Analyysi: MM-avausviikko latisti suomalaisten odotukset – Mitalitoiveita enää vain viimeisille matkoille

Pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisojen ensimmäinen viikko ei antanut suomalaisille juurikaan aihetta hurraamiseen. Mitalit eivät ole olleet lähelläkään, eivätkä esitykset ole nostattaneet toiveita tulevaakaan kohti sivakoitaessa.

. Yksilöistä lähimmäksi palkintokoroketta ovat toistaiseksi päässeet Kerttu Niskanen ja Krista Pärmäkoski , jotka tulivat yhdistelmäkisassa maaliin viidentenä ja kuudentena. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut varsinaisesti mukana mitalitaistossa, vaikkei Niskanen toki jäänyt kolmossijasta kuin 8,3 sekunnin päähän.

Miesten vastaavassa kisassa Perttu Hyvärinen sai aikaan hyvän, kymmenenteen sijaan riittäneen hiihdon. Onnistumisena voi pitää myös Ville Ahosen selviytymistä välieriin sprinttipäivän romurallissa.

Kun joukkueen muut hiihtäjät ovat olleet enemmän tai vähemmän vaisuja, mitalimenestystä uskaltaa toivoa ainoastaan päätöspäivien matkoilta. Jompi kumpi Niskasista saattaa kiilata kärkipäähän pitkissä yhteislähtökisoissa, jotka hiihdetään sunnuntaina perinteisellä tyylillä.

Iivo Niskasen kolmastoista sija yhdistelmäkisassa oli kuitenkin pettymys. Se ei hälventänyt epävarmuutta, jota taannoiset sairastelut ovat Suomen ykköstähden iskukyvyn ylle langettaneet.

Kerttu-sisko puolestaan loukkasi jalkaansa lauantaina, kun kaatui lämmittelyssä. Toivoa sopii, ettei vaiva vaikuta vauhtiin, sillä päämatkallaan hän saa vastaansa muun muassa liudan hirmukuntoisia ruotsalaisia.

Muiden hiihtäjiemme osalta näkymät ovat sen verran heikot, että hyvät sijoitukset ovat epätodennäköisiä kummassakin pitkässä viestissä. Ei näytä siltä, että sen paremmin miesten kuin naisten joukkueessa olisi enempää kuin kaksi vahvan osuuden viejää.

. Yhdistetyssä potentiaali piilossa Yhdistetyssä suomalaisilla olisi potentiaalia menestyäkin. Vaikka ykkösurheilijamme Ilkka Herolan kauden perustaso on ollut vaisu, helmikuulla hän sijoittui maailmancupissa kahdesti kärkiviisikkoon.

Riesana on monien vuosien ajalta tuttu vaiva. Mäkihyppyvire on niin pahasti kadoksissa, ettei hyvä hiihtovauhtikaan auttanut Herolaa ja Eero Hirvosta kuin nipin napin kahdenkymmenen joukkoon normaalimäen kisassa.

Myös sekajoukkuekisassa kaksikko hävisi mäkiosuudella seitsemisen metriä parhaista miehistä. Se on pienessä mäessä iso ero.

Jos kohdalle sattuisi pöljä mäkipäivä, lauantaisesta suurmäen kisasta voisi jotain olla otettavissa. Juuri nyt se kuitenkin vaikuttaa vain toiveajattelulta, mutta kenties keskiviikon joukkuekisa antaa aihetta arvion korjaamiseen.

. Pieni valonpilkahdus mäkihypyssä Iloisimpia suomalaisilmeitä nähtiin kuitenkin Planican mäkimontussa. Erikoismäen henkilökohtaisissa normaalimäen kilpailuissa kävi odotetusti, eivätkä sijoitukset olleet lähelläkään kärkeä, mutta sekajoukkuekisa oli pieni valonpilkahdus synkkiä aikoja eläneelle Suomen ryhmälle.

Jenny Rautionaho , Antti Aalto , Julia Kykkänen ja Niko Kytösaho eivät sunnuntainakaan yltäneet mahtihyppyihin, mutta koko nelikko onnistui tasaisesti molemmilla kierroksilla. Lopputuloksena oli kuudes sija, joka mahtuu helposti positiivisten yllätysten kategoriaan.

Suomen mäkihypyn mittavien menestysperinteiden jatkumossa saavutus ei ole säihkyvimmästä päästä, mutta kuitenkin pieni valonpilkahdus lajissa, jossa ajat ovat olleet pitkään synkkiä. Tulos on sinivalkoisen historian paras kyseisessä kilpailumuodossa, joka on ollut arvokisojen ohjelmassa vuosikymmenen verran.

Ehkä se antaa mäkimiehillemme ja -naisillemme uskoa siihen, että voivat jonain päivänä jonnekin leiskauttaa. Aika ei kuitenkaan taida olla vielä loppuviikon ison mäen kisoissa.

Kirjaudu sisään

Analyysi: MM-avausviikko latisti suomalaisten odotukset – Mitalitoiveita enää vain viimeisille matkoille

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje