Suomen, Ruotsin ja Turkin sopupaperin sanamuodot voivat olla liiankin monitulkintaisia, katsovat asiantuntijat – riitaa voi vielä syntyä siitä, mitä kaikkea tulikaan luvatuksi

Madridissa allekirjoitetun yhteisymmärrysasiakirjan konkreettisin sisältö liittyy Suomen ja Ruotsin Turkkiin kohdistuneiden asevientirajoitusten poistamiseen. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen
Madridissa allekirjoitetun yhteisymmärrysasiakirjan konkreettisin sisältö liittyy Suomen ja Ruotsin Turkkiin kohdistuneiden asevientirajoitusten poistamiseen. LEHTIKUVA / Vesa Moilanen
Jaa artikkeli

Suomen, Ruotsin ja Turkin välillä Madridissa sovittu yhteisymmärrysasiakirja on diplomaattisen kielenkäytön taidonnäyte, sillä kullakin osapuolella on pelivaraa tulkita sitä omaksi edukseen.

Asiakirjan allekirjoittaminen on toistaiseksi avannut Suomen ja Ruotsin tien sotilasliitto Naton tarkkailijajäseniksi ja mahdollistanut jäsenyysprosessin etenemisen. Riskinä on se, että myöhemmin syntyy vielä riitelyä siitä, mihin kaikkeen olikaan lupauduttu, arvioi STT:lle Ulkopoliittisen instituutin (Upi) vanhempi tutkija Toni Alaranta.

–  Ensivaikutelma on se, että on saatu muotoiltua lauseita ja kohtia, joiden kanssa on päästy eteenpäin tästä umpisolmusta. Ne ovat sen verran tulkinnanvaraisia, että molemmat pystyvät niiden kanssa elämään. Jos ne ovat liian tulkinnanvaraisia, on olemassa se mahdollisuus, että matkan varrella kiistellään ja on erimielisyyttä siitä, mihin on lupauduttu, Alaranta sanoo.

Myös Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies Anu Leinonen näkee asiassa riskejä.

–  Sanamuodot ovat niin monitulkintaiset, että siitä saattaa jatkossa tulla ongelmia. Kun Turkin parlamentin pitää vielä ratifioida Suomen ja Ruotsin jäsenyys, on ainakin teoriassa mahdollista, että aletaan katsoa, onko Turkin tulkinnan mukaan Suomi ja Ruotsi pitäneet kiinni lupauksistaan. Hienoa että tällainen voitto on saavutettu, mutta tämä ei välttämättä poista ongelmia lopullisesti.

Alarannan mukaan paljon riippuu siitä, mitä jäsenyyspolun varrella vielä tapahtuu. Erityisesti tapahtumat Ruotsissa voivat vaikuttaa asiaan.

–  Paljon riippuu siitä, mitä matkan varrella tapahtuu esimerkiksi Ruotsissa, eli nähdäänkö siellä paljon PKK:n mielenosoituksia tai ottaako Ruotsi kantaa esimerkiksi Syyrian kurdiryhmien puolesta, jos Turkki tekee uhkailemansa operaation kurdialueelle lähiaikoina. Sittenhän Turkki rupeaa nopeasti tästä asiakirjasta muistuttamaan, jos Ruotsi ottaa tässä matkan varrella kantoja, jotka selvästi tulkitaan Syyrian PYD:n puolustamiseksi tai tukemiseksi.

Asiakirjan konkreettisin sisältö liittyy Suomen ja Ruotsin Turkkiin kohdistuneiden asevientirajoitusten poistamiseen. Vientikieltoja otettiin käyttöön Turkin aloitettua sotilasoperaation Syyriassa vuonna 2019.

–  Tämähän oli ihan siitä ensimmäisestä Ankaran neuvottelusta asti asiakohta, jossa Suomi ja Ruotsi olivat jo tulleet vastaan. Se oli helpoin asiakohta ja sopimuksen peruskauraa, Alaranta sanoo.

"Turkki ilman muuta tulee lukemaan tämän niin"

Nato-jäsenyysasiassa Turkki on aiemmin suhtautunut nuivasti erityisesti Ruotsiin, jossa asuu suuri ja poliittisesti vaikutusvaltainen kurdivähemmistö. Sen riveistä löytyy kannatusta Turkkia vastaan taistelevalle kurdien puolueelle ja sissijärjestö PKK:lle, jota EU-maat ja Yhdysvallat pitävät terroristijärjestönä.

Kolmen maan asiakirjassa sovitaan, että Suomi ja Ruotsi tukevat Turkkia PKK:n vastaisessa kamppailussa. Tämä ei Alarannan mukaan käytännössä tarkoita muutoksia nykytoimintaan, sillä PKK:lla oli jo ennestään terroristijärjestön asema Suomessa ja Ruotsissa.

Avoin kysymys on se, miten Suomi ja Ruotsi jatkossa suhtautuvat PKK:n jatkeina pidettyyn Syyrian PYD-puolueeseen ja sen aseelliseen siipeen YPG:hen. Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden tapaan Suomi on aiemmin tukenut Syyrian kurditaistelijoita äärijärjestö Isisin vastaisessa kamppailussa esimerkiksi sotilaskoulutuksen kautta, eikä järjestöjä ole leimattu terroristeiksi.

–  Turkki ilman muuta tulee lukemaan tätä niin, että Suomi ja Ruotsi käytännössä näkevät tämän terroristijärjestönä. On eri asia, onko sillä jotain merkitystä, sillä me emme aseista sitä, toisin kuin Yhdysvallat, mutta Turkki tulee ilman muuta tulkitsemaan (asiakirjan) tarvittaessa tällä tavalla, tutkija sanoo.

Syyrian kurdijärjestöjen ohella asiakirjassa mainitaan nimeltä myös FETÖ, joka on Turkin hallituksen nimitys gülenisteiksi kutsutulle turkkilaiselle oppositioliikkeelle. Turkki pitää vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä syytettyä liikettä terroristijärjestönä ja on vaatinut sen johtajaksi syytetyn Fethullah Gülenin luovutusta Yhdysvalloista.

–  Siinä tullaan kysymykseen, että joudutaanko me ottamaan kantaa johonkin luovutuspäätökseen jossain vaiheessa. Gülen-liikkeellä on jotain toimintaa Suomessa ja joitain henkilöitä maanpaossa, mutta tässä vaiheessa on vaikea sanoa tarkemmin, tuleeko siitä jotain konkreettista tilannetta vastaan. Turkki tosiaan määrittelee sen terroristijärjestöksi, ja se tilanne voi tulla eteen, että Turkki vaatimalla vaatii jonkin yksittäisen henkilön palauttamista.

Luovutuskäytäntöihin tuskin suurta muutosta

Asiakirjan perusteella Suomessa tuskin tehdään suuria periaatteellisia muutoksia luovutuskysymyksissä, joissa noudatetaan jatkossakin olemassa olevaa eurooppalaista lainsäädäntöä. Alarannan mukaan Turkki kuitenkin olettanee, että sen nostamia asioita kuunneltaisiin jatkossa herkemmällä korvalla Suomessa ja Ruotsissa.

Asiakirjassa mainitaan myös Suomen terroristilainsäädäntöönsä tekemät uudistukset, jotka ovat olleet työn alla jo ennen Nato-hanketta. Alarannan mukaan asiakirja ei anna ymmärtää, että Suomi olisi tekemässä muutoksia lainsäädäntöönsä Turkin toiveita noudattaen, mutta tällä tapaa Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan saattaa asian kotiyleisölleen kuitenkin esittää.

Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamies Leinonen sanoo, että Turkin oppositiomediassa ja poliittisessa oppositiossa sopimusta on jo kritisoitu konkretian puutteesta, mutta AKP:ta myötäilevässä valtamediassa ensireaktiot ovat olleet voittoisat.

–  Siellä juhlittiin tätä voittona, Turkki sai haluamansa ja Turkki on määrännyt tahdin ja muut ovat noudattaneet Turkin tahtoa. Mielenkiintoinen spinnaus siinä mielessä, että juuri ennen tätä kokousta Turkissa puhuttiin aika pessimistiseen sävyyn sopimukseen pääsemisestä.

Leinosen mukaan voi olettaa, että Turkille on kulisseissa luvattu jotain, mikä on sille tärkeää.

–  Ihan eri asia on, mitä se on. Riittääkö Turkille se, että se sai koko Naton huomion kiinnittymään myös terrorismin vastaiseen kamppailuun eikä vain Venäjän vastaiseen kamppailuun ja että Erdogan sai järjestymään kahdenkeskisen tapaamisen (Yhdysvaltain presidentin) Joe Bidenin kanssa. Oliko nämä riittäviä vai onko jotain muutakin tehty?

Alarannan mukaan Erdoganin yhtenä päätavoitteena on ollut tuoda Madridista kotiin asiakirja, joka voidaan esittää saavutuksena turkkilaisyleisölle. Asiakirjan konkreettisissa askelissa mainitaan myös lisääntynyt yhteistyö maiden viranomaisten ja tiedusteluelinten välillä.

–  Nämä on sellaisia viranomaistason prosesseja, jotka olisivat joka tapauksessa edessä, kun Turkin kanssa samaan puolustusliittoon ollaan menossa. Ajan kanssa ratkeaa, mitä kaikkea se tulee käytännössä olemaan, tutkija sanoo.

Aika kertoo Alarannan mukaan myös sen, mikä on ollut Yhdysvaltojen ja presidentti Bidenin hallinnon rooli Turkin taivuttelussa. Alarannan mukaan Bidenin ja Erdoganin puhelulla ja lupauksella tavata Madridissa oli selvästi roolinsa asiassa. Myönnytyksenä Turkille voidaan pitää myös sitä, että terrorismi on nostettu Madridin tapaamisessa esityslistalle aiempaa laajemmin.

Pesu: Turkin iltalypsyä ei voi vielä sulkea täysin pois laskuista

Ulkopoliittisen instituutin (Upi) johtavan tutkijan Matti Pesun mukaan Suomen ja Ruotsin etu olisi, että sopimus Turkin kanssa voitaisiin nyt laittaa pöytälaatikkoon ja jatkaa yhteistyötä maiden välillä virkamiestasolla. Hänen mukaansa vielä ei kuitenkaan voida täysin tuudittautua siihen, että asia olisi loppuun käsitelty.

–  Avainkysymys on, politisoiko Turkki tätä vielä jotenkin ja yrittääkö se tähän sopimukseen nojaten jotain lisälypsyä, Pesu sanoo STT:lle.

Hänen mukaansa asia riippunee yhtäältä ulkoisesta paineesta Turkkia kohtaan ja toisaalta siitä, kokeeko presidentti Erdogan vielä saavansa jotain kotimaista hyötyä kysymyksen nostamisesta uudelleen esille.

–  Turkilla on niin kauan Suomen ja Ruotsin suhteen tietynlainen vipuvarsi, kunnes he sen (jäsenyydet) lopulta ratifioivat – ja luulen, että Suomessa on tähän varauduttukin, Pesu sanoo.

Hänen mukaansa Turkki sai ilmeisesti toivomansa kahdenvälisen tapaamisen Erdoganin ja Yhdysvaltain presidentti Bidenin kanssa. Lisäksi Madridin huippukokouksen asialistalle lisättiin Turkin toivomuksesta keskustelu terrorismista.

–  Suomen kannalta olisi hyvä, että Turkki olisi nyt ulosmitannut sisäpoliittisen ja ulkopoliittisen hyödyn, eikä lisälypsyille olisi tarvetta, Pesu toteaa.

Hänen mukaansa Suomen ja Ruotsin jäsenyyskysymyksen jääminen auki olisi vaikuttanut ilmapiiriin Naton huippukokouksen keskusteluissa muista aiheista Madridissa ja tuonut säröä Naton julkisuuskuvaan.

–  Onhan tämä nyt sulka Naton ja (pääsihteeri Jens) Stoltenbergin hattuun, Pesu arvioi.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje