"Säälin heidän äitejään" – Entisen poliisin, nykyisen Irpinin yliopiston professorin työpaikka ja kotitalo pommitettiin, mutta hän ei pysty vihaamaan venäläissotilaita

Irpinin yliopiston kriminalistiikan professori, entinen poliisi Halyna Tshyhryna pahoin pommitetun Irpinin yliopiston päärakennuksessa viime kuun loppupuolella. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI
Irpinin yliopiston kriminalistiikan professori, entinen poliisi Halyna Tshyhryna pahoin pommitetun Irpinin yliopiston päärakennuksessa viime kuun loppupuolella. LEHTIKUVA / JUSSI NUKARI
  • STT
Jaa artikkeli

Ukrainan Irpinissä yliopiston kriminalistiikan professori, entinen poliisi Halyna Tshyhryna, 61, seisoo yliopiston henkilökunnan asuntolan pihassa ja osoittaa kranaattien moukaroimaa seinää.

–  Tuolla on minun ikkunani. Siihen ammuttiin singolla. Se meni seinän läpi, käytävän läpi ja päätyi seuraavaan asuntoon asti.

Tshyhryna oli tulituksen aikana turvassa talon kellarissa. Se toimi muiden yliopistorakennusten kellarien tavoin turvapaikkana paikallisille ihmisille. Helmikuun lopusta maaliskuun loppuun asuntolan kellarissa asui enimmillään yli sata ihmistä. Lattiat olivat käytäviä myöten täynnä patjoja, mutta silti kaikki eivät mahtuneet makaamaan. Osa nukkui tuoleilla, Tshyhryna sanoo.

–  Joitakin ihmisiä pelotti paljon, oli sydänkohtauksia.

–  Kaikki reagoivat eri tavalla. Naiset itkivät, jotkut miehet myös, lapset tietenkin.

Rakennuksesta meni sähköt heti ensimmäisinä päivinä, ja ihmiset elivät kuukauden generaattorin varassa.

–  Generaattori kulutti 20–30 litraa dieseliä kahden tunnin aikana. Sen aikana ladattiin puhelimia ja laitettiin ruokaa.

Generaattoria uskallettiin Tshyhrynan mukaan käyttää parin tunnin ajan joka toinen tai kolmas päivä. Muina päivinä ruokaa tehtiin grillissä rakennuksen pihalla.

Tshyhrynan mukaan yhtenä päivänä kellariin ilmestyi paikallinen mies ampumahaava selässään. Noin viisikymppinen mies kertoi olleensa pyöräilemässä, kun venäläiset pysäyttivät hänet. He päästivät miehen menemään, mutta ampuivat häntä selkää, Tshyhryna sanoo.

–  Hän oli kokonaan veressä. Otimme vaatteet ylävartalosta pois, puhdistimme haavan ja laitoimme siteen päälle. Muutaman päivän päästä hän meni lääkärille ja lääkäri sanoi, että olimme tehneet kaiken oikein.

"Uusimme ja kunnostamme kaiken"

Tshyhryna lähtee esittelemään yliopiston kampusta. Oikeustieteellisen tiedekunnan rakennuksesta suuri osa ikkunoista on rikkoutunut. Etupihalla kivetyksen läpäissyt räjähtämätön ammus on merkattu linnunpöntöllä.

Viereinen rakennus on Tshyhrynan työpaikka, Taloudellisen turvallisuuden ja verotuksen instituutti.

–  Täällä olemme kouluttaneet tulevia talousrikostutkijoita, hän sanoo.

Tshyhrynan mukaan yliopisto on saatu jälleen toimintaan Elon Muskin lahjoittaman kolmen Starlinkin (satelliitti-internet) ansiosta.

Tshyhryna on jo yhteydessä opiskelijoihinsa, jotka ovat nyt eri puolilla maailmaa. Menee kuitenkin vielä aikaa, ennen kuin opetus palaa kampukselle.

–  Tulkaa meille kylään noin vuoden päästä.

–  Nyt meitä on vähän lyöty, mutta ei haittaa, uusimme ja kunnostamme kaiken.

Vähän matkan päässä sijaitsee yliopiston ruokala, missä opettajat koordinoivat humanitaarista apua. Päivittäin syömässä käy yli tuhat ihmistä, tavallisista asukkaista sotilaihin. Linjastolla tarjoillaan kirkasliemistä kasviskeittoa, puuroa, kanankoipia, kalaa ja juustoa. Alakerrassa jaetaan hygieniatarvikkeita ja ruokaa kotiin vietäväksi.

Avustuskeskuksesta matka jatkuu seuraavaan rakennukseen. Sivuovi vie pimeään käytävään, joka johtaa yliopiston hallintorakennukseen. Siipi on pommitettu ja palanut rakenteisiin asti. Osasta kerroksia ovat lattiat kadonneet. Sade tihkuttaa harmaalta taivaalta sisälle.

–  Tuolla oli rehtorin toimisto, Tshyhryna sanoo ja osoittaa lattiattoman käytävän ensimmäiselle oviaukolle.

Sotilaat kertoivat hirtetyistä nuorista

Tshyhryna kertoo, että hänen asuntolansa pommituksissa ei onneksi kuollut kukaan. Venäläissotilaiden julmuuksia on kuitenkin paljastunut lähistöllä.

–  (Ukrainan armeijan) sotilaat käyvät meillä syömässä. He kertoivat, että Synerhian asuinkorttelissa he löysivät hirtettyjä poikia ja tyttöjä talon kymmenennestä kerroksesta.

Läheiseen risteykseen venäläissotilaat ampuivat miehen autoonsa, Tshyhryna sanoo.

–  Kolme päivää auto ja ruumis olivat tiellä. Emme saaneet lähestyä, oli liian vaarallista.

Neljäntenä päivänä miesopettajat hakivat ruumiin ja hautasivat sen yliopiston takapihalle.

Tshyhryna kertoo toimineensa poliisina 15 vuotta, loppuajan päällikkövirassa. Hän sanoo, että vaikka ylhäältä tulisi käsky, ihmisellä on aina mahdollisuus valita, totteleeko hän vai ei.

–  Käsky voi olla rikosmääräys ja on aina valinnanvaraa.

Hän kutsuu raportoituja väkivaltaisuuksia hulluudeksi.

–  Miten voi lähteä ampumaan? He ampuivat sen miehen, hirttivät nuo nuoret ihmiset. Miksi he hirttivät heidät?

Tshyhryna sanoo, ettei näkemästään ja kuulemastaan huolimatta pysty vihaamaan venäläissotilaita.

–  Olen elänyt paljon tässä maailmassa. En vihaa ketään. Pikemminkin säälin heitä. Nuoret pojat ovat tuhonneet oman elämänsä. Enemmän säälin heitä, jotka vammautuivat loppuiäkseen. Vielä enemmän säälin heidän äitejään.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

    Jaa artikkeli

    Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

    Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

    Tilaa uutiskirje