Kolumni: Uskallusta jäi kaipaaman

Helmareiden tie EM-lopputurnauksessa loppui ennakko-odotusten mukaisesti alkulohkoon. Kaksi tappiota lohkon kahdessa ensimmäisessä ottelussa varmistivat sen, että jatkopelit jäivät kaukaiseksi haaveeksi. Helmarien turnaus ei ollut varsinaisesti pettymys, mutta joukkue ei myöskään kyennyt venymään tai kunnolla pelillisesti uhkaamaan Espanjaa tai Tanskaa. Miksi ei?

Helmarit pyrki kompensoimaan joukkueen ja sen pelaajien puutteita yhtenäisellä, alhaalla oman maalin edessä makaavalla puolustuslinjalla ja maalinteon yrittämistä nopeilla vastaiskuilla. Oman maalin edessä puolustaminen vaikeuttaa yleensä hyökkäävän joukkueen peliä siihen asti, kunnes keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät jaksavat tehdä voimat vievää puolustusvelvollisuuttaan. Noutaja tulee usein viimeistään 75 minuutin jälkeen, jos valmennusjohto ei vaihda tuoreita pelaajia jatkamaan vastustajan hyökkäysten estämistä.

Jostakin syystä Helmarien päävalmentaja Anna Signeul ei nähnyt tarvetta uusien veresten voimien saamiseksi kentälle tiistaina Tanskaa vastaan pelatussa, Helmarien kohtalon sinetöineessä, kamppailussa.

Se on jotenkin käsittämätöntä, kun valmennusjohto kuitenkin saa valita mieleisensä pelaajat kaikista suomalaisista pelaajista. Jalkapallomaajoukkueissa ei käytännössä tapahdu kieltäytymisiä, joten kaikki parhaat pelaajat ovat käytettävissä.

Kun suomalaispelaajien rooli sekä Tanskaa ja Espanjaa vastaan pelatessa oli suurimmaksi osaksi estää vastustajan hyökkäyksiä, sekä yrittää saada pallo omalle joukkueelle, ei pelaajien pallollisella osaamisella ole niin suurta merkitystä. Tärkeämpää on, että jaksaa tehdä pyyteetöntä puolustustyötä hyökkäys toisensa jälkeen. Silti Signeul ei nähnyt tarvetta korvata väsyneitä pelaajia innokkailla omia kykyjään näyttämään haluavilla pelaajilla.

Helmarien olisi pitänyt uskaltaa nostaa puolustuslinjaansa ylemmäs, jotta joukkue olisi pallon saadessaan edes vähän lähempänä vastustajan maalia. Saksa näytti Espanja-voitollaan Helmareille mallia, miten taitavan, peliä suvereenisesti hallitsevan joukkueen voi kukistaa.

Se vaatii nopeita puolustuspään pelaajia, riittävän ulkona pelaavaa maalivahtia ja mahdollisimman tiiviitä linjoja puolustuksen ja keskikentän välillä. Jos niitä ei ole, on joko pakotettu ottamaan riskiä, että vastustaja voi pelata linjan taakse, tai laskea linja alas ja siten joutua pelaamaan suurin osa pelistä syvällä omalla kenttäpuoliskolla. Syvällä puolustaminen voi toki onnistua, mutta Helmarien tapauksessa todellista hyökkäysuhkaa vastustajalle ei kyetty luomaan. Kun Espanja ja Tanska menivät johtoon, olivat tappiot käytännössä taputeltu.

Helmarien esiintyminen oli pitkälti kuin kopio viime kesän Huuhkajien EM-turnauksesta. Kumpikaan ei jättänyt kovin mairittelevaa kuvaa maajoukkueiden menestysmahdollisuuksista arvoturnauksissa. Seuraava askel rohkeamman pelin puolesta on pakko uskaltaa ottaa.

Harri Puhakainen

Fri, 8/19

Kirjaudu sisään

Fri, 8/19

Kolumni: Uskallusta jäi kaipaaman

Jaa artikkeli

Haluatko lukea artikkelin?

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Katuosoitteet

Puhelin