Kristiina Mäkelä heräsi aamulla nälkään ja muistaa EM-hopealoikistaan vain väläyksiä

Kristiina Mäkelä palkintojenjakotilaisuudessa lauantaina. LEHTIKUVA / Heikki Saukkomaa
Kristiina Mäkelä palkintojenjakotilaisuudessa lauantaina. LEHTIKUVA / Heikki Saukkomaa

Kolmiloikan EM-hopeamitalisti Kristiina Mäkelä kertoi kovan liikutuksen iskeneen Münchenissä vasta lauantaina aamupäivällä, kun edellisillan saavutus alkoi hahmottua. Hän loikki myöhäisillan finaalissa Suomen ennätyksen 14,64 ja otti ensimmäisen arvokilpailumitalinsa.

Lauantaina iltapäivällä hän saapui hyväntuulisena toimittajien eteen ennen Suomen hotellilla järjestettyjä mitalikahveja.

–  Nukutti aika hyvin sen jälkeen, kun menin neljältä nukkumaan, Mäkelä aloitti.

Hän kertoi istuneensa iltaa hotellilla sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät "mitä tämä on". Myöhemmin hän tarkensi seuralaisten olleet Suomen joukkueen kokenutta kaartia.

–  Sain pari raavasta, ei itkevää miestä, itkemään.

Mäkelän mitalinnälkä tyydyttyi jo illalla, mutta fyysinen nälkä ravisteli aamulla.

–  Heräsin aamulla nälkään. Olin syönyt edellisen kerran kolmelta iltapäivällä. Kävin sitten aamupalalla ja yritin nukahtaa uudestaan, mutta kaikenlaisia ajatuksia tuli mieleen. Liikutuin paljon.

Mitalipyöritystä tasoitti se, että suurin huomio perjantaina kohdistui Topi Raitasen estejuoksun kultamitaliin.

Mäkeläkin sai osansa.

–  Jotenkin on ajatus, että enhän minä tässä muuttunut.

Mäkelä ei ole vältellyt julkisuutta, mutta arvokisamitalistina tilanne on uusi.

–  On pieni pelko yksityisyyden menettämisestä. Olen vanha konkari kisoissa, mutta en tällaisissa tilanteissa, 29-vuotias urheilija sanoi.

Pitkät hetket vauhdinottoradan päässä

Mäkelä hyppäsi aikuisten arvokilpailuissa jo EM-Helsingissä 2012, mutta jäi karsinnassa tuloksetta. Myöhemmin hän kypsyi tasaisen varmaksi arvokilpailusuorittajaksi ja oli jo ennen Müncheniä hypännyt kuudesti finaalissa.

Monesti pitkät loikat osuivat karsintaan. Finaaleissa hän loikki pistesijojen tuntumaan.

–  Joka ikinen aiemmista arvokilpailuista oli tärkeä kokemus, jota pystyi hyödyntämään. Tarvitaan henkistä ja fyysistä vahvuutta.

Münchenissä kaikki natsasi finaalissa.

–  Muistan ehkä väläyksiä. Viimeisellä kierroksella istuin vauhdinottoradan päässä ja katsoin muiden suorituksia.

Hän oli kiinni hopeassa, eikä kukaan tullut ohi. Ukrainan Maryna Bekh-Romantshuk oli omilla metriluvuillaan tuloksella 15,02 ja Israelin Hanna Minenko otti pronssia tuloksella 14,45. Suomen Senni Salminen oli ensimmäisessä finaalissaan seitsemäs tuloksella 14,13.

Koivula saattoi pyöriä tv:ssä

Mäkelä on tullut tunnetuksi äänekkäänä yleisurheilijoiden oikeuksien puolustajana, mutta arvioi kysyttäessä varovasti, miten mitali vaikuttaa taloudellisiin realiteetteihin ja sitä kautta urheiluun panostamiseen.

–  Nyt pitää jatkaa asioita. Minulla on hyvä valmentaja ja manageri, jotka tökkivät oikeaan suuntaan.

Yleisurheilun arvokilpailuissa suomalaisnainen otti hiekkalaatikkoon päätyvien hyppylajien mitalin edellisen kerran elokuussa 2002, jolloin Heli Koivula loikki EM-hopealle, kuinka ollakaan Münchenissä.

Mäkelä oli tuolloin muutamaa kuukautta vaille 10-vuotias. Millaisia muistoja sinulla on siitä?

–  Ei mitään. Saattoi kotona pyöriä tv:ssä, mutta en seurannut urheilua paljon yhtään. Pyörin kavereiden kanssa ja harrastin urheilua. Ne asiat olivat minulle tärkeitä. Kävin tunnollisesti koulussa ja treeneissä, Mäkelä vastasi STT:lle jo kisansa jälkeen.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentoi

Kommentoidaksesi sinun tulee olla kirjautuneena Facebookiin

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje

Saat tuoreimmat uutiset ja puheenaiheet suoraan sähköpostiisi

Tilaa uutiskirje