MM-näkökulma: Leijonien tappio viimeisteli maajoukkueiden mahalaskun

Jääkiekkokaudesta 2022–23 tuli Suomen maajoukkueille tulosten puolesta suorastaan nöyryyttävä mahalasku. Kun miehet torstaina hävisivät oman puolivälieränsä Kanadalle, suomalaiset eivät saavuttaneet päättyneeltä sesongilta ainuttakaan mitalia.

. Leijonien tavoin myös alle 18- ja 20-vuotiaiden joukkueet jäivät turnauksissaan mitalipelien ulkopuolelle. Naisleijonat eivät myöskään puolivälieristä edenneet ja Tyttöleijonat sijoittuivat neljänneksi.

Saldo on harvinaisen heikko. Vuodesta 1990, jolloin naisten maailmanmestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran, Suomeen on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vähintään Naisleijonien pronssimitali. Edellisen kerran sitäkin ilman jäätiin vuonna 2012.

Viiden edellisen vuoden aikana kyseiset viisi maajoukkuetta ovat voittaneet vähintään kolme mitalia niinä kausina, joina koronaepidemia ei arvokisoja perunut. Lisäksi tuomisina on ollut yhteensä neljä MM-kultaa sekä miesten olympiavoitto.

. Kaukana tavoitteesta Jääkiekon arvokisasysteemissä iso painoarvo lopputuloksessa on puolivälierillä, joiden voittamisen ja häviämisen ero on valtava. Sikäli järjestelmä on raaka, että yksittäisessä ottelussa sattumallakin on sijansa, eikä sen loppuluvut välttämättä anna täyttä ja todellista kuvaa kokonaisuudesta.

Mutta nyt ei puhutakaan vain yksittäisestä ottelusta, ei pelkästään Leijonien Kanada-tappiosta. Maajoukkueiden kokonaisotos on neljä tappiota puolivälierissä ja tyttöjen tappiollinen pronssiottelu.

Se on saldo, joka ei synny pelkästään epäonnella. On kyse enemmästä kuin siitä, pomppasiko yksi kiekko tolpasta sisään vai ulos.

Olivatpa pelaamassa aikuiset tai nuoremmat, Suomen joukkueen pyrkimyksenä on aina pelata kultamitalista. Vaikkei tavoite esimerkiksi naisten puolella täysin realistinen olekaan, tavoitteeksi se kuitenkin asetetaan.

Nyt päämäärän saavuttaminen ei ollut millään leijonapaitaisella joukkueella oikeastaan edes lähellä.

. Kriittisen keskustelun paikka Kun menestys on ollut tasaisen kovaa, jääkiekkoväki on voinut paistatella aurinkoisessa asemassa. Liiton johdon ei ole juuri tarvinnut selitellä, eikä valitella, kun tulosta on tullut lähes turnauksessa kuin turnauksessa.

Tämän pannukakkukauden jälkeen Jääkiekkoliitossakin on kuitenkin pakko tarkastella toimintaansa kriittisesti. Kuten myös suomalaisen lajiyhteisön keskuudessa laajemminkin.

Suomi on ollut edelläkävijä tietyissä joukkueen valmentamiseen liittyvissä asioissa, minkä ansiosta on vallattu kärkipaikka kansainvälisissä kaukaloissa. Tällä hetkellä, tuoreimpien tulosten perusteella, asema on kuitenkin heikentynyt joka sektorilla.

Lässähdys oli sellainen, että sen täytyy antaa pontta myös keskusteluun sarjajärjestelmistä. Muistaakseni, kun Suomi on menestynyt suurlta osin liigapelaajista kootuilla kisajoukkueilla, sitä on pidetty välillisenä osoituksena myös kotimaisen liigan tasosta.

Vastaavalla logiikallahan nyt pitäisi keskustella myös siitä, onko suljettu sarja paras kehittämään pelaajia kansainväliselle tasolle. Toki liigan puheenjohtaja Heikki Hiltunen antoi jo aiemmin kisojen kestäessä haastattelun, jonka perusteella systeemin avaaminen ei tule olemaan päättäjien pöydällä jatkossakaan.

Tällaisen kauden jälkeen lätkäkabineteissa kannattaisi kuitenkin keskustella melko avoimesti kaikista kokonaisuuteen vaikuttavista yksityiskohdista. Jos siihen on valmiutta ja nöyryyttä, lajin tulevaisuus valtakunnassa voi olla entistäkin parempi.

Kirjaudu sisään

MM-näkökulma: Leijonien tappio viimeisteli maajoukkueiden mahalaskun

Tilaa Ilkka-Pohjalaisen uutiskirje