<p>Karhu Basketin mestaruus on hieno osoitus pienelle paikkakunnalle luodun perheenomaisen huippuorganisaation iskukyvystä. Kannattaa muistaa, että kuluneiden viiden vuoden aikana kauhajokelaiset ovat juhlineet kultaa kolmesti ja olleet kerran hopealla.</p><p>Toissa kaudella Korisliiga keskeytettiin koronan vuoksi. Koronan ja loukkaantumisten vuoksi tämäkin kausi oli jälleen hankala. Tavoitteena oli menestyä myös Suomen cupissa, mutta sairastelut sotkivat suunnitelmat, mutta tärkeimmällä hetkellä kaikki pelaajat olivat iskussa.</p><p>Päävalmentaja<strong> Janne Koskimies</strong> tiimeineen on osoittanut osaavansa pelaajien kehittämisen. Siitä voi esimerkiksi poimia vaikka <strong>Miikka Marttisen</strong> nousun aloitusviisikkoon tai <strong>Joona Hakamaan</strong> roiman edistymisen.</p><p>Koko ryhmän sitoutuminen on korkealla tasolla, eikä joukkueen edusta tingitä. Läpi sesongin on paahdettu isolla rotaatiolla. Kuka tahansa penkiltä tullut pelaaja on saattanut takoa 10-15 pistettä ja olla osaltaan kääntämässä peliä.</p><p>KB:n intensiteetistä on puhuttu syksystä lähtien ja Seagulls-luotsi<strong> Jussi Laakso</strong> kehui kauhajokelaisryhmän jopa muuttaneen pelitavallaan koko Korisliigaa. Joukkue harjoittelee kovaa, mutta oikein. Moniin pieniin yksityiskohtiin kiinnitetään jatkuvaa huomiota ruokavaliota ja palautumista myöten.</p><p>Koskimiehen sopimus kattaa vielä kaksi seuraavaa vuotta ja myös kotimaisilla runkopelaajilla sekä<strong> Lee Skinnerillä</strong> on kontrahdit ensi kaudeksi. Karhu Basketin suuntaan on taatusti myös vetoa, koska joukkue siirtyy uuteen halliin yhä parempiin treeniolosuhteisiin ja kaikella todennäköisyydellä europelitkin odottavat.</p>
