Sairastuvalta takaisin – ja tappiosta huolimatta hyvillä mielin

Helmareiden Amanda Rantanen ja Natalia Kuikka Milton Keynesissä.  LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Helmareiden Amanda Rantanen ja Natalia Kuikka Milton Keynesissä. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN
Jaa artikkeli

Suomen naisten jalkapallomaajoukkue avasi perjantaina EM-lopputurnauksen Englannissa Linda Sällströmin avausminuutin maalista huolimatta selkeällä tappiolla, kun turnauksen suosikkeihin lukeutuva Espanja jyräsi 4–1-voittoon. Suurta alakuloa joukkueessa ei lauantaina näkynyt, esitys vahvaa vastusta vastaan oli kuitenkin ainakin osin rohkaiseva.

Erityisen tyytyväisiä olivat vaihdosta EM-nurmelle tulleet toipilaat, sairastelusta kuntoutunut tähtipuolustaja Natalia Kuikka sekä loppukevään rannemurtuman jälkeen pelikuntoon palannut hyökkääjä Amanda Rantanen.

–  Ihan normaaliin tässä on palautunut. Alkuviikosta vähän pelotti jäävätkö kisat välistä, mutta hyvin tämä on saatu hoidettua ja nyt ollaan takaisin taas, Kuikka kertoi.

–  Olihan se (henkisesti) vähän vaikeaa, mutta toki siinä ensimmäisenä mielessä oli vain, että tulee terveeksi. Kun terveys on kyseessä, futiksella ei silloin niin väliä. Ja tietenkin sitten kun päästiin vähän paremmaksi, niin alkoi miettimään, että ehtiikö mukaan? Hyvin kävi, ja mukana ollaan, Yhdysvaltain NWSL-liigan Portland Thornsin pelaaja jatkoi vielä kisoja edeltäneistä piinapäivistä.

Kuikkaa ei laitettu EM-avauspeliin avaukseen. Ja vaikka häntä varmasti olisikin pelissä tarvittu alusta alkaen, ratkaisu saattoi hyvinkin olla oikea. Espanjan vyörytys kun oli sellaista, että Kuikkakaan ei olisi sitä pysäyttänyt.

–  Kyllä siitä (avauspaikasta) vähän keskusteltiin, mutta oman terveyden kannalta pitää tietenkin katsoa. Ettei liian nopeasti mennä hönkimään (täysiä minuutteja), että on varmasti terveenä loppukisojen ajan.

–  Oli mukavaa päästä pelaamaan. Edellinen EM-peli oli yhdeksän vuotta sitten, Ruotsin kisoissa kesällä 2013 vain 17-vuotiaana pelannut Kuikka iloitsi puolituntisestaan Espanjaa vastaan.

Rantanen, 24, jäi suomalaiseen jalkapallohistoriaan viimeistellessään legendaarisen "nenämaalin" joulukuussa 2020 Skotlannin Edinburghissa, pelin lisäajalla ja A-maajoukkueuransa avausminuutilla. Tuo fanit, median ja somen hullaannuttanut maali siivitti Helmarit kohti EM-lopputurnausta, jossa Rantanen teki perjantaina arvoturnausdebyyttinsä tultuaan kentälle 87. minuutilla. Toukokuun lopulla murtunutta rannetta suojasi kipsi.

–  Tuntuu, että on jo siinä samassa, mihin silloin (toukokuun lopulla) jäi. Käsi tuntuu hyvältä, vaikka kipsin onkin oltava vielä tukemassa rannetta, Rantanen sanoi.

Kättä pitää toki varoa, mutta suojaus ei pelaamista sen kummemmin kipsaa.

–  Mietin silloin aluksi, että onkohan outoa pelata kipsi kädessä, mutta nyt se tuntuu jo olevan osa minua. Onhan siinä se, että jos kaatuu, niin jos vain pystyy, ei ota suoraan tällä kädellä vastaan. Mutta muuten on sanottu, että käytä kättä niin kuin käyttäisit normaalisti. Ja niin olen tehnytkin.

Sällströmin maalia Rantanen riemuitsi vaihtopenkillä, jossa tunnelma oli "mieletön" osuman tullessa.

–  Piti rauhoitella itseä kun jalat ja kädet vaan tärisi. Positiivinen fiilis jäi lopulta muutenkin, vaikka totta kai tulos oli harmittava ja jotain olisimme voineet tehdä paremmin, mutta mielestäni pelasimme hyvin. Muutamia asioita pitää parantaa (tiistain Tanska-peliin).

–  Itselle oli tärkeää päästä tekemään arvokisadebyytti, ja toivottavasti saan vielä lisää peliminuutteja turnauksessa. Nenäkin on valmiina, Rantanen päätti nauraen.

Puolustuksella piisasi kiirettä

Suomalaispuolustuksessa piisasi kiirettä Milton Keynesin lämpimässä illassa. Maalivahdilla ja maajoukkueen kapteenilla Tinja-Riikka Korpelalla jäivät välillä espanjalaisvyöryssä ohjeistuksetkin vähiin puolustuslinjalle.

–  Tavallista rankempi peli, fyysisestikin. Ei pystynyt niin paljon puhumaankaan ja ohjaamaankaan peliä, kun hengitystä piti välillä tasata. Harvemmin tuollaista peliä maalivahdille tulee. Mutta olihan se espanjalaispyöritys tiedossakin, siitä ei jäänyt kiinni etteikö oltaisi jaksettu. Kaikki teki loistavasti töitä ihan koko pelin, ja siitä voi olla ylpeä, Korpela kertoi joukkueen lauantaisissa harjoituksissa lähellä majapaikkaa Buckinghamia.

–  Tosi paljon puolustamista. Espanja on todella hyvä joukkue, syötöt, ensimmäiset kosketukset, liikkuminen, tosi huipputasoa. Onnistuimme puolustamaan siinä, etteivät päässeet meidän muodon sisään, mutta keskityksillä tuli sitten maalit ja siinä pitää skarpata. On oltava aggressiivisempia keskityspalloissa. Vastustajan poissa pitäminen niistä, siinä opiksi otettavaa tästä, tiivisti puolestaan kokenut puolustaja Tuija Hyyrynen.

Seuraavaksi vastassa on tiistaina se ennakkoon arveltuna helpoin vastus "kuolemanlohkossa" eli Tanska, joka jäi perjantain myöhäispelissä Saksan jalkoihin lukemin 0–4.

–  Ei heillä hirveästi ollut saumoja Saksaa vastaan. Oliko sitten enemmän Saksan hyvyyttä vai Tanskan heikkoutta, mutta kyllä Tanska on ehdottomasti voitettavissa. Niin sanotusti sopivin vastustaja meille näistä, ja pisteet siitä toivottavasti kotiin, Korpela sanoi.

–  Innolla lähdetään siihen, kaikki ovat jo nyt että voitaisko jo pelata! Hävityn pelin jälkeen halutaan näyttää, ja luoda enemmän maalipaikkoja. Pyritään kontrolloimaan peliä, saamaan pidempiä syöttöketjuja, niin että mekin voisimme viedä peliä. Omaa pallollista pelaamista tässä pitää (välipäivänä) vielä kehittää, Hyyrynen täydensi.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Jaa artikkeli

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje