on oma polttopullotehtaansa.
Toimistohuoneen ikkunan luona olevalla työpöydällä on avoin kannettava tietokone, sillä Teresa on juuri lopettanut työvuoronsa. Hän on ammatiltaan kemian, fysiikan ja matematiikan opettaja, ja antaa yksityistunteja yläkoululaisille ja yliopisto-opiskelijoille.
– Kemistin pitää tietää, miten tehdä räjähteitä, Teresa sanoo ja nauraa.
"Kerron sitten sodan jälkeen"
Toisella työpöydällä on suppiloita ja styroksilla täytettyjä pulloja odottamassa. Styroksia käytetään polttopulloissa ilmeisesti, jotta palava neste tarttuu kohteeseensa.
Kysyttäessä, kuinka monta polttopulloa Teresa on valmistanut, hän vastaa:
– Kerron sodan jälkeen sitten. Paljon.
Paitsi polttopullojen rakentaminen, myös materiaalit ovat vapaaehtoisten työn tulosta. Käytettävät liuottimet on saatu lahjoituksina, ja pulloja ovat keränneet Kiovan asunnottomat, Teresa sanoo.
Sotilasasiantuntijan mukaan polttopulloilla on käyttöä lähinnä kaupunkien katutaisteluissa, jollaisiin ei ole ainakaan Kiovassa vielä päädytty.
– Polttopullot sopivat nykyään lähinnä kuorma-autojen tuhoamiseen ja panssaroitujen ajoneuvojen häiritsemiseen – ja näissäkin tapauksissa vain asutuskeskuksien rakennuksista heiteltäviksi, kertoo sotilasprofessori Janne Mäkitalo sähköpostitse Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Hänen mukaansa nykyaikaisten taisteluvaunujen tähystysmahdollisuudet ovat hyvät, ja jos kyse olisi panssarivaunukolonnasta, olisi tien sivusta avomaastosta parinkymmenen metrin päästä pulloa heittävä taistelija hyvin alttiina vihollisen tulitukselle.
Pulloja voi toki heittää myös rakennusten ikkunoista tai bunkkereiden ampuma-aukoista sisään, Mäkitalo lisää. Jos pullot on hyvin varastoitu, ne on mahdollista siirtää aktiivisille taistelualueille.
Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin