Syyriassa arvuutellaan Turkin suunnitelmia

Turkin ja Syyrian välisellä Öncüpınarin raja-asemalla liikennevirta alkaa illan hämärtyessä kiihtyä tasaista tahtia. Pohjoisen suuntaan menevää kaistaa pitkin kolistelee pölyisiä kuorma-autoja takaisin Turkkiin. Toista kaistaa pitkin sodan runtelemasta naapurimaasta palaa työpäivän jälkeen kotiin turkkilaisia virkamiehiä ja avustustyöntekijöitä.

Katumaasturit kuljettavat väsyneitä liikennepoliiseja ja parkkiintuneita pomminpurkajia. Minibussien uumenista purkautuu terveydenhuollon työntekijöitä ja opettajia, jotka näyttävät henkilöllisyystodistuksensa maahantuloviranomaisille. Osa ajoneuvoista kuljettaa tullivirkailijoita ja uskonnollisista asioista vastaavia viranomaisia. Lähes kaikkien Turkin hallinnonalojen edustajia – jopa urheiluministeriön henkilökuntaa – näyttää olevan palaamassa työmatkalta Pohjois-Syyriasta Turkin puolelle Kilisin maakuntaan.

– Kaikki mahdolliset viranomaiset ovat täällä, sanoo turkkilainen virkamies. Hänen arvionsa mukaan Öncüpınarin raja-aseman kautta kulkee päivittäin edestakaisin 300 turkkilaista työntekijää ja pari sataa ajoneuvoa kuljettajineen. Öncüpınar on yksi kahdeksasta Turkin ja Syyrian 900 kilometrin mittaisella rajalla sijaitsevasta rajanylityspaikasta.

Rajaliikenne kuvastaa Turkin kasvavaa roolia Pohjois-Syyriassa. Turkki on pyrkinyt sotilaallisin hyökkäyksin häätämään rajaseudulta kurditaistelijoita, jotka edustavat Turkin hallituksen terroristisena pitämää YPG-järjestöä. Turkkilaiset panssarivaunut vyöryivät ensimmäisen kerran Syyriaan kuusi vuotta sitten, ja sittemmin sotilaallinen operaatio on laajentunut koskemaan lähes kaikkia yhteiskunnan osa-alueita kolmella erillisalueella, joilla asuu yhteensä noin kaksi miljoonaa syyrialaista.

Jo kymmenen vuotta konfliktin keskellä kärvistelleessä Syyriassa Turkin vaikutusvalta on nyt laajempi kuin koskaan sitten ottomaanien valtakunnan luhistumisen. Lisäksi Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan on varoittanut aikovansa käynnistää uuden hyökkäyksen, jonka tarkoitus on lisätä Turkin hallituksen valtaa. Jos hän toteuttaa uhkauksensa, Turkin pitkän aikavälin strategia joutuu tarkan syynäyksen kohteeksi, ja ulkomaisten toimijoiden aktiivisuus Syyriassa kasvaa.

. Kahden viime vuoden aikana levottomuudesta on tullut pysyvä tila hajanaisessa Syyriassa. Jakautuminen keskenään kilpaileviin, ulkomaiden tuesta riippuvaisiin ryhmittymiin juontaa juurensa vuoteen 2011, jolloin Syyrian presidentti Bashar al-Assad tukahdutti kovin ottein kansannousun, ja maan sisällissodasta tuli kansainvälinen kiistakapula.

Venäjän, Iranin ja Irania tukevien puolisotilaallisten joukkojen tuella Assad onnistui saamaan suuren osan maasta takaisin hallintaansa, mutta maa oli jo pahoin pirstaloitunut. Opposition rippeet pakenivat pohjoiseen, missä niiden tukena on Turkin sotilaallinen voima ja taloudellinen apu. Koillisessa Yhdysvaltojen tukemat kurdijohtoiset puolisotilaalliset joukot hallitsevat yli viidesosaa maasta. Heidän suojanaan on noin 800 amerikkalaista sotilasta.

. Kansainväliset ponnistelut poliittisen ratkaisun löytymiseksi Syyrian jäätyneeseen konfliktiin ovat hiipuneet, samoin länsimaiden kiinnostus. Syyrialaisten kannalta synkkä totuus on, että maan jakautuneisuudelle ei näy loppua ennen kuin Assad suostuu poliittiseen kompromissiin ja ulkomaiset joukot voivat poistua maasta.

– Kukaan ei halua sanoa tosiasioita ääneen, koska tilanne on poliittisesti herkkä. Amerikkalaiset eivät halua kokea myötävaikuttavansa siihen, eivätkä turkkilaiset halua kenenkään puhuvan koko aiheesta, sanoo tutkimuskeskus Crisis Groupin Syyrian asiantuntija Dareen Khalifa .

– Todellisuudessa konfliktin dynamiikka ja pelissä olevat panokset kuitenkin kannustavat vieraita valtoja pysymään Syyriassa. Ja niin kauan kuin joukot ovat maassa, nykyinen pattitilanne ja maan jakautuneisuus todennäköisesti jatkuu.

. Turkki kasvattaa vaikutusvaltaansa Turkin hallinnassa olevilla kolmella alueella syyrialaiset koululaiset opiskelevat turkin kieltä. Sairaita hoidetaan turkkilaisten rakentamissa sairaaloissa ja valot syttyvät Turkin tuottamalla sähköllä. Turkin liira on yleinen valuutta, ja Turkin valtion omistaman postipalvelun PTT:n välityksellä maksetaan palkat syyrialaisille työntekijöille ja hoidetaan aluehallinnon pankkitilejä. Työntekijöiden palkkaamista ja erottamista Syyrian alueilla valvotaan Turkin rajamaakuntien kuvernöörien toimistoista käsin.

Turkki on aktiivinen myös turvallisuusasioissa. Se kouluttaa ja maksaa yli 50 000 syyrialaisen kapinallistaistelijan palkan, sillä on omia joukkoja Syyriassa, ja se on rakentanut rajalle valtavia sotilastukikohtia ja 873 kilometriä pitkän rajamuurin.

Turkin hallituksen tärkein sotilaallinen tavoite on heikentää kurdien puolisotilaallisia joukkoja. Konfliktin aikaansaamaa kaaosta hyödyntävien kurdijoukkojen ase taistelussa Isis-järjestöä vastaan on luoda omien pienten valta-alueidensa verkosto. Syyriassa kurdijoukot ovat perustaneet oman siviilihallintonsa alueelle, jolta löytyy paljon luonnonvaroja kuten öljyä, kaasua ja maatalousmaata.

Turkin näkemyksen mukaan YPG on Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n jatke ja sen aseellinen siipi. Juuriltaan marxilais-leniniläinen järjestö on kapinoinut vuosikymmenien ajan Turkin valtiota vastaan. Turkin tavoin myös Yhdysvallat ja EU luokittelevat PKK:n terroristijärjestöksi, jolla amerikkalaisviranomaisten mukaan on yhteyksiä YPG-järjestöön. Turkin hallituksen harmiksi Yhdysvallat on kuitenkin pitänyt kurdijoukkojen puolta ja pitää niitä tärkeänä kumppanina Isisin vastaisessa taistelussa.

Erdoğan haluaa perustaa raja-alueelle suojavyöhykkeitä, jotta Turkkiin paenneet 3,7 miljoonaa syyrialaispakolaista voisivat palata kotimaahansa. Pakolaiset ovat Turkissa ei-toivottuja, koska sota on vienyt turkkilaiset sotilaat taisteluihin ulkomaille, tullut maksamaan Turkin valtiolle miljardeja dollareja, ja kiristänyt maan suhteita Yhdysvaltojen, Euroopan ja arabivaltioiden kanssa. Lisäksi Turkkia syytetään ihmisoikeusloukkauksista, ja sotatoimet uhkaavat syöstä maan laajamittaiseen konfliktiin Assadin ja hänen tukijoidensa kanssa.

Kesäkuussa Erdoğan kertoi kuitenkin kansanedustajille, että hänen suunnitelmansa 30 kilometrin päähän rajalta ulottuvan ”suojavyöhykkeen” luomiseksi oli etenemässä ”uuteen vaiheeseen”. Suojavyöhykkeen tarkoituksena oli häätää kurditaistelijat Eufrat-joen länsipuolella sijaitsevasta strategisesta Manbijin kaupungista ja kauempana lännessä sijaitsevasta Tal Rifaatin kaupungista.

Erdoğan on uhonnut ajavansa terroristit pois Tal Rifaatista ja Manbijista, ja alue kerrallaan muualtakin.

. Länsimaissa ei ymmärretä tärkeintä asiaa Länsimaisten diplomaattien mukaan Turkin sotilaallinen toiminta ei tällä hetkellä viittaa siihen, että operaatio kurdijoukkoja vastaan olisi alkamassa. Venäjä, Iran ja Yhdysvallat ovat varoittaneet, että tunkeutuminen syvemmälle Syyriaan voisi aiheuttaa laajemman konfliktin.

Syyriassa Turkin armeijan komentajat ovat kehottaneet paikallista oppositiota nostamaan lukuisista eri kapinallisryhmistä koostuvan Syyrian kansallisen armeijan joukkojen valmiutta, kertoo armeijan poliittisen toimiston päällikkö Mahmoud Alito . Hän kertoo Turkin lähettäneen lisää joukkoja ja aseita rajan yli.

– Viimeisen kuukauden ajan Turkki on suhtautunut operaatioon vakavasti, Alito sanoo.

Alito korostaa, että Turkin tukema Syyrian kansallinen armeija ei toimi pelkästään Turkin hallituksen käskyläisenä, ja että armeija jatkaa Assadin vastustamista myös ilman Turkin tukea. Hän myöntää kuitenkin, että maan tuki on välttämätön opposition hallussa oleville alueille.

– Turkista tuli ainoa mahdollisuutemme sen jälkeen, kun kansainvälinen yhteisö hylkäsi meidät, hän toteaa.

Turkin valta-asema herättää syyrialaisissa ristiriitaisia tunteita. Tynnyripommeja, kemiallisia aseita, piirityksiä ja muita Assadin hallinnon väärinkäytöksiä tai Isisin kauhuja paenneet ihmiset arvostavat suhteellista vakautta. Samaan aikaan kuitenkin epävarmuus ja sosiaaliset ja taloudelliset epäkohdat kirvoittavat kritiikkiä.

Kun Venäjän tukemat Assadin joukot vuonna 2016 aloittivat tuhoisan hyökkäyksen Aleppoon, 26-vuotias Asma pakeni kaupungista. Hän saapui Turkin valvonnassa olevaan Azazin rajakaupunkiin kaksi vuotta sitten.

– Ei voi sanoa, että tunnemme olomme täysin turvalliseksi Azazissa, mutta moneen muuhun alueeseen verrattuna se tuntuu paljon turvallisemmalta, Asma sanoo. Hän kertoo pikkukaupungin kasvavan päivä päivältä, mutta harmittelee työpaikkojen vähyyttä ja Turkin laajaa vaikutusvaltaa paikallisviranomaisiin.

– Useimmat tietävät, että Turkki on täällä omien etujensa vuoksi, ei syyrialaisten, hän sanoo.

Entä jos Turkki vetäytyisi?

– Se olisi pelottavaa, koska meille Turkki on edelleen ainoa vaihtoehto. Jos Turkki lähtisi, Venäjä ja Assad tulisivat, Asma vastaa.

Korkea-arvoisen turkkilaisvirkamiehen mukaan Turkin hallitus ei yritä ”muuttaa valtion rakennetta”, toisin kuin arvostelijat väittävät. – Monet ystävämme arabimaissa ja länsimaissa eivät ymmärrä tätä olennaisen tärkeää asiaa, hän sanoo.

– Jotkut ihmettelevät miksi laajensimme joidenkin turkkilaisten yliopistojen uskonnollisten tiedekuntien toimintaa tänne. Suojasimme näitä alueita Daeshilta [Isisiltä]; millaista uskonnollista ajattelua me mahdamme kannattaa? hän kysyy. Hän toteaa lisäksi, että ilman Turkin investointeja kouluihin, sairaaloihin ja työmarkkinoihin syyrialaispakolaisten kotiinpaluusta ei ole juuri toiveita.

Turkin hallituksen suurin huolenaihe on YPG-järjestön aseman vahvistuminen. Mitä vahvempi sen ote alueesta on, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se pyrkii perustamaan alueelle kurdivaltion. Se olisi kauhistus Turkille, joka on kotimaassa taistellut separatisteja vastaan neljä vuosikymmentä.

Analyytikkojen mukaan on useita selityksiä sille, miksi Erdoğan uhkailee uudella hyökkäyksellä juuri nyt. Venäjän sota Ukrainassa vie sekä Venäjän että länsimaiden huomion muualle, ja Turkin pahenevan talouskurimuksen kourissa kamppaileva presidentti haluaa parantaa asemiaan ennen kesäkuussa 2023 pidettäviä vaaleja.

Syyriaan perehtyneen analyytikon Khalifan mukaan olennaista kuitenkin on, että Turkki pitää YPG:tä aidosti kansallisena turvallisuusuhkana, jota kukaan muu ei ota vakavasti.

– Eri asia on, olemmeko samaa mieltä. Mutta Ankarassa kaikki – Erdoğan tai kuka tahansa muu johtaja – ajattelevat ja toimivat tämän käsityksen pohjalta, hän sanoo.

. Itsenäinen kurdivaltio Äärijärjestö Isis valtasi Syyrian rajan tuntumassa sijaitsevan pääosin kurdien asuttaman Kobanên kaupungin vuonna 2014. Kaupunkia puolustivat kurdien YPG-joukot, joista tuli Yhdysvaltojen luottokumppani Isisin vastaisissa taisteluissa koillis-Syyriassa. YPG on osa laajempaa puolisotilaallista kurdijohtoista Syyrian demokraattiset joukot -liittoumaa (SDF), jolle Yhdysvallat on toimittanut aseita ja antanut koulutusta.

Ankarassa Turkin viranomaiset ovat seuranneet tyrmistyneinä kurdijoukkojen etenemistä, aseistautumista ja kansainvälisen aseman vahvistumista. Khalifa arvioi, että Turkkia miehityksestä syyttävällä SDF:llä on jopa 100 000 sotilaan armeija ja samankokoinen siviilihallinto.

Erdoğan lähetti ensimmäisen kerran joukkoja Syyriaan Jarablusin kaupunkiin vuonna 2016. Operaation näennäinen tarkoitus oli torjua Isis, mutta tavoitteena oli myös estää kurdimilitanttien eteneminen. Erdoğan määräsi hyökkäyksen vain viikkoja epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen. Tästä alkoi jämäkän ja interventionistisen ulkopolitiikan kausi.

Myös vuosina 2018 ja 2019 Turkin joukot ja Turkin syyrialaiset liittolaiset tekivät samanlaisia hyökkäyksiä.

Turkin neljännen, vuonna 2020 käynnistetyn operaation tavoitteena oli saada takaisin Assadin joukkojen valtaamia alueita Syyrian luoteisosasta Idlibin kaupungin läheisyydestä. Tällä opposition hallinnoimalla erillisalueella asuu neljä miljoonaa ihmistä. Vaikka Turkilla onkin vähemmän vaikutusvaltaa Turkin ja Yhdysvaltojen terroristijärjestöksi luokitteleman islamistisen Hayat Tahrir al-Sham -ryhmittymän johtamassa Idlibissä, Turkki on kuitenkin se taho, joka aluetta viime kädessä turvaa.

Taistelut päättyivät Turkin ja Venäjän solmimaan tulitaukosopimukseen. Keskeisillä rintamalinjoilla on ollut sen jälkeen hiljaista, mikä kertoo ulkomaisten toimijoiden vaikutuksesta miljoonien syyrialaisten kohtaloon.

Tällä hetkellä Turkin vastuulla on yli 9 miljoonaa syyrialaista, mukaan lukien Turkin puolella asuvat pakolaiset. Luku on vähän alle puolet Syyrian väkiluvusta ennen sodan alkamista.

. Erdoğania ja hänen hallintoaan lähellä olevan turkkilaisen SETA-tutkimuslaitoksen analyytikko Murat Yeşiltaş arvioi, että Syyrian sota maksaa Turkille noin 2 miljardia dollaria vuodessa. Lisäksi Turkilla on 4 000–5 000 sotilasta hallitsemillaan alueilla ja noin 8 000 sotilasta Idlibin läheisyydessä.

Hänen mukaansa Turkin hallitus tuskailee tilanteen kanssa. Toisaalta Turkki haluaa Syyrian yhtenäisyyttä ja eritoten se haluaa estää minkäänlaisen kurdivaltion muodostumisen. Samalla kuitenkin ymmärretään, että Turkin toimet heikentävät Syyrian mahdollisuuksia saavuttaa alueen jakamattomuus.

Hänen mukaansa vaihtoehtoja on kolme: suora hallinto, joka antaisi Turkille paremmat mahdollisuudet talous- ja turvallisuusongelmien ratkaisemiseen; tällöin kyseessä olisi käytännössä alueen liittäminen Turkkiin. Toinen vaihtoehto olisi epäsuora hallinto "linjan takaa". Se antaisi Turkin hallitukselle vaikutusvaltaa ilman minkäänlaista virallista valta-asemaa. Kolmas vaihtoehto olisi vetäytyminen alueelta luottaen turkkilaismielisen paikallishallinnon kykyyn ylläpitää järjestystä.

Yeşiltaşin mukaan Turkin nykyinen toimintatapa on kahden ensimmäisen vaihtoehdon yhdistelmä.

– Jos minulta kysytään kuka täällä määrää, niin kyllä se on Turkki, hän lisää.

Hän arvioi ettei ”nykyinen kartta” anna mahdollisuuksia poistumisstrategian toteuttamiseen. Pohjoisten Tal Rifaatin ja Manbijin kaupunkien valtaaminen sen sijaan vahvistaisi Turkin pidemmän aikavälin turvallisuuspoliittisia ja taloudellisia tavoitteita.

Kaikki uudet operaatiot olisivat kuitenkin erittäin riskialttiita. Venäjän tukemat Assadin joukot ja Iranin tukemat puolisotilaalliset joukot Manbijin ja Tal Rifaatin läheisyydessä ovat tiettävästi kokoamassa rivejään. Kurdijohtoinen SDF on varoittanut torjuvansa mahdolliset hyökkäykset yhteistyössä Syyrian hallituksen kanssa.

Turkkilaisten ja länsimaisten viranomaisten mukaan ei ole viitteitä Venäjän aseman muuttumisesta Syyriassa, vaikka Venäjä käykin parhaillaan sotaa Ukrainassa. Länsimainen diplomaatti arvioi, että venäläisjoukkojen vahvuus olisi noin 2 000–5 000. Tärkeintä Assadin hallinnolle on Venäjän antama ilmatuki.

– Venäjälle tämä [Syyria] on suuri menestys... enkä usko, että he aikovat ottaa riskejä ja vetäytyä, sanoo Yhdysvaltojen entinen Turkin-suurlähettiläs ja Syyria-edustaja James Jeffrey .

Venäjän sotilaallinen väliintulo vuonna 2015 oli ratkaiseva käänne, jonka turvin Assadin hallinto pääsi niskan päälle. Lisäksi se vahvisti Venäjän vaikutusvaltaa Lähi-idässä ja varmisti sille meri- ja lentotukikohdat Välimerellä.

. Jeffrey ei myöskään pidä Yhdysvaltojen nopeaa vetäytymistä todennäköisenä, etenkään koska vetäytyminen Afganistanista epäonnistui. Hän uskoo, että tilanteen säilyminen ennallaan sopii kaikille ulkoisille toimijoille, jos se edesauttaa etulinjojen haurasta vakautta.

– Mieluisampi vaihtoehto on jatkaa sotilaallista läsnäoloa, vaikka sillä ei saavutetakaan mitään, ainoastaan estetään toisen osapuolen voitto ja siitä seuraavat turvallisuusuhkat. Näin tilanne on laskelmoitu, hän toteaa.

Turkin osalta laskelmat voivat muuttua, jos oppositio onnistuu hyödyntämään Erdoğanin suosion hiipumisen ja voittaa tulevissa vaaleissa. Useimmat turkkilaiset puolueet pitävät presidentin tavoin kurdien puolisotilaallisia joukkoja uhkana, mutta arvostelevat hänen päätöstään tukea Syyrian kapinallisia. Kaikki suuret puolueet ovat ilmoittaneet, että vaalivoiton jälkeen ne rakentaisivat uudelleen suhteita Syyrian hallinnon kanssa voidakseen varmistaa syyrialaispakolaisten palauttamisen kotimaahansa.

Asiantuntijoiden mukaan ei ole kuitenkaan kovin todennäköistä, että pakolaiset haluaisivat palata sodan runtelemaan maahan, jonka johdossa on hirmuhallinto. Lisäksi he arvioivat, että Assad todennäköisesti vaatisi Turkin joukkojen vetäytymistä, minkä seurauksena raja-alueista tulisi luultavasti jälleen kurdien puolisotilaallisten joukkojen turvasatama.

Niin tai näin, monet syyrialaiset eivät usko Turkin vetäytyvän vielä pitkään aikaan, eivätkä he näe loppua maansa vaikeuksille.

– Tilanne jatkuu entisellään. Syyrialaisilla ei ole enää päätöksentekovaltaa. Yhdysvalloilla on sananvaltaa, ja myös Venäjän, Iranin ja Turkin näkemykset painavat vaakakupissa, sanoo Syyrian opposition edustaja Abdulghani Shobak .

. Andrew England, Laura Pitel

Käännös: Leni Vapaavuori, Käännöspalvelu Lingvista

Tue, 8/16

Kirjaudu sisään

Tue, 8/16

Syyriassa arvuutellaan Turkin suunnitelmia

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin