Pitkän päivätyön Jyväskylän Lohen miesten ykköspesisjoukkueen peräsimessä tehnyt Jussi Muilu lähtee innolla Lapuan Virkiän naisten superpesisjoukkueen pelinjohtajaksi.
– Legendaarinen seura ja mahdollisuus pärjätä isosti superpesiksessä tietenkin houkuttivat. Hyvin hoidetun ja laadukkaan seuran tarjoukseen oli helppo tarttua, lapualaisjuurinen Muilu, 44, korostaa.
Lohen viuhkassa vierähti kaikkiaan kymmenen kautta. Seura nousi todelliseksi ilmiöksi pesispiireissä vetämällä isoja yleisömääriä Koskenharjulle. Kaudella 2021 Lohi oli mukana superpesiskarsinnoissa.
– Kausi 2014 jäi Lohelta kokonaan väliin ja siitä lähdettiin nollasta rakentamaan. Aloin soitella ja täyttää tyhjää pelaajalistaa. Suomensarjasta piti hakea paikkaa. Aika hyvin meni, mutta kilometrit tulivat täyteen. Varmasti hyvä ihan kaikille siinä seurassa, että tulee vaihtuvuutta.
Lohi-ilmiö synnytti uudenlaista fanikulttuuria.
– Uskon, että se jatkuu samalla lailla, Jyväskylässä vuodesta 2000 asunut ja luokanopettajana Muuramessa työskentelevä Muilu arvelee.
"Saan käsiini hyvän joukkueen"
Juniorivuotensa Muilu pelasi Seinäjoen Maila-Jusseissa. Suomensarjapelejä kertyi Virkiässä ja ykköspesistä Kauhajoella sekä Jyväskylän Kirissä. Ulkopelipaikkoina olivat kakkosvahti ja kolmospolttaja. Sisäpelissä rooli oli enimmäkseen kotiuttajana.
– Kirissä pääsimme kaudella 2008 pelaamaan noususta Koskenkorvaa vastaan, mutta hävisimme ottelusarjan 3–1.
Kiri-vuoden jälkeen Muilu pelasi Lohessa suomensarjaa.
– Sitten menin pariksi vuodeksi Lehtimäen Juhanin kakkospelinjohtajaksi Kirin superpesisjoukkueeseen. Sen jälkeen siirryin Lohen projektiin.
Työsarka tänä syksynä pronssia saalistaneessa Virkiässä alkaa huomattavasti selvemmillä sävelillä kuin aikanaan Lohessa.
– Saan käsiini hyvän joukkueen, joka on täysin kilpailukykyinen ja jopa potentiaalisempi kuin viime kaudella. Ne pelaajat saatiin pidettyä, ketkä haluttiin. Senni Korhonen sekä Camilla ja Charlotta Höglund ovat hyviä täsmävahvistuksia.
Talvipeleissä aikaa hioa kuvioita
Palaset ovat Virkiän ryhmässä kohdillaan, mutta ne pitää vielä saada pelaamaan yhteen.
– Semmoinen kutina on, että ulkopelissä Virkiä jäi viime kaudella vähän Porille ja Manselle.
Superpesiksen uusi talvisarja tarjoaa uudelle pelinjohtajalle kosolti mahdollisuuksia ajaa oppejaan sisään.
– Hyvä on päästä testaamaan pelaajia ja pelaajien päästä testaamaan itseään.
Pelinjohtaminen kiehtoo Muilua monella tavalla.
– Siinä voi koko ajan oppia, eikä pelinjohdollisesti täydellistä peliä ole varmaan olemassakaan. Se on jatkuvaa pohdiskelua sekä pelien aikana että niiden jälkeen. Peliin valmistautuminen ja siinä onnistuminen sekä vastustajan lukkarin voittaminen antavat hyviä tunteita, jotka tekevät hommasta järkevää, viuhkamies luonnehtii.
