Antti Lauttamus kokee G-voimia liitimellään: "Kun pyöräytän 350 metristä spiraaleita alaspäin, voima vetää kehon penkkiin jämerästi"

– Tämä on koukuttava laji. Lentäessä pääsee ihailemaan maisemia ja ihmettelemään maailman menoa rauhassa ja hiljaisuudessa. Yläilmoissa pääsee arjesta irti, huolet ja murheet jäävät maanpinnalle.

Näin kuvailee moottoroidulla varjoliitimellä ilmoja halkova Antti Lauttamus .

. Hän innostuu lajin tarjoamasta jännityksestä.

– Nautin lentämisestä, koska se on ekstriimiä. Kun pyöräytän 350 metristä spiraaleita alaspäin, voima vetää kehon penkkiin jämerästi. Silloin kohdistuu kroppaan 2–3 G:n kiihtyvyysvoima ja hetkellisesti jopa 4–5 G:tä.

Kauhavalaissyntyinen Lauttamus ei ole koskaan halunnut ammatikseen minkään sortin lentämistä.

– Liidin on minulle parasta ilmailua. Asun nykyään Seinäjoella, ja kuulun edelleen kauhavalaiseen Ilmasotakoulun lentokerho ry:hyn.

. Lauttamuksella on koossa 250 lentotuntia Tänä kesänä Lauttamus on noussut yhdistyksen pihasta lentoon parikymmentä kertaa. Kaikkiaan lentotunteja on kertynyt noin 250.

– Aloitin vuonna 2012, kun Ilkka Peura koulutti minut. Edellisvuonna veljeni Timo ja Jussi olivat suorittaneet kurssin.

Kolmikko esiintyi paikallisessa lasten maatalousnäyttelyssä, ja sieltä jäi elämään sanonta lentävät Lauttamuksen veljekset.

. Jos laji kiinnostaa, voi hakeutua Etelä-Pohjanmaan liitäjät ry:n varjoliitokurssille.

– Koulutamme viidestä kymmeneen lentäjää vuodessa. Seuraava kurssi alkaa syksyllä. Laji on turvallinen, kun noudattaa sääntöjä ja turvallisuusohjeita ja ottaa sään huomioon, kouluttaja Aarno Isomäki kertoo.

Yhdistyksen kurssin on käynyt läpi 200 henkeä 25 vuodessa.

– Meillä on sata jäsentä, ja heistä noin puolet on aktiivisia. Valtaosa harrastaa moottoroitua varjoliitoa, mukana on vain muutama riippuliitäjä ja ilman moottoria lentävä varjoliitäjä.

. Käynti kilometrin korkeudessa Liitimellä lentämiseen ei vaadita lentolupakirjaa.

– Siinä mielessä tämä on edullinen harrastus, mutta laitteet maksavat jonkin verran. Käytetyn liitimen saa noin 1 000 eurolla ja uuden noin 4 500 eurolla. Kaksitahtimoottori maksaa 1 000–8 000 euroa. Lisäksi pitää hankkia kypärä, pelastusvarjo, korkeusmittari ja ilmailuradio, Lauttamus listaa.

. Hänellä itsellään on kolme erikokoista liidintä.

– Vanhimmassa alkaa kangas vanhentua, siitä pääsee ilmavirtaa lävitse.

Kuinka hyvää kuntoa lentäminen vaatii?

– Kannattaa olla sen kuntoinen, että jaksaa starttijuoksussa. Liidin juostaan nousuun tasamaalta vastatuuleen. Minulla on selässäni täydellä tankilla 55-kiloinen laite, joten siinä pitää tehdä töitä, jotta saa nostettua sen ilmaan. Lentäjille ei ole painorajoitusta.

. Nopeus riippuu liitimestä ja tuulesta.

– Perusnopeuteni on tyynellä ilmalla 78 kilometriä tunnissa. Saarenmaalla lensin hyvään myötäiseen 110 kilometriä tunnissa. Se oli merituulta, joten se oli tasaista menoa. Maatuuli on ryppyisempää, joten niin kovassa tuulessa en lähtisi lentoon sisämaassa. Liitimellä pääsee kyllä kovempaakin kuin hieman yli satasta, Lauttamus toteaa.

Matkalennossa hän lentää yleensä 350 metrissä, se on minimikorkeus kaupunkialueella ja lentonäytöksissä. Peltojen yllä korkeus on vähintään 150 metriä.

. Kuinka korkealle laitteella voi kivuta?

– Nouseminen on hidasta ja työlästä, joten sen takia ei yleensä mennä kovin korkealle. Itse olen käynyt kilometrin korkeudessa. Sanoisin ylärajaksi ehkä kaksi kilometriä.

Entä kuinka kauaksi voit lentää yhdellä tankillisella bensaa?

– Olen matkannut Kauhavalta Äänekoskelle ja Haapajärvelle ilman välilaskua. Yleensä olen kuitenkin vain tunnin ilmassa ja kiertelen lentokentältä 5–10 kilometrin säteellä.

. Hirveä ja vasikkaa etsimässä Onko koskaan sattunut mitään erikoista?

– Lentosotakoulun aikaan etsin yläilmoista hirveä, joka oli puikahtanut alueen aitojen sisäpuolelle. Toisella kerralla yritin löytää vasikan, joka oli karannut maatilalta. Molemmat lennot tuottivat tulosta. Jos Vapaaehtoinen pelastuspalvelu kutsuu minua etsimään kadonnutta ihmistä, lähden auttamaan.

. Varjoliitäjä saa Ilmailuliiton jäsenyyden yhteydessä vakuutuksen.

Lauttamus kertoo kerran loukanneen itsensä lievästi.

– Tein virhearvion, kun laskeuduin sivutuuleen. Siinä venähti nilkka, ja se oli kaksi kuukautta kipeä.

Hän ei ole joutunut käyttämään laitteeseen kiinnitettyä pelastusvarjoa.

– Tiedän, että liitimellä on menty esimerkiksi puuhun tai se on jäänyt kiinni rakennuksen räystääseen. Myös sähkölinjoja on varottava. Lintuihin törmätään harvoin, sillä linnut osaavat ja ehtivät väistää.

. Seuraava kilpailu on elokuussa Moottoroitujen varjoliitimien slalomin ensimmäinen SM-kilpailu järjestettiin tänä kesänä Salossa meren yllä. Kartioradalla pujoteltiin annettujen tehtävien mukaan aikaa vastaan.

Lauttamus oli ylivoimainen. Tärkeintä oli hallita linjat ja tasokorkeus, jottei suoritukseen kulu ylimääräisiä sekunteja. Mies onnistui myös nopeuden lisäämisissä käsikaasun ja jalkatyöskentelyn avulla.

Tuoreella Suomen mestarilla on ennestään kokemusta veden päällä lentämisestä myös Espanjasta ja Kreikasta sekä Puolasta lajin MM-kisoista.

. Perinteisistä SM-kilpailuista Lauttamuksella on kaksi kultaa, hopea ja pronssi.

– Kisoissa suunnistetaan, arvioidaan suorituksen aikaa ja bensan kulutusta sekä tehdään taito- ja tarkkuustehtäviä. Palloa saatetaan esimerkiksi potkia tai kuljettaa koriin aivan maanrajan tuntumassa.

Tämän vuoden kisat järjestetään Salossa elokuussa. Lauttamus lähtee kirkastamaan edellisen kerran samaansa hopeaa.

Tue, 8/9

Kirjaudu sisään

Tue, 8/9

Antti Lauttamus kokee G-voimia liitimellään: "Kun pyöräytän 350 metristä spiraaleita alaspäin, voima vetää kehon penkkiin jämerästi"

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin