<p>– Mörkö! Mörkö!! Mörkö!!!</p><p>Suomalaiset jääkiekkofanit saivat taas hihkua täyttä kurkkua <strong>Marko Anttilan</strong> lempinimeä. Leijonien 203-senttinen hyökkääjä kailotutti Tampereen areenan yleisöä kahteen kertaan MM-turnauksen puolivälieräottelussa Slovakiaa vastaan.</p><p>Ne olivat hurmaavia, mahtavia, monin tavoin käsittämättömiä hetkiä. Ne huudot ja ne hymyt, se iloinen pauhu.</p><p>Jos ei jo aiemmin, niin viimeistään helatorstain jälkeen Anttila on maajoukkuelegendojen kerhon täysivaltainen jäsen. No, toki hänen hakemuksensa taidettiin hyväksyä jo kolme vuotta sitten, Bratislavassa MM-kultaan johtaneiden urotekojen jälkeen.</p><p>Samaan aikaan, kun Anttilasta on kasvanut legendaarinen Leijona, seurajoukkueissa hän ei ole samanlaiseen asemaan noussut. Onhan niitäkin ääniä kuultu, jopa tämän MM-turnauksen aikana, ettei hän edes kuuluisi Tampereella nyt pelaavaan kokoonpanoon.</p><p>Eivätkä Anttilan kauden aiemmat vaiheet niin säihkyviä olleet, mutta niinpä vain hän on jälleen kerran marssinut tärkeimmillä hetkillä maajoukkueen eturivissä. Se saattaa ihmetyttää, mutta ei ole sattumaa.</p>.<h2>Joukkueen pelaaja</h2><p>Kyseessä on kiistatta pelaaja, jonka maila ei tärise tiukimmassakaan paikassa, ei edes suurten odotusten kera kannustavan, yli 11 000 katsojan kotiyleisön edessä. Henkistä voimaa, luonnetta ja päättäväisyyttä hänessä täytyy olla.</p><p>Kaikista tärkein seikka tässä kaikessa on kuitenkin se, että Anttila on joukkuepelaaja, ja Leijonat on ensimmäiseksi ja ennen kaikkea joukkuepelaajien joukkue. Katsokaapa vaikka vielä kerran, kuinka rakennettiin puolivälierän ensimmäisen erän lopun 1–2-kavennusmaali, järisyttävän tärkeä pukukoppiosuma</p><p>Siinä ei sattumilla ollut sijaa. Hiukan viivästetty lähtö omasta päästä, sähäkkä ja tasapainoinen hyökkäys rintamana, kiekkoa ja miehiä maalille, viimeisenä silauksena Anttilan ohjaus.</p><p>Iso, legendaarisien sfäärien maali, mutta pelkästään loogista, jopa todennäköistä seurausta suomalaisesta yhteispelistä ja sen periaatteiden noudattamisesta. Anttila, kuten koko Suomen nelosketju, vain toteuttaa sitä, mitä valmentaja ovat fläppitauluilleen piirtäneet ja videopalavereissa näyttäneet. Kun tekee niin, saa mahdollisuuden suuriin tekoihin.</p><p>Kaiken maalijuhlahuuman ohella on tärkeätä huomata, että Anttila, samoin kuin pitkäaikaiset maajoukkueen ketjutoverinsa <strong>Hannes Björninen</strong> ja <strong>Saku Mäenalanen</strong>, tekevät paljon muutakin Leijonien voittojen eteen. Alivoimapelaaminen ei nostata Mörkö-huutoja ja kirjoituta otsikoita samalla tavalla kuin finaaleiden maalit, mutta koko kolmikko on iso osa sitä, etteivät vastustajat ole näissä MM-kisoissa onnistuneet vielä kertaakaan ylivoimalla.</p><p>Lopulta voittaminen on tehty joukkuepelaamisesta ja joukkueelle pelaamisesta, ei sattumista. Sillä synnytetään myös legendoja.</p>
